Kuningas Richard Toinen

KUNINGAS RICHARD TOINEN. EDMUND LANGLEY, Yorkin herttua. JUHANA GAUNT, Lancasterin herttua. HENRIK BOLINGBROKE, Herefordin herttua. AUMERLEN herttua, Yorkin herttuan poika. THOMAS MOWBRAY, Norfolkin herttua. SURREYN herttua. SALISBURYN kreivi. Kreivi BERKLEY. BUSHY, | BAGOT, | Kuningas Richardin lemmikkejä. GREEN, | NORTHUMBERLANDIN kreivi. HENRIK PERCY, hänen poikansa. Loordi ROSS. Loordi WILLOUGHBY. Loordi FITZWATER. CARLISLEN piispa. WESTMINSTERIN abotti. Loordi-marsalkka ja toinen loordi. Sir PIERCE EXTON. Sir STEPHEN SCROOP. Walesilaisen sotajoukon päämies. Kuningatar, kuningas Richardin puoliso. Glosterin herttuatar. Yorkin herttuatar. Kaksi kuningattaren hovinaista. Loordeja, airuita, sotaherroja, sotureita, puutarhureita, vanginvartija, lähettiläs, tallirenki ja seuralaisia.

Tapaus eri paikoissa Englannissa ja Walesissa.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Ensimmäinen kohtaus.

Lontoo. Huone kuninkaanlinnassa.

(Kuningas Richard tulee seurueineen, Juhana Gaunt ja muita ylimyksiä hänen seurassaan.)

KUNINGAS RICHARD. Juhana Gaunt, ikä-arvoinen Lancaster, Valan ja takuun mukaan toitko tänne Kopean poikas, Henrik Herefordin, Ajamaan tuota röyhkää kannettaan, Jot' äsken meill' ei ollut aikaa kuulla, Thomas Mowbrayta, Norfolkia vastaan?

GAUNT. Sen olen tehnyt, armollinen herra.

KUNINGAS RICHARD. Ja lisäksi, oletko tiedustellut, Kanteeseen syynäkö vain vanha viha Vai, niinkuin kelpo kansalaisell' aina, Pätevä, varma tieto petoksesta?

GAUNT. Mikäli tutkia ma voin, niin syynä Ei vanha viha lie, vaan ilmi vaara, Jonk' uhkaavan hän kuningasta luulee.

KUNINGAS RICHARD. Sisähän heidät tuokaa. Silmä silmää Ja otsa otsaa vastaan vapahasti Haastelkoon syyttäjä ja syytetty. (Muutamia seuralaisia poistuu.) Kopeat ovat ja, kun kuohuu veri, Rutot kuin tuli, kuurot niinkuin meri.

(Seuralaiset palajavat, mukanaan Bolingbroke ja Norfolk.)

BOLINGBROKE. Mont' onnen vuotta taivas suokoon teille, Suurvaltias ja armollinen herra!

NORFOLK. Lisätköön päivä toisen päivän hyvää, Siks että taivas, maalle kateissaan, Kruunuunne liittää kuolemattomuuden!

KUNINGAS RICHARD. Suur' kiitos vaan! Mut toinen teistä mairii, Se aikeistanne nähdään, toisianne Maankavalluksesta kun syytätte. -- No, lanko Hereford, mik' on sulla kanne Thomas Mowbrayta, Norfolkia vastaan?

BOLINGBROKE. Ensinkin -- todistajaks otan taivaan; -- Nöyrästä alamaisen rakkaudesta, Kuninkaan kallis onni huolenani, -- Vapaana kaikest' ilkivihasta Teen kanteen tässä ruhtinaani kuullen. -- Nyt, Thomas Mowbray, sinun puolees käännyn; Tervehdykseni huomaa: minkä lausun Ruumiini siitä vastaa päällä maan Tai kirkastettu sielu taivahassa. Sin' olet petturi ja pilttomies, Siks liian hyvä, eloon liian huono. Jot' ihanampi helo ilman täyttää, Sit' ilkeemmiltä siinä pilvet näyttää. Ja vielä kerran, tuoden tekos ilmiin, Sua sanon petturiksi suoraan silmiin. Näin mitä kieli lausuu, miekka saa, Jos kuningas niin sallii, vahvistaa.

NORFOLK. Puheeni kylmyys älköön soimatko Mun kiivauttani. Ei akkasota, Ei kahden torakielen herjahuudot Voi tätä meidän riitaa ratkaista; On kuumaa veri siitä jäähtyäkseen. Niin laimeaa ei malttini tok' ole, Ett' aivan suuttomaksi mykistyisin. Ensinkin majesteetin vuoks en julkee Kannustaa puhettani täyteen lentoon; Se kiltois, kunnes takaisin tuon suuhun Petoksen työntänyt ois kaksin kerroin, Kuninkaalliseen vereen katsomatta. Niin, jos ei valtasukua hän oisi, Ivaisin häntä, silmiin sylkisin. Sanoisin konnaks, salapurijaksi, Varmuudeks vielä etuvoitteen soisin Ja hänet yltäisin, vaikk' ylös Alppein Lumiseen huippuhun mun tulis juosta Tai muuhun seutuun asumattomaan, Mihin on koskaan uskaltanut britti. Uskollisuuttani tää seikka tukee: Kautt' autuuteni, valheita hän lukee.

BOLINGBROKE. Sa kalvas pelkur', tuossa kintaani! Kuninkaan heimouden näin ma hylkään Ja luovun veren syntyoikeudesta, Jot' arkoo pelkos vain, eik' arvonantos. Syyn kauhusta jos kunniani pantin Maast' ottaa vielä voit, niin selkä köyryyn! Tään kautta sekä kaikkein muidenkin Ritaris-tapain, miekka vasten miekkaa, Todistaa tahdon, mitä tässä haastan Tai mitä herjempää viel' itse keksit.

NORFOLK. Ma maasta otan sen ja, kautta miekan, Jok' olalleni ritaruuden laski, Sun vastaas astun jaloon kohteluun, Ritaristapain säännöt kaikki täyttäin. En hengiss' alas astu ratsultain, Jos syystä petturin ma nimen sain.

KUNINGAS RICHARD. Mut mitä, lanko, väität Mowbrayn syyksi! Sen täytyy suuri olla, jos se meidät Saa hänest' edes aattelemaan pahaa.

BOLINGBROKE. Min lausun, siitä hengelläni vastaan: Kahdeksan tuhat noobelia[1] sai hän Lainoiksi majesteetin sotureille, Mut ne hän itse halpaan toimeen käytti Kuin ilki-petturi ja häijy konna. Sen sanon myös, ja vahvistan sen miekoin Tässä tai missä vain, maiss' äärimmissä, Mihinkä koskaan britin silmä yltää, Ett' on se petos, mit' on tässä maassa Kuustoista vuotta kudottu ja tehty, Kaikk', kaikki viekkaan Mowbrayn alkutyötä. Ma väitän lisäksi -- ja senkin kaikki Tuon kehnon hengellä ma toteen näytän --: Hän herttua Glosterin on kuoloon syypää; Tään herkät vastustajat vietellen, Kuin arka petturi, hän veri virtaan Upotti tämän viattoman sielun. Nyt veri tuo, kuin hurskaan Abelin, Maan kielettömist' onkaloista huutaa Ja verikostoon ankaraan mua vaatii. Es'isäin kunniakkaan maineen kautta Sen teenkin, taikka periköön mun hauta!

KUNINGAS RICHARD. Sen miehen rohkeus nousee pilviin asti! -- No, Thomas Norfolk, mitä vastaat tuohon?

NORFOLK. Pois majesteetin kasvot kääntykööt, Ja hetken aikaa korvans' olkoot kuurot, Siks että tuolle suvun herjalle Ma kerron, kuinka jumalat ja hurskaat Moist' inhoo valhehtijaa.

KUNINGAS RICHARD. Puoltamaton On silmäni ja korvani. Jos oisi Hän veljeni ja vallan perillinen, Niin kuin hän nyt vain setäni on poika, Niin valtikkani arvon kautta vannon, Ett'ei tää pyhän veren heimouskaan Vois häntä turvata tai oikeudesta Vähääkään lujaa mieltän' eksyttää. Kuin sinä, alamaiseni hän on, Siis puhu suoraan, ole pelvoton!

NORFOLK. Siis, Bolingbroke, kavalaa kitaas myöten Sydämmes pohjiin saakka: valehtelet! Calais'lle varatusta lainasta Kuninkaan sotureille oikein maksoin Kolm' osaa, loput sallittiin mun pitää, Kosk' oli majesteetti mulle velkaa Jäännöksen matkalaskusta, kun hälle Kuningattaren Ranskasta ma toin.[2] Se valhe niele! -- Mitä Glosteriin, Niin hänt' en tappanut; mut häpeekseni Löin siinä laimin pyhän tehtäväni. -- Ja, lord Lancaster, mitä teihin tulee, Vastustajani arvokkaaseen isään, Niin hengellenne kerran panin paulan; Se rikos arkaa sieluani vaivaa; Mut ennenkuin sain viimeks sakramentin, Sen tunnustin ja teiltä varta vasten Anteeksi pyysin; toivon, että sainkin. Siin' on mun vikani. Muut syytteet kaikki Ne ovat vihan kaunaa ilkimyksen, Katalan, epäsuvustuneen konnan, Jonk' itse tahdon urhokkaasti voittaa, Ja vastavuoroon kintaani ma heitän Nyt jalkoihin sen korskan kavaltajan, Ritarikuntoni näin näyttääkseni Parhaissa hänen sydänverissään. Jott' onni tämä pian koittais mulle, -- Määrätkää, herra, päivä taistelulle.

KUNINGAS RICHARD. Vihaiset loordit, neuvoani kuulkaa, Se sapen huoltaa suonta iskemättä. En ole lääkäri, mut tunnen kaavan: Syvä viha leikkaa liian syvän haavan. Sopikaa, anteeks suokaa, unhottakaa, Pois suoneniskun kieltää lääkär' vakaa. Siis, setä, rauhantekoon! Lauhtokaa Te poikaanne, ma tyynnän herttuaa.

GAUNT. Vanhalle rauhanteko sopiikin. -- Pois heitä, poika, pantti Norfolkin.

KUNINGAS RICHARD. Te, Norfolk, sama tehkää.

GAUNT. Henrik, mitä? Nöyrästi pyydän, toiste en tee sitä.

KUNINGAS RICHARD. Pois, Norfolk, heitä tuo, se täytyy sun.

NORFOLK. Kuningas, jalkoihisi laskeun. Ma kuoloon sorrun, häpeään en vainen; Saat ottaa henkeni, mut puhtaan maineen, Mi kuolon kiusaks elää haudallani, Pelastan pilkan häpeästä ani. Häväisty, petteess' olen, syyttehessä Ja herjan myrkkynuoli sydämmessä; Herjaajan sydänveret yksin vois Mua auttaa.

KUNINGAS RICHARD. Kiukkus voita. Pantti pois! Voi jalopeura leopardin suuttaa.[3]

NORFOLK. Niin, mut sen pilkkuja ei voi se muuttaa. Vie häpeäni, niin saat pantinkin. Saasteeton nimi aarre kallihin On päällä maan; sen puutteess' olet vainen Kullattu savi, tomu kiiluvainen. Jalo henki taatussa on povessa Kuin helmi kuuden lukon takana. On kunnia mun elämäni tyyty; Vie kunnia, niin elämä on myyty. Siis, enkö syystä kunniaani puolla? Ma siinä elin, sille tahdon kuolla.

KUNINGAS RICHARD. Pois ensin lanko pantin heittäköön.

BOLINGBROKE. Oi, moisen synnin Herra häätäköön! Isäni nähden seistä miehuutonna Ja loisen arkuudella moista konnaa Mun-laisen kumartaako? Ennenkuin Näin loukkaan kunniaani omin suin Tai kielen' moisen tekee tarjon halvan, Sen pelkurin ma hampain rikki kalvan Ja paton kurjan syljen ivaten Häpeän paikkaan, Mowbrayn silmillen.

(Gaunt menee.)

KUNINGAS RICHARD. Ei sovi pyytää mun, vaan käskeä: Kun teit' en nyt voi sovittaa, niin tulkaa, Ja siitä hengellänne vastatkaa, Coventryyn pyhän Lamberluksen päiväks, Niin siellä peitsi ratkaiskoon ja kalpa Riitanne, jota kiihtää viha halpa. Me oikaista kun emme saaneet väärää, Niin ritar'ottelu nyt voiton määrää. Marsalkka, aseairut kutsukaa Ohjaamaan tätä kotikahakkaa.

(Menevät.)

Toinen kohtaus.

Sama seutu. Huone Lancasterin herttuan hovilinnassa.