Talonkatsojaiset: Yksinäytöksinen pilansekainen kuvaus kansan elämästä

Ykpuoleisen vierashuone (etutupa). Oikeanpuolisessa nurkassa on muuri, perällä akkuna ja kummassakin sivuseinässä ovi. Perällä, akkunan alla olevalla pöydällä on raamattu ja virsikirja. -- Oikealla -- ovenposkessa -- on myös pöytä, jossa on kaikenmoisia tupakkaneuvoja. Huonekalut ovat kaikki hyvin vanhoja.

JUSTIINA (lihavanlainen ihminen. Tulee vasemmalta. Puhuu ovelta): Riikka tulee tänne sisälle.

RIIKKA (Ulkona): No eipä nyt vielä! Oikeinko "erustupaan". (Tulee sisälle). Siunatkoon, kuinka minun kenkäni ovat kuraset. Mitä se emäntä nyt suotta...

JUSTIINA-. Eipä nämä paikat niin "viiniä" ole, eikä täällä kalossit jalassa toisetkaan kulje.

RIIKKA: Voi voi tuota emäntää. Ei uskoisi, että näin suuren ja rikkaan talon emäntä on köyhällekin noin alainen ja ystävällinen. (Ottaa esiliinan alle piiloittamansa pussin esille). Tässä olisi... (Piiloittaa äkkiä pussin). Onkos isäntä kotona?

JUSTIINA: Ei ole! Sanoi menevänsä Purakasmäkeen.

RIIKKA: Tässä olisi ne emännän tavarat. Vähän niitä on mielestäni. Se on sellainen pirnales -- en mä muuten tule ja vaivanen syntinen sano -- se kauppamies, että siinä saakin katsoa eteensä. Sanoi villain halvenneen ja kahvin ja sokerin tyyristyneen.

JUSTIINA: Kyllähän se osaa.

RIIKKA: Siellä on sitten sitä kanssa. Ei se ryökäles meinannut antaa millään ehdolla, mutta sain kun sainkin sentään jurikkapullollisen kun kovalle otin.

JUSTIINA: Kiitoksia paljon nyt ensiksikin.

(Menee pussin kanssa oikealle).

RIIKKA (Yksin): Tässä näitä pitääkin hyysäämän ja passaamain niinkuin hyviäkin pruustinnoita. Joisivat vähemmän, että riittäisi isännän antimet. Ovat aina pyytämässä ja kimputtamassa millon jyvä-, milloin villapussia kauppamieheen raastamaan. Jonkun leipäkäppyrän sitten antavat vaivoista. Täytyy siinä eteensä katsoa. Ei yhtään vaivaa omaatuntoani vaikka tuostakin pussista otin puolen kilon paikan, puoleksi kumpaakin ja pullostakin pari ryyppyä vedellä vaihdoin.

JUSTIINA (Tulee viinapikari kädessä): Riikka ottaa nyt tästä...

RIIKKA: Voi voi tuota emäntää. Ihanko minun täytyy tämä ryypätä. Ahha! Kylläpä se olikin hyvää. Ei luulisi kotitekoiseksi, kun on aivan kun "pränniviinaa". Tuhansia kiitoksia, paljon kiitoksia.

JUSTIINA: Minä laitoin tuonne pussiin jonkun kakun kotiin vietäväksi.

RIIKKA: Ja oikeinko nisuakin! Voi, voi tuota emäntää. Kiitoksia nyt, kiitoksia.

JUSTIINA: Täytyihän sitä vähän nisuakin tehdä. Vieraitakin pitäisi tulla tänään ja vallan toisesta pitäjästä. Riikka istuu nyt.

RIIKKA: No, hyvät ihmiset! Ja ketä sieltä?

JUSTIINA: Vanhan äijän veljen, sen Tiimuksen, pitäisi tuleman.

RIIKKA: Vai niin! Missäs hän taas onkaan, en muistakaan? Tuntisinkohan tuota enään.

JUSTIINA: Siellä se on Peräisellä "puusnoukkana".

RIIKKA: Vai siellä se on! Oliko sillä emännällä paljokin lapsia!

JUSTIINA: Ei ollut kun kaksi, tytär ja poika. Kyllähän siihen Tiimuksen mennä kelpasi.

RIIKKA: Kylläpä vaan! Yksistäänkö tulee?

JUSTIINA: Tytär kuuluu tulevan mukana. Samuli meni heitä vastaan kirkolle.

RIIKKA: Sisso! Minä arvaan jo. Peräisen tytär tulee talonkatsojaisille!

JUSTIINA: Kukapa niistä tietää. Kävihän se Samuli siellä Peräiselläkin tässä tuonassa aikana, mutta kuten sanoin, kukapa ne tietää.

RIIKKA: Vai jo tämänkin talon nuori isäntä emäntää hommaa. Ja mikäpä on hommatessakaan. Kyllä tähän taloon vaan kelpaa tulla! Ei ole pelkoa puutteista.

JUSTIINA: Sattu tässä nyt puheeksi tulemaan, mutta ehkä Riikka pitää omana tietonaan.

RIIKKA: Tietysti, tietysti! Minulle voi uskoa vaikka mitä!

JUSTIINA: Niin! Jos Samuli ei sattuisi "tykkäämäänkään" siitä Jennystä, loppuisi asia alkuunsa, eikä tulisi suotta puheen alaiseksi.

RIIKKA: Niin aina, niin! Mutta sanon sen vieläkin, että kyllä kelpaisi tähän tulla. Onnellinen on se tyttö, joka pääsee ison Ykspuoleisen emännäksi. Näin hyvä kartano, hyvät maat ja hyvä kymmenlukuinen karja. Toisin on laita tuolla toisessa talossa Kakspuoleisessa. Aivan ovat nääntymäisillään velkataakan alle ja siltä ovat olevinaan niin komeita ja ylpeitä, etteivät ole näkevinään minunlaisiani ihmisiä. Niiden "aviisien" ja kirjojensa kanssa ne siellä vaan rehkäsevät mutta tässä talossa ei kulutetakaan aikaa sellaisiin turhanpäiväisiin, ei jokaan.

MAIJA (Vasemman puoliselta ovelta): Jokos emäntä heitti suolaa vellipataan?

JUSTIINA: Ei! Heitä sinä kaksi umpikourallista, mutta älä vain maahan ripottele.

RIIKKA (On oven avautuessa piilottanut pussinsa taaksensa): Ei maar! Kyllä minunkin pitäisi tästä taas lähteä. Kohta kait ne tulevat kirkostakin ja jos isäntäkin sattuu tulemaan, niin...

JUSTIINA: No, ei ne nyt vallan pian sentään vielä tule. Piti kahviakin keittämäni, mutta niinpä se jäi.

RIIKKA: Voi, voi tuota emäntää. Vai vielä kahviakin, eihän toki.

JUSTIINA: Olisihan tuota nyt joutanut olla, kun Riikka aina ajaa niitä asioitakin.

RIIKKA: Älkää nyt älkää nyt! Mitäs te nyt joutavia...

JUSTIINA: Ajattelin, että jos vieläkin voisin vaivata Riikkaa. Minulla kun on tuo sydänala niin kovin paha, että siihen pitäisi aina olla jotain rohtoa. Tässä olisi joku markka sille varalle, jos Riikalla sattuisi olemaan kulkua, että toimittaisi minulle taas jonkun jurikan.