Cymbeline

CYMBELINE, Britannian kuningas. CLOTEN, kuningattaren poika ensimmäisestä naimisesta. LEONATUS POSTHUMUS, Imogenin puoliso. BELARIUS, maanpakolainen ylimys, valenimeltään Morgan. GUIDERIUS, | Cymbelinen pojat, valenimiltään Polydor ja ARVIRAGUS, | Cadwal, Belariuksen poikina pidetyt. PHILARIO, Posthumuksen ystävä, | italialaisia. JACHIMO, Philarion ystävä, | Ranskalainen ylimys, Philarion ystävä. CAJUS LUCIUS, roomalaisen sotajoukon johtaja. Roomalainen sotapäällikkö. Kaksi brittiläistä sotapäällikköä. PISANIO, Posthumuksen palvelija. CORNELIUS, lääkäri. Kaksi ylimystä. Kaksi vanginvartijaa. Kuningatar, Cymbelinen puoliso. IMOGEN, Cymbelinen tytär edellisestä naimisesta. HELENA, Imogenin kamarirouva.

Herroja ja rouvia, Rooman senaattoreja, tribuuneja, henki-ilmiöitä, tietäjä, hollantilainen ylimys, espanjalainen ylimys, soittoniekkoja, sotaherroja, päälliköitä, sotamiehiä, lähettiläitä ja muita seuralaisia.

Tapaus milloin Britanniasta, milloin Italiasta.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Ensimmäinen kohtaus.

Britannia. Cymbelinen lumilinnan puutarhat

(Kaksi ylimystä tulee.)

1 YLIMYS. Tääll' ovat kaikki nurpeillaan; ei veri Niin ilmaa noudata kuin hovikkomme Kuninkaan katsetta.

2 YLIMYS. Mut mikä syynä?

1 YLIMYS. Näet, tyttärensä, vallan perillinen, Jot' avionsa ainoon pojan vaimoks Hän aikoi -- lesken, näet, nai hän hiljan -- Valinnut köyhän on, mut kelpo herran. Vihityt ovat; vankina on vaimo; Mies maanpaossa; muodoissa on murhe, Mut kuningas, ma luulen, sydämmessään Sen tuntee.

2 YLIMYS. Kuningasko vain?

1 YLIMYS. Hän myöskin, Jok' immen kadotti, ja äiti myöskin, Mi kauppaa suosi; mutta ylimykset, Vaikk' onkin heillä kasvot yhtä maata Kuin kuninkaan ja vaikka nurisevat, Niin sydämmestään iloitsevat.

2 YLIMYS. Miksi?

1 YLIMYS. Hän, jok' ei neittä saanut, mies on halpa, Huonolle maineellekin liian huono. Ken hänet sai, -- ma tarkoitan: ken nai, -- Mies-parkaa, oi! ja siksi maanpaossa -- Niin kelvos mies on, että, vaikka etsit Maanpiirin halki hälle vertaista, Niin verrattavasi aina jotain puuttuu. Ma luulen, ettei toista ole, jossa Niin kaunis ulkomuoto somistaisi Niin ehon sielun.

2 YLIMYS. Liikoihin jo menee.

1 YLIMYS. Ei toki yli hänen ansionsa; Kutistan pikemmin kuin venytän Arvonsa mittaa.

2 YLIMYS. Nimi? Sukuperä?

1 YLIMYS. En tunne juuriaan. Mut isä oli Sicilius, joka kunnialla soti Cassibelanin kanssa Roomaa vastaan. Tenantiukselt' arvonsa hän sai,[1] Jot' urhokkaasti palveli ja taidoin; Sai siitä liikanimen Leonatus. Häll' oli, paitse tätä nuorukaista, Kaks poikaa vielä, jotka miekka käessä Sortuivat sotaan. Isä, ollen vanha Ja lapsirakas, katoaan niin suri, Ett' uupui hautaan. Jalo puolisonsa Hän tätä silloin kantoi, mutta kuoli, Kun syntyi tää. Kuningas lapsen otti, Sill' antoi nimen Posthumus Leonatus, Kasvatti, teki kantapojakseen, Opetti kaikki, mitä sen-ikäinen Omistaa saattoi; laps sen otti vastaan, Niin kuin me ilmaa, heti tarjomalta. Jo kevät sadon soi. Hän hoviss' oli -- Mi harvinaist' on -- kehuttu ja rakas, Nuorille esikuva; vanhemmille Avujen peili; vanhuksille lapsi, Jok' ikäheikot ohjaa; armaalleen, Jost' on nyt maanpaossa, -- tämän maine Jo todistaa, mink' arvoiseksi miehen Ja miehen avut katsoi; vaimon vaali On selvä näyte siitä, mikä oli Hän miehiään.

2 YLIMYS. Ma häntä kunnioitan Jo kertomastanne. Mut sanokaahan: Kuninkaan ainoako laps tuo tyttö?

1 YLIMYS. Niin, ainoa. Häll' oli kaksi poikaa -- Jos kuulla kannattaa, niin mieleen pankaa -- Vanhempi oli kolmen vuoden vanha, Kehdossa toinen; imettäjältään He varastettiin; mihin joutuivat, Ei tietoa.

2 YLIMYS. Kuin pitkä siit' on aika?

1 YLIMYS. Hyvinkin vuotta parikymmentä.

2 YLIMYS. Niin ryöstetäänkö kuninkaankin lapset? Niin pahoin kaitaan? Etsitään niin vitkaan, Ett' umpeen jäljet käyvät?

1 YLIMYS. Kummaa olkoon Ja naurettavaa moinen laiminlyönti, Mutta totta vain se on.

2 YLIMYS. Sen kyllä uskon.

1 YLIMYS. Mut vaiti nyt! Se tuossa on se herra, Ja kuningatar myös ja prinsessa.

(Menevät.)

Toinen kohtaus.

Sama paikka.

(Kuningatar, Posthumus ja Imogen tulevat.)

KUNINGATAR. En, tytär, koskaan en sua karsastele, Jost' usein moitett' äitipuolet saavat. Sin' olet vankini, mut vartijaltas Avaimet saat sa, jotka tyrmäs ovet Sinulle avaa. Ja te, Posthumus, -- Kuninkaan vihat kun saan lauhtumaan, Niin puhun puolestanne. Häness' yhä Kytevi raivo; paras teidän oisi Mukauta tuomioon niin alttihisti Kuin vaatii viisaus.

POSTHUMUS. Jos suvaitsette, Niin tänään lähden.

KUNINGATAR. Vaaran tuntenette. Ma kerran puiston kierrän, säälitellen Ehätyn lemmen tuskaa, vaikk' on teiltä Kuningas kieltänytkin haastelun.

(Menee.)

IMOGEN. Tekohyvyyttä! Se käärme hienost' ensin Kutittaa, sitte pistää. -- Rakas ylkä, Isäni vihaa pelkään, mut en mitään -- Kun valani vain säilyy -- mitä mulle Hän tehnee raivossaan. Sun täytyy mennä; Mua joka hetki täällä iskut kohtaa Vihaisten silmäin, muu ei lohtunani Kuin ett' on mailmass' aarre, jonka kerran Näen vielä.

POSTHUMUS. Valtiaani! Puolisoni! Armaani! Älä itke, muuten annan Syyt' epäilyyn, ett' olen hempeämpi Kuin sopii miehen. Uskollisin ylkä, Mi koskaan lemmen vannoi, olen aina. Pakenen Roomaan nyt, Philarion luo, Jok' isäni ol' ystävä ja mulle Kirjeistä tuttu. Sinne kirjoita: Sanasi, armas, silmin juon, vaikk' onkin Sapesta muste tehty.

(Kuningatar palajaa.)

KUNINGATAR. Joutukaa! Jos tulee kuningas, niin tiesi mitkä Saan vihat kestää. -- (Syrjään.) Tänne häntä toki Ma johdatan. Jos kuinka häntä loukkaan, Niin loukkaukset hän lemmen töinä ostaa Ja kalliin niistä maksaa.

(Menee.)

POSTHUMUS. Vaikka kestäis Elomme loppuun nämä jäähyväiset, Niin kasvais eron tuska vain. Hyvästi!