Marjapojat

-- Kuka siellä kuukuelee, kettuko vai jänis?

-- Oohoh, eikö suutarin Sakki miestä metsän elävästä erota?

-- Noh, kun olisikin ollut mies, mutta olipa pieni muona-Matin Joju vain. Marjassako sinäkin olet?

-- Marjassa niin. Mutta ne ovat niin hemmetin raakoja vielä, eikä niille herroille pahuuksille raakilat kelpaa.

-- Hyi, Joju, kuinka tuolla tavalla kiroilet!

-- Mitä kiroilen? Enhän minä ole kironnut.

-- Olet hyvinkin, ja vieläpä kaksi kertaa.

-- Enhän minä ole pahan nimeä maininnut. En ole milloinkaan tuollaisia sanoja kiroukseksi kuullut sanottavan. Kylän miehet ja isäkin sanovat paljon rumemmin, kun kiroilevat.

-- Mutta kyllä se vain sitä on, ja se on paha tapa sinulla. Kansakoulussa sanoi opettaja, että kiroileminen on kova synti.

-- Sanoi se niinkin, ettei saa siunata, mutta semmoinen puhe vasta hullua on.

-- Ymmärsit opettajan aivan väärin. Hän sanoi, ettei saa turhaan siunata ja mainita Jumalan nimeä.

-- Niin no, helkkarissa, enhän minä sitä "turhaan" sanaa kuullut, kun Liisan-Kallu neulalla selkääni pisti.

-- Kuules, jos nyt lupaat olla kiroilematta, niin minä annan sinulle tuokkosellisen marjoja.

-- Sinäkö?

-- Niin minä.

-- Mitä hyötyä sinulla siitä on, etten minä kiroile enkä siunaa?

-- Ei mitään, mutta soisin vain, että oppisit pois pahasta tavasta.

-- Paha minä olen aina ollut. Äiti tuuppii ja sanoo, että olen paha, ja isä sanoo: "älä ole vallaton" ja kylän väki sanoo, vaikka muut ovat kuria tehneet: "sen on muona-Matin paha poika-veitikka tehnyt". Mutta minä siitä viisi välitän. Voi Jestas kun nuot mäkäräisetkin purevat niin onnettomasti.

-- Tuollaisesta siunaamisesta opettaja kielsi, se on Jumalan nimen turhaan lausumista.

-- Totta minun täytyy jotakin sanoa, kun mäkäräiset purevat. En minä vain viitsi joka sanaani punnita. Mutta mihinkä sinä marjasi viet?