Metsän povessa: Tuokiokuvia 1:Ssä Näytöksessä

Leiniö: Hitto vieköön koko tämän ammatin. Tuo ainoa räähkä monen tunnin samoilemisesta. Ei, tämä jästi ei käytä. Kyllästyttämäänkin alkaa tällainen turha risukosta risukkoon juoksenteleminen. (Heittää linnun maahan ja istuu itse viereen.) En tuumaakaan astu edemmäksi.

Pekkala (harvasanainen): Elä nyt niin pian kyllästy. Jos ei onnistu yhdellä, niin voihan toisella kerralla olla parempi onni. Ei mitään ilman saa tässä maailmassa. Ei niin, ei. Paistetut paistit eivät suuhun lennä. Mennään ainakin tuonne Korpivaaran laiteelle, sieltä kenties saamme vielä jänispaistia.

Leiniö (panee pitkälleen): Minä annan palttua Korpivaaralle ja jäniksille. Pistä sinäkin pitkällesi, ei se sinunkaan luillesi vahingoksi ole. -- Kuules, joko ollaan Pirunkiven seutuvilla?

Pekkala: Aivan tuossahan se on Pirunkivi.

Leiniö: Hyvä juttu! Ei, mutta istu nyt sinäkin. Minua todellakaan ei huvita enää hyppääminen. Kun vähän huilataan niin palataan kotiin. -- Pääni on niin hemmetin kipeä.

Pekkala (istuu): No, samahan tuo. -- Huilataan sitte. Kohmeloko sinun päätäsi kivistää?

Leiniö: Sinäpä sen sanoit! Kohmelo kivistää ja kovasti. Olin Heiskasen Jaskan läksiäisissä eilen illalla ja siellähän sitä tuli otettua vähän liikaa.

Pekkala: Osasinpa sitten hyvään tarpeeseen ottaa tuon rohtopullon.

(Ottaa pullon povestaan.)

Leiniö: Äläs! Onko sulla viinuskaa! Heissaa vaan! Sinäpä olet mies, sinä!

Pekkala: Jottako olen, ha, ha. No ota sitten kulahus veikkoseni, jotta virkistyt ja jaksat jatkaa, hah, hah, haah! -- Mutta mihin se Heiskasen Jaska lähtee? Amerikaanko?

Leiniö (maistettuaan): Kiitos! Niin Amerikaanhan se menee.

Pekkala: Maista vielä vaan. -- Onkohan sillä itsellään rahoja ollut?

Leiniö: Suuri kiitos. Sepä virkisti. -- Mistäpä sitä rengin ruhjolle rahoja tulisi. Sepän Eva-Stina kuuluu lähettäneen "tiketin". Näes, Jaska vähän ruhjosti sen kanssa. Tunsit kai sinäkin Eva-Stiinan?

Pekkala (maistettuaan, panee pullon poveensa): Nilkun sepän tyttökö?

Leiniö: Sama, sama; se jolla oli nenä pystyssä, silmät siirallaan ja kulkiessaan heilutti häntäänsä kuin Lauttalan vasikka.

Pekkala (naurahtaen): Ha, eipä taida Jaska hänestä välittää; sellainen komea ja rehti mies. Tiesi Evan Amerikan-matkan, niin keplotteli vaan, päästäkseen itsekin sinne. En usko hänen todenperään Eevaa rieputtaneen.

Leiniö: Kukapa hänen tiennee. Akat vaan niin juttelevat. (Kääntyy kyljelleen.) Mutta kuulehan Pekkala. Minäkin olen tässä miettinyt, että jos tuota rupeaisin akalliseksi.

Pekkala: Ole hiidessä! Mitä sinä akalla tekisit. Hyvä kun itse saat suuhusi pantavaa, vielä sitte akalle, ha, ha!

Leiniö: Juuri senvuoksi, kun itselläni ei ole mitään, olen päättänyt ottaa sellaisen, jolla jotain on minullekin antaa.

Pekkala: Otat jos saat. -- Ketä sinä muuten meinaat, saisiko tuota tietää?

Leiniö: No, eihän se mikään salaisuus ole... sitähän minä, sitä rikasta lukkarin leskeä, jolla on torpan tölläke kirkkokummun kupeella. Isännäksi mieleni tekee, kun tämäkään virka ei enää lyö leiville. Rupeatko puhemieheksi?

Pekkala: Ha, ha, ha, onpa sinusta jo tullut aivan pähkä hullu, huomaan. Vai lukkarin leskeä, ha, ha, ha! Mutta sen sanon, että se leski ei katso korvillaankaan sinua. Vallesmannihan sitä kuuluu hyvänä pitävän. Olisit sinäkin iskenyt Sepän Eevaan, rahoja silläkin oli -- vanhalla piialla.

Leiniö: Hyi olkoon! (Heittäikse pitkälleen ja nostaa jalat pystyyn, laulaa):

Ja se rakkauden kipinä Joka rinnassa riksuttaa, Ei taida ennen sammua Kuin kuolla kupsahtaa.

-- Ollapa minullakin muutama tuhat markkaa, niin kelpaisi elää! -- On se peeveliä, kun ei ole äyriäkään ja koirat joka kynnykseltä haukkuvat. -- Lähdetään Pekkala tukkijoelle, siellä kuuluu olevan leipää ja elämää. (Laulaa):

Tukkipoika se lautallansa On niin iso herra, Huh, hei mä laulan vaan Ja on niin iso herra.

Pekkala: Ei hennota lähteä. Mutta luullakseni olemme tarpeeksi levähtäneet jaksaaksemme Korpivaaralle.

Leiniö: Ei sitten likikään. (Kuuluu jälleen kirkonkellojen soittoa.) Vasta aamukirkkoon soitetaan; "ei ole kiirettä kirkkoon, viel' on pappi paita päällä".

Pekkala: Eihän tässä, mutta sattuu vielä se metsänvartija Raksi olemaan kulkusalia, kun me näin sunnuntaina...

Leiniö: Antaa tulla vaan. Nyt en huoli hänestä, enkä mistään. Annetaan pieni ryyppy, jos tulee, niin se mies ei ole tietääkseenkään koko asiasta. (Viheltelee). Puhuiko Lammin Heikki sulle mitään?

Pekkala: Ei; en ole Heikkiä nähnyt pitkiin aikoikin. Oliko sillä asiaa minulle?

Leiniö: Heikki hommaa hirvenammuntaan ensiviikolla ja pyysi minua mukaansa. Sinulle käski minun puhumaan, jos tapaan. Tuletko? Minä lupauduin.

Pekkala: Hm! Vai hirvenammuntaan.

Leiniö: Niin. Niitä on nähty suuressa parvessa liikkuvan Kaukorannalla.

Pekkala: Hm! Vaarallista se on, kovin vaarallista. Kiellettyä tavaraa... ankara sakko jos kiikkiin joutuu. No, joutaahan tuota, olkoon menneeksi, ehkä sitä läpäsee... Ketä muita tulee?

Leiniö: Vanhalan Jukan ja Tiihosen äijän pitäisi tuleman ja jos sinä vielä, niin sitten on tarpeeksi.

Pekkala: On kylläkin tarpeeksi, jos ei liiaksi. Turha retki, jos ei luonnistu. Olkoon menneeksi, minä tulen.

Leiniö: Hyvä, hyvä, sano Hynnisen muori kun pankolta putosi. (Laulaa:)

Heilani kuoli ja kuopattiin Tuon tuuhevan koivun alle, Taas meni pojalta kaks'toista markkaa Haudan kaivajalle.