Merenneito: 5-näytöksinen Näytelmä

Tohtori WANGEL, piirilääkäri. Rouva ELLIDA WANGEL, hänen toinen vaimonsa. BOLETTE | hänen tyttäriään ensimäisestä HILDE, puolikasvuinen | avioliitosta. Yliopettaja ARNHOLM. LYNGSTRAND. BALLESTED. TUNTEMATON. KAUPUNGIN NUORTA VÄKEÄ. TURISTEJA. KESÄVIERAITA.

Tapahtuu kesäaikaan pienessä merikaupungissa pohjois-Norjassa.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

Tohtori Wangelin suurella umpinaisella verannalla varustettu asuinrakennus vasemmalla. Sen edustalla ja ympärillä puutarha. Verannan edessä lipputanko. Oikealla puutarhassa lehtimaja, siinä pöytä ja tuoleja. Ristikkoaita porttineen perällä. Aidan takana kulkee tie pitkin rantaa. Molemmin puolin kasvaa puita. Puiden välitse pilkottaa etäältä vuono sekä korkeita tunturiharjanteita. Lämmin ja säteilevä kesäaamu.

BALLESTED, keski-ikäinen mies, vanha samettitakki yllä ja leveälierinen taiteilijahattu päässä, seisoo lipputangon juurella, laittaen lippunuoraa kuntoon. Lippu on maassa. Vähän matkaa hänestä maalausteline; telineellä pingoitettu kangas. Vieressä telttatuolilla pensselejä, maalilauta ja maalilaatikko. BOLETTE WANGEL tulee avoimesta ovesta verannalle. Kädessä suuri kukkavaasi, jonka hän laskee pöydälle.

BOLETTE. No, Ballested, -- joko nuora kulkee?

BALLESTED. Mainiosti, neiti. Luistaa kuin öljytty. Saanko olla utelias -- vieraitako tänään odotetaan?

BOLETTE. Niin. Yliopettaja Arnholmin pitäisi tulla tänään aamupäivällä. Kuuluu saapuneen viime yönä kaupunkiin.

BALLESTED. Arnholm? Odottakaapas... Eikö sekin ollut muuan Arnholm, joka tässä takavuosina oli teillä kotiopettajana?

BOLETTE. Oli, juuri sama mies.

BALLESTED. Kas vaan! Vai tulee hän jälleen näille maille?

BOLETTE. Tulee, ja siksi vedämme nyt lipun liehumaan.

BALLESTED. No, sehän tietty.

(Bolette menee jälleen sisään. Vähän ajan perästä tulee Lyngstrand tietä myöten oikealta. Seisahtuu uteliaan näköisenä, huomatessaan maalausvehkeet. Hento, kivuloisen näköinen nuori mies. Köyhästi vaan siististi puettu.)

LYNGSTRAND (Aidan ulkopuolella.) Hyvää huomenta.

BALLESTED (Käännähtää.) Oh, hyvää huomenta (Vetää lipun ylös.) Kas niin, -- nyt ilmapallo nousee (Kiinnittää nuoran ja menee askartelemaan maalauksen ääreen.) Hyvää huomenta... Vaan minulla ei varmaankaan ole kunnia --

LYNGSTRAND Te olette varmaankin maalari, te.

BALLESTED. Olen, tietysti. Olenhan minä maalarikin.

LYNGSTRAND. Niin, niin, sen kyllä näen. Enkö saisi tulla vähän lähemmäksi?

BALLESTED Haluatteko nähdä tämän?

LYNGSTRAND. Niin kovin mielelläni.

BALLESTED. Oh, ei tästä vielä ole katsottavaksi. Mutta olkaa hyvä. Tulkaa vaan.

LYNGSTRAND. Kiitoksia (Tulee puutarhan portista.)

BALLESTED (Maalaa.) Tuo saarten välinen vuono tässä olisi maalattava.

LYNGSTRAND. Niin näkyy.

BALLESTED. Puuttuu vielä henkilökuva. Täällä kaupungissa ei saa minkäänlaista mallia käsiinsä.

LYNGSTRAND. Tuleeko siihen joku henkilö?

BALLESTED. Tulee. Tuohon hietikolle tulee puolikuollut merenneito.

LYNGSTRAND. Miksi puolikuollut?

BALLESTED. Hän on nähkääs eksynyt merestään eikä osaa sinne takaisin. Ja niin hän menehtyy tuohon haaleavetiselle matalikolle.

LYNGSTRAND. Niinkö? Omituinen aihe.

BALLESTED. Tämän talon rouva sen aiheen minulle keksi.

LYNGSTRAND. Ja minkä panette taulun nimeksi, kun se valmistuu?

BALLESTED. Olen ajatellut nimeksi "Merenneidon kuolema".

LYNGSTRAND. Se sopii hyvin. Siitä tulee varmaan jotain erinomaista.

BALLESTED (Katsoo häneen.) Taidatte olla asiantuntija?

LYNGSTRAND. Maalariko, tarkoitatte?

BALLESTED. Niin.

LYNGSTRAND. En, en ole. Mutta minä aion kuvanveistäjäksi. Nimeni on Hans Lyngstrand.

BALLESTED. Vai kuvanveistäjäksi? Niin, niin kuvanveisto on sekin soma ja näppärä taide. Luulenpa muuten nähneeni teidät pari kertaa kadulla. Oletteko jo kauvankin ollut täällä?