Myrsky

LAIVAMIES. Heleijaa, pojat! Ravakat toimet! Liukkaat liikkeet! Prampurje alas! Ottakaa vaari kapteenin vihellyksestä! -- Hei vaan, myrsky, riehu, kunnes halkeat, jos tilaa riittää!

(Alonzo, Sebastian, Antonio, Ferdinand, Gonzalo ja muita tulee.)

ALONZO. Pidä varasi, hyvä laivamies! Missä on kapteeni? Kestäkää kuin miehet!

LAIVAMIES. Olkaa hyvät, pysykää kannen alla.

ANTONIO. Poosmanni, missä on kapteeni?

LAIVAMIES. Ettekö häntä kuule? Tiellä olette täällä. Pysykää kopissanne! Te vaan autatte myrskyä.

GONZALO. No, no, ystävä, tyynny.

LAIVAMIES. Kyllä, jos merikin tyyntyy. Pois täältä! Mitä nämä mässääjät kuninkaan nimestä piittaavat? Pois kojuunne! Vaiti! Älkää häiritkö meitä.

GONZALO. No, no, muista ketä on laivassasi.

LAIVAMIES. Ei ketään, jota enemmän rakastaisin kuin omaa itseäni. Olette neuvosmies: jos voitte käskeä nämä elementit vaikenemaan ja heti paikalla rakentaa rauhaa, niin emme me tästä lähtien kättämme köyteen laske; käyttäkää valtaanne! Jos ette sitä voi, niin kiittäkää Jumalaa, että olette näin kauan elänyt; ja valmistukaa kojussanne viimeiseen lähtöönne, jos niiksi tulisi. -- Liukkaat liikkeet, pojat! -- Pois tieltä, sanon!

(Poistuu.)

GONZALO. Tuosta miehestä saan paljon lohdutusta. Hän ei näytä siltä kuin hän veteen hukkuisi; hänellä on muoto kuin aito hirtehisen. Hyvä sallimus, pysy päätöksessäsi, että hän on hirtettävä! Tee hänelle aiottu nuora laivaköydeksi meille, sillä omamme ei meitä paljoakaan auta. Jos hän ei ole hirsipuun oma, niin on meidän tilamme surkuteltava.

(Poistuvat kaikki.) (Laivamies palajaa.)

LAIVAMIES. Pramtanko alas! Liukkaat liikkeet! Alemma, alemma! Koittakaa pingoittaa emäpurjetta! (Huutoja kannen alta.) Hiiteen senkin ulvonta! Nuohan huudollansa hämmentävät myrskyn ja meidän askareemme.

(Sebastian, Antonio ja Gonzalo palajavat.)

Joko taas? Mitä täällä teette? Jätämmekö kaikki ja hukumme? Onko teillä halu upota?

SEBASTIAN. Rutto suusi syököön, sinä rähisevä, jumalaton armoton koira!

LAIVAMIES. No, käykää sitten työhön te.

ANTONIO. Hirteen sinä, senkin koira! Äpärä, hävytön suunpieksijä, tiedä, että me vähemmin pelkäämme hukkumista kuin sinä.

GONZALO. Minä vastaan siitä, ettei hän huku, vaikka laiva ei olisi paksumpi pähkinänkuorta ja niin hatara kuin pohjaton portto.

LAIVAMIES. Tuuleen päin, tuuleen päin! Kaksi purjetta ylös! Takaisin ulapalle! Anna mennä!

(Merimiehiä tulee läpimärkinä.)

MERIMIEHET. Rukoilkaa, rukoilkaa! Nyt perii hukka.

LAIVAMIES. Suin päinkö järveen?

GONZALO. Kuningas ja prinssi Jo rukoilevat; tehkäämme me samoin; Yks meill' on kohtalo.

SEBASTIAN. Mult' uupuu maltti. Nuo juopot peijanneet on meiltä hengen. Suupaltti konna, -- kymmenesti nielköön Sun meren tyrsky!

GONZALO. Ei, hän kuolee hirteen, Vaikk' inttäis vastaan joka vesitilkka Ja kitans' avais hänet nielläkseen.

(Sekavaa melua kannen alta: "Jumala armahtakoon meitä!" -- "Ajamme karille! Ajamme karille." -- "Hyvästi, vaimo ja lapset!" -- "Hyvästi, veli." -- "Ajamme karille! Ajamme karille!")

ANTONIO. Kuninkaan kanssa hukkukaamme kaikki.

(Poistuu.)

SEBASTIAN. Nyt jäähyväiset hälle lausukaamme.

(Poistuu).

GONZALO. Antaisin nyt vaikka tuhat virstaa vettä auran alasta kuivaa maata, laihaa nummea, ruskeata kanervikkoa tai mitä hyvänsä. Tapahtukoon taivaan tahto! Mutta hupaista olisi kuitenkin kuivalla kuolla.

(Poistuu.)

Toinen kohtaus.

Saari. Prosperon majan edusta. (Prospero ja Miranda tulevat.)

MIRANDA. Rakas isä, taitonne jos raivoon saanut Nuo hurjat aallot on, niin tyyntäkää ne. Palavan pi'en satanut ois pilvi, Jos taivaan otsaan ei ois meri vyörryt Ja sammuttanut lieskaa. Kuinka kärsin, Kun näin nuo kärsiväiset! Uljas laiva, Joss' ylväit' oli olennoita varmaan, Nyt pirstaleina! Hätähuuto aivan Sydäntä vihloi. Upposivat, raukat. Jos voiman jumala ma oisin ollut, Maan sisään meri vajonnut ois ennen, Kuin saanut niellä moisen kelpo laivan Väkineen kaikkineen.

PROSPERO. Oi, tyynny, tyynny! Pois pelko! Hellä sydämmesi tietköön: Ei turmaa tullut.

MIRANDA. Tuskaa, voi!

PROSPERO. Ei turmaa. Mit' olen tehnyt, sen ma tein sun tähtes, Sun, rakkaimpani, sun, mun tyttäreni. Et tiedä, ken sa olet, etkä tiedä Mun syntyäni, että suuremp' olen Kuin Prospero, tään halvan majan herra Ja yhtä halpa isäsi.