Paras vihollinen "Setä Pitkäsäären" jatkoa

Saavuimme lumimyrskyssä eilen illalla kello 11, Singapore ja Jane ja minä. Ei näytä tavalliselta että orpokotien johtajattaret tuovat mukanaan yksityisiä palvelijattaria ja kiinalaisia jahtikoiria. Yövahti ja emännöitsijä, jotka olivat odottaneet tuloani, hämmentyivät hirveästi. He eivät koskaan olleet nähneet Singin näköistä, ja luulivat että aioin tuoda suden lammashuoneeseen. Rauhoitin heitä sen koiruuden suhteen, ja tutkittuaan sen mustaa kieltä yövahti yritti sanoa sukkeluuden. Hän tahtoi, tietää syötinkö sitä mustikkapiirailla.

Oli vaikeata löytää mukava asunto perheelleni. Uliseva Sing parka laahattiin vieraaseen puuvajaan ja sai vuoteekseen karkean palttinakappaleen. Janen ei käynyt paljonkaan paremmin. Koko rakennuksessa ei ollut ylimääräistä vuodetta, lukuunottamatta viiden jalan pituista lapsen sänkyä sairaalassa. Jane, kuten tiedät, lähentelee kuutta jalkaa. Sulloimme hänet sänkyyn, ja hän vietti yönsä taitettuna kuin iso saranaveitsi. Hän ontuu tänään, on vartaloltaan kuin väsähtänyt S-kirjain, valittaa julkisesti tätä huikentelevaisen emäntänsä viime harha-askelta ja ikävöi aikaa, jolloin taas tulemme järkiimme ja palaamme isällisen kotilieden ääreen Worcesteriin.

Minä tiedän, että hän pilaa kaikki mahdollisuuteni päästä muun henkilökunnan suosioon. Että hänen piti tulla tänne, on viheliäisin ajatus, mitä koskaan on keksitty, mutta sinä tunnet kotolaiseni. Kumosin heidän vastaväitteensä askel askeleelta, mutta heidän viimeinen ehtonsa oli Jane. Jos otin hänet mukaani katsomaan että söin ravitsevaa ruokaa enkä ollut valveilla koko yötä, sain lähteä -- toistaiseksi; mutta jos kieltäydyin ottamasta häntä -- oi herranen aika, en ole varma olisinko koskaan enää saanut astua Stone Gaten kynnyksen yli! Täällä siis olemme, ja pelkään ettei kumpikaan meistä ole tervetullut.

Käsirumpu herätti minut kello kuusi tänä aamuna, ja makasin jonkun aikaa kuunnellen sitä meteliä, minkä 25 pientä tyttöä sai aikaan kylpyhuoneessa pääni päällä. Nähtävästi he eivät saa kylpyä -- kasvot vain pestään -- mutta he läiskivät aivan kuin 25 pentua lammikossa. Minä nousin ja pukeuduin ja tein vähän tutkimuksia. Olit viisas kun et lähettänyt minua katsomaan paikkaa ennenkuin sitouduin.

Kun pienet holhokkini olivat aamiaisella, näytti olevan onnellinen hetki minun esittäytyä, ja menin ruokasaliin. Kauhu kauhun jälkeen -- nuo paljaat, likaisenharmaat seinät ja öljykankaalla peitetyt pöydät tinakuppeineen ja puupenkit ja koristuksena vain tuo valaiseva teksti "Jumala antaa!" Sillä johtokunnan jäsenellä, joka lisäsi tuon viimeisen piirteen, mahtoi olla julma huumorin lahja.

Totisesti, Judy, en ole koskaan tietänyt, että maailmassa on tällainen läpeensä ruma paikka; ja kun näin nuo rivit ja rivit kalpeita, penseitä lapsia sinisissä univormuissaan, iski koko tämän homman surkeus mieleeni niin voimakkaasti, että melkein luhistuin. Näyttää aivan saavuttamattomalta päämäärältä että yksi ihminen voisi tuoda päivänpaistetta sadoille pikku kasvoille, kun se mitä he tarvitsevat on äiti kappaletta kohti.

Minä sukelsin tähän asiaan aika kevyesti, osittain koska sinä osasit suostutella liian hyvin, ja enimmäkseen, sen tunnustan vilpittömästi, koska tuo ivallinen Gordon Hallock nauroi niin raikkaasti sitä ajatusta että minä muka kykenisin hoitamaan orpokotia. Te kaikki yhdessä hypnotisoitte minut. Ja tietysti myöskin, kun aloin lukea asiasta ja käydä kaikissa noissa seitsemässätoista laitoksessa, rupesin innostumaan orpolapsiin ja tahdoin panna omat teoriani käytäntöön. Mutta nyt säikähdän huomatessani olevani täällä; yritys on niin suunnaton. Sadan ihmisolennon tuleva terveys ja onni on minun käsissäni, puhumattakaan heidän kolmesta- tai neljästäsadasta lapsestaan ja tuhannesta lapsenlapsestaan. Siinä on geometrinen sarja. Se on kaamea. Kuka olen minä ryhtymään tällaiseen urakkaan? Etsi, oi, etsi toinen johtajatar!

Jane sanoo että päivällinen on valmis. Syötyäni kaksi ateriaa laitoksessasi, ei kolmannen ajatteleminen minua kiihdytä.

MYÖHEMMIN.

Henkilökunnalla oli lampaanlihamuhennosta ja pinaattia ja saago-vanukasta jälkiruoaksi. Mitä lapsilla oli, en siedä ajatella.

Aioin kertoa sinulle ensimäisestä julkisesta puheestani, jonka pidin tänään aamiaisella. Se koski kaikkia niitä ihmeellisiä uudistuksia, joita John Grier Homessa tulee tapahtumaan, kiitos jalomielisen Mr. Jervis Pendletonin, johtokuntamme puheenjohtajan, ja Mrs. Judy Pendletonin, jokaisen pikku pojan ja tytön kiltin "Judy tädin".

Älä huoli mukista vastaan, vaikka annoinkin perhe Pendletonille niin huomattavan sijan. Tein sen poliittisista syistä. Koska koko laitoksen johtokunta oli läsnä, oli mielestäni hyvä tilaisuus tehostaa sitä tosiseikkaa, että kaikki nämä mullistavat uudistukset tulevat suoraan korkeimmalta taholta eikä minun kiihtyvistä aivoistani.

Lapset lakkasivat syömästä ja töllistelivät. Tukkani silmiinpistävä väri ja nenäni vallaton käänne ylöspäin ovat ilmeisesti uusia ominaisuuksia johtajattaressa. Virkatoverini myöskin selvästi osoittivat, että olin heidän mielestään liian nuori ja liian kokematon niin määräävään asemaan. En ole vielä nähnyt Jervisin ihmeellistä skotlantilaista tohtoria, mutta vakuutan sinulle että hänen täytyy olla hyvin ihmeellinen sovittaakseen nämä muut ihmiset, varsinkin lastentarhanopettajan. Miss Snaith ja minä iskimme varhain yhteen tuuletuskysymyksessä, mutta minä aion vapautua tästä kauheasta laitoshajusta, vaikka palelluttaisinkin joka lapsen pieneksi jääpatsaaksi.

Koska nyt on aurinkoinen, säkenöivä, luminen iltapäivä, määräsin tuon vankilamaisen leikkihuoneen suljettavaksi ja lapset pihalle.

"Hän ajaa meidät ulos", kuulin erään tenavan mutisevan pinnistäessään ylleen päällystakkia, joka oli kaksi vuotta liian pieni.

He yksinkertaisesti seisoivat pihalla kyyryisinä vaatteissaan ja odottivat kärsivällisesti kunnes heidän sallittiin palata sisään. Ei juoksua eikä huutoja eikä lumipalloja. Ajattele sitä! Nämä lapset eivät osaa leikkiä.

VIELÄKIN MYÖHEMMIN.

Olen jo ryhtynyt mieluisaan tehtävääni -- kuluttamaan rahojasi. Ostin yksitoista kuumavesi-pulloa tänä iltapäivänä (kaikki mitä kylän rohdoskaupan varastossa oli), niin myös muutamia vilttejä ja peittoja. Ja ikkunat ovat selkoselällään pikkulasten makuuhuoneessa. Nuo poloiset pikku pallerot saavat nauttia aivan uudesta tunteesta -- siitä että kykenevät hengittämään yöllä.

On miljoonittain asioita, joita tahtoisin pohtia, mutta kello on puoli yksitoista, ja Jane sanoo että minun pitää mennä nukkumaan.

Käytettävänäsi SALLIE MCBRIDE.

P.S. Ennenkuin sulkeuduin sisään, kuljin varpaillani käytävää pitkin päästäkseni varmuuteen siitä että kaikki oli kunnossa, ja mitä luulet minun näkevän? Miss Snaith sulkee hiljaa ikkunoita pikkulasten makuuhuoneessa! Niin pian kuin löydän tuolle naiselle sopivan paikan vanhainkodissa, vapautan hänet tehtävistään täällä.

Jane ottaa kynän kädestäni.

Hyvää yötä.