Buuritytön tarina

Tekijä toivoo, että lukija löytäisi jotain historiallista mielenkiintoisuutta siitä tarinasta, joka näillä sivuilla on kerrottu buurikenraali Retiefin ja hänen kumppaniensa murhaamisesta zulukuninkaan, Dingaanin, luona. Muutamia lisättyjä piirteitä lukuunottamatta hän luulee sen olevan yksityiskohtiaan myöten täsmällisen.

Sama on sanottava selostuksesta, joka annetaan niiden buurien kauheista kärsimyksistä, jotka vaelsivat kuumeseudulle, siellä tuhoutuakseen Delagoa Bay'n läheisyydessä. Näistä kärsimyksistä, erittäinkin Triechard'in ja hänen kumppaniensa, on vieläkin olemassa muutamia lyhyitä samanaikaisia kertomuksia hautautuneina niukkoihin aikakirjoihin. Mainittakoon myöskin, että sen sukupolven buurien kesken oli yleisenä luulona, että Retiefin ja hänen toveriensa julma kuolema sekä muut heitä kohdanneet onnettomuudet johtuivat erään englantilaisen tai englantilaisten petollisista vehkeilyistä hirmuvaltias Dingaanin kanssa.

JULKAISIJAN HUOMAUTUS.

Seuraava ote selittää, miten tämän kertomuksen ja muutamien muiden -- niistä yksi nimeltään "Myrskyn lapsi" -- käsikirjoitukset joutuivat julkaisijan käsiin. Se on eräästä 17 p:nä tammikuuta 1910 päivätystä kirjeestä, jonka on kirjoittanut mr George Curtis, Sir Henry Curtis'in veli, joka oli yksi mr Allan Quatermain vainajan ystäviä ja tovereita sillä seikkailuretkellä, jolla hän löysi kuningas Salomonin kaivokset, ja joka myöhemmin hävisi hänen kanssaan Keski-Afrikaan.

Tämä ote kuuluu seuraavasti:

'Muistanet, että yhteinen rakas ystävämme, vanha Allan Quatermain, jätti minut ainoaksi testamenttinsa toimeenpanijaksi, jonka hän kirjoitti ennen lähtöään veljeni Henry'n kanssa Zuvendis'iin, missä hän sai surmansa. Tuomioistuin kuitenkaan ei tullut vakuutetuksi siitä, että hänen kuolemansa oli laillisesti todistettavissa, ja muutti sentähden hänen omaisuutensa luotettaviksi arvopapereiksi, jättäen minun neuvostani hänen Yorkshiressä olevan maatilansa vuokraajalle, joka on pitänyt sitä hallussaan kahden viimeisen vuosikymmenen ajan. Nyt tämä vuokraaja on kuollut, ja hyväntekeväisyysyhdistyksen, joka hyötyy Quatermain'in testamentista, sekä minun hartaasta pyynnöstä -- sillä epävarman terveydentilani tähden olen kauan kovasti pelännyt, etten voi suorittaa loppuun toimitsijan tehtävääni -- tuomioistuin noin kahdeksan kuukautta sitten vihdoin suostui jakamaan tämän laajan omaisuuden testamentin määräysten mukaan.

Tähän tietysti sisältyi kiinteimistön myyminen, ja ennenkuin se joutui huutokaupattavaksi, menin käymään talossa tuomioistuimen määräämän asianajajan seurassa. Huoneessa, jossa Quatermain tavallisesti oleskeli, me löysimme lukitun kaapin, jonka minä avasin. Se osoittautui olevan täynnä erilaisia esineitä, joita hän varmaankin piti suuressa arvossa niiden muistojen tähden, jotka niihin liittyivät hänen aikaisemmasta elämästään. Näitä minun ei tarvitse luetella tässä, koska olen säilyttänyt ne hänen pääperillisenään ja ne minun kuoltuani siirtyvät testamenttini mukaan sinulle.

Näiden esineiden joukosta löysin lujan rasian, joka oli tehty jostain punaisesta ulkomaalaisesta puusta. Se sisälsi erilaisia asiapapereita ja kirjeitä sekä pinkan käsikirjoituksia. Nauhan alla, jolla käsikirjoitukset on sidottu yhteen, on paperipala, jolle on kirjoitettu sinisellä kynällä Allan Quatermain'in allekirjoittama määräys, että, jos hänelle jotain tapahtuisi, nämä käsikirjoitukset olisi lähetettävä sinulle (jota hän, kuten tiedät, suuresti kunnioitti), ja sinä saisit ominpäin joko polttaa tai julkaista ne, miten vain sopivaksi näkisit.

Näin vuosien kuluttua, kun kumpikin meistä vielä elää, täytän vanhan ystävämme pyynnön ja lähetän sinulle hänen lahjansa, jonka uskon olevan sekä mielenkiintoisen että arvokkaan. Olen lukenut "Marie" nimisen käsikirjoituksen ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että se on julkaistava, sillä se on mielestäni omituinen ja liikuttava kertomus suuresta rakkaudesta, ja sitäpaitsi täynnä unohdettua historiaa.

Toinen, jonka nimi on "Myrskyn lapsi" näyttää myöskin hyvin mielenkiintoiselta tutkielmalta villi-ihmisten elämästä, ja toiset lienevät samaten mieltäkiinnittäviä. Mutta silmäni ovat vaivautuneet niin paljon, etten ole voinut niitä tavailla. Toivon kuitenkin eläväni niin kauan, että näen ne painettuina.

Vanha Allan Quatermain raukka! On kuin hän olisi äkkiä ilmestynyt kuolleista! Niin ainakin ajattelin, kun tutkiskelin näitä kertomuksia siltä hänen elämänsä kaudelta, josta en muista hänen minulle puhuneen.

Ja nyt vastuuni tässä asiassa on päättynyt ja sinun alkaa. Menettele niinkuin haluat käsikirjoitusten kanssa.

George Curtis.'

Kuten saattaa kuvitella, olin minä, julkaisija, jotenkin hämmästynyt saadessani tämän kirjeen ja mukana seuraavan nipun tiheään kirjoitettuja käsikirjoituksia. Minustakin tuntui siltä kuin vanha ystäväni olisi noussut haudastaan ja vielä kerran seisonut edessäni, kertoen jotain tarinaa myrskyisestä ja traagillisesta menneisyydestään rauhallisella, hillityllä äänellään, jota en koskaan ole voinut unohtaa.

Ensimmäinen lukemani käsikirjoitus oli "Marie" nimellä varustettu. Se kertoo mr Quatermain'in ihmeellisistä kokemuksista, kun hän hyvin nuorena miehenä seurasi onnetonta Pieter Retiefia ja buurien lähetystöä zuluvaltiaan, Dingaanin, luo. Tämä päättyi siten, että heidät murhattiin ja ainoastaan Quatermain itse ja hänen hottentottipalvelijansa Hans pääsivät hengissä teurastuksesta. Myöskin siinä kerrotaan toisesta, häntä itseään läheisemmin koskevasta asiasta, nimittäin hänen rakastumisestaan ja avioliitostaan ensimmäisen vaimonsa, Marie Marais'n, kanssa.

Tästä Mariesta en koskaan kuullut hänen puhuvan, yhtä kertaa lukuunottamatta. Muistan erään tilaisuuden -- se oli paikallisen hyväntekeväisyysyhdistyksen hyväksi pidetyssä puistojuhlassa --, jolloin seisoin Quatermain'in vieressä, kun joku esitti hänelle nuoren tytön, joka seisoi jonkun matkan päässä ja joka oli herättänyt huomiota laulamalla erittäin kauniisti juhlassa. Hänen sukunimensä olen unohtanut, mutta hänen etunimensä oli Marie. Quatermain joutui hämilleen sen kuullessaan ja kysyi, oliko hän ranskalainen. Nuori nainen vastasi kieltäen; hän oli vain ranskalaista syntyperää isoäitinsä kautta, joka myöskin oli Marie.

"Niinkö?" hän sanoi. "Tunsin kerran jotenkin teidän näköisenne tytön, joka myöskin oli ranskalaista syntyperää ja jonka nimi oli Marie. Olkoon elämänne onnellisempi kuin hänen, vaikka ette koskaan voikaan olla häntä parempi tai jalompi." Hän kumarsi yksinkertaisella, kohteliaalla tavallaan, ja kääntyi poispäin. Myöhemmin, ollessamme kahdenkesken, kysyin häneltä, kuka oli tämä Marie, josta hän oli puhunut nuorelle naiselle. Hän oli hetkisen vaiti ja vastasi sitten:

"Hän oli ensimmäinen vaimoni, mutta pyydän sinua olemaan puhumatta hänestä minulle tai jollekulle muulle, sillä minä en jaksa kuulla hänen nimeään. Kenties jonain päivänä saat tietää kaiken hänestä." Sitten hän, surukseni ja hämmästyksekseni, purskahti ikäänkuin nyyhkytykseen ja poistui nopeasti huoneesta.

Luettuani kertomuksen tästä Mariesta voin hyvin ymmärtää, miksi hän oli niin liikutettu. Painan sen aivan sellaisena kuin se hänen kädestään on lähtenyt.

Yksi niistä käsikirjoituksista, nimeltä "Myrskyn lapsi" kertoo liikuttavan tarinan kauniista ja -- täytynee minun lisätä -- turmeltuneesta zulutytöstä, Mameena'sta, joka eläissään teki paljon pahaa ja poistui katumattomana maailmasta.

Eräässä, muitten muassa, kerrotaan salainen tarina syistä, miksi englantilaiset vuonna 1879 voittivat Cetewayo'n ja hänen armeijansa. Tämä tapahtui vähän aikaisemmin kuin Quatermain tapasi Sir Henry Curtisin ja kapteeni Goodin.

Nämä kolme kertomusta ovat enemmän tai vähemmän yhteydessä toistensa kanssa. Ainakin muuan iäkäs kääpiö,Zikali, peloittava poppamies, esiintyy niissä kaikissa, vaikka ensimmäisessä hänet vain ohimennen mainitaan Retiefin murhan yhteydessä, mihin hän epäilemättä oli pääyllyttäjänä. Koska "Marie" on aikajärjestyksessä ensimmäinen ja koska tekijä oli sen asettanut pinkkaan päällimmäiseksi, julkaisen sen ensin. Muita toivon voivani käsitellä myöhemmin, kun saan alkaa ja tilaisuutta.

Mutta tulevaisuus pitäköön itsestään huolen. Me emme voi sitä tarkastaa, eivätkä sen tapaukset ole meidän määrättävissämme. Toivon siis, että ne, jotka nuoruudessaan ovat lukeneen kuningas Salomonin kaivoksista ja Zuvendis'ista, ja kenties jotkut nuoremmat, löytäisivät yhtä paljon mielenkiintoisuutta näissä uusissa luvuissa Allan Quatermain'in itse kirjoittamaa elämäkertaa, kuin minä itse olen löytänyt.