Herra "Valtuusmies": Kaksinäytöksinen huvinäytelmä

Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1904.

HENKILÖT.

Herra Kauppelin, nahkuri. Rouva Kauppelin. Eveliina, heidän tyttärensä. Sesilia Sandman, kamreeska. Virtanen, urkuri. Rimppi, nahkurimestari. Jokinen, maalarimestari. Keino, tohtori. Stumlander, eläinlääkäri. Kalle, oppipoika. Miina, palvelustyttö. Sanomalehtipoika, vieraita y.m.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

(Kauppeliinin sali. Huone on upeasti mutta, mauttomasti sisustettu. Oikealla etualalla punainen samettisohva, sen edessä pöytä, pöydän ympärillä tuoleja, sohvan takana kasveja. Oikealla nurkassa ovi, joka johtaa ruokasaliin ja kyökkiin. Sohvan ja oven välissä on akkuna, jossa on katupeili. Vasemmalla etualalla uuni, etumainen ovi vie rouva Kauppeliinin ja Eveliinan huoneisiin, takimainen ovi Kauppeliinin työhuoneeseen, ovien välissä on pianiino. Siellä täällä pikkupöytiä, joiden väri ei sovi punaisen sohvan väriin. Seinillä väripainostauluja.)

(Rouva Kauppelin istuu sohvassa kutoen sukkaa, Eveliina istuu ikkunan ääressä katsellen katupeilistä.)

Rouva Kauppelin: Eveliina!

Eveliina: Mitä, mamma!

Rouva Kauppelin: Aina sinä vaan kurkistelet katupeilistä.

Eveliina: Mutta se on niin hauskaa ja samalla fiiniä, kuten mamma sanoo.

Rouva Kauppelin: Fiiniähän se on ja kannattaahan meidän yhtä hyvin kuin muidenkin käyttää katupeiliä. Mutta saisit sinä tehdä jotain muutakin, ompelisit koruompelustasi.

Eveliina: Minä näen kaikki meidän kadulla kulkevat ihmiset aina torille saakka, eivätkä ne voi nähdä minua, eikös se ole hauskaa. Hahhaa.

Rouva Kauppelin: Mitä sinä taas naurat. Aina sinä naurat, ei se sovi sivistyneelle tytölle.

Eveliina: Tuolla kulki tohtori Keino ihan kuin pitkä haikara, silmälasit otsalla ja nenä pystyssä.

Rouva Kauppelin: Eveliina! Varo kieltäsi, tohtori Keino on oppinut mies, ja meillä käy vaan hienoa väkeä. Sinun pitäisi häntä kohteliaammin kohdella, kun hän käy perheessämme vierailulla.

Eveliina: Mutta kaupungilla puhutaan, että Keino on Saksassa leivottu tohtori.

Rouva Kauppelin: Sitä parempi.

Eveliina: Hahhaa! (nostaa viisi sormea ilmaan.)

Rouva Kauppelin: Mitäs sinä taas!

Eveliina: Urkuri Virtanen nosti viisi sormea ilmaan. Ai, nyt minä muistan, minullahan on harjoitustunti viideltä.

Rouva Kauppelin: Niin sinun, Eveliina, pitäisi enemmän soitella, meillä kun on ihan uusi pipaniinokin.

Eveliina: Pianiino, mamma. Et sinä usko, kuinka pitkiä ja ikäviä ne variatsioonit ovat, uh, mutta urkuri on hauskan reipas mies.

Rouva Kauppelin: Urkuri, hm.

Eveliina: Mutta kas tuolta tulee täti Sesilia, se vanha tuuliviiri. Ikävä ihminen ja lörpöttelee niin kauheasti.

Rouva Kauppelin: Vai kampreerska. Niin, mutta hänen isänsä oli aatelismies ja sitä paitsi tietää hän aina uutisia. Tosin käy hän hiukan kuluneissa vaatteissa, mutta käytös on moitteeton. Taskurahoja kai taas on lainaamassa. Mutta hän on sentään kampreerska. Hänen miehensä kampreeri oli yhdessä papan kanssa kuvernöörin päivällisillä. (Ovikelloa soitetaan.) Mene avaamaan, Eveliina!

Kamreerska: Päivää, rakas herttainen Augusta. Päivää Eveliina! (Syleilee rouva Kauppeliinia.)

Rouva Kauppelin: Päivää, hyvä oli, ettäs tulit. Minä juuri tässä äsken sanoin, että missä se meidän kampreeskamme viipyy, kun ei meillä käy.

Kamreerska: Rakas Augusta, voi kuinka sinä olet hyvä. Mutta minä olen ihan hengästynyt.

Rouva Kauppelin: Istuhan kultaseni!

Kamreerska: Kiitos, rakas... Oi, kuinka minä olen juossut, ensin kävin nikkarilla, minun kalliin äitini mahonkisängyn jalka oli katkennut, sitten kävin minä ostamassa lankoja, sitten makkarapuodissa, sitten apteekissa, sillä naapurin koirat ovat repineet Pikun pahanpäiväiseksi, sitten kävin minä tohtori Keinon luona, hän pyysi minua lausumaan erästä raittiusrunoa, jonka hän aikoo sepittää, hän lähetti paljon terveisiä.

Rouva Kauppelin: Sehän oli kovin hauskaa.

Kamreerska: A propos. Tiedätkös kun kaupungilla liikkuu ainakin neljä vaalilistaa ja ainakin yhdellä listalla on sinun miehesi nimi. Saan onnitella.

Rouva Kauppelin: Andersia on yritetty jo kaksi kertaa, tokkopa nytkään onnistuu.

Kamreerska: Kolmas kerta toden tekee. Ole huoleti.

Rouva Kauppelin: Mutta Anders epäilee itse ja hän on niin levoton. Viime yönä hän hikoili ja potki kaikki lakanat lattialle eikä saanut ollenkaan unta silmiinsä, sillä tänäpäivänähän se kunniallinen vaali tapahtuu. Jo varhain nousi hän lukemaan kunniallisia asetuksia.

Kamreerska: Kunnallisia asetuksia, tarkoitat.

Rouva Kauppelin: Anders on tiedonhaluinen, siivo mies, mutta se minua harmittaa, että hän käy Väinölän klubissa -- kokouksissa muka. Sieltä palatessa Andersin henki aina hiukan leyhkää.

Kamreerska: Niin, niin, se Väinölän klubi turmelee koko kaupungin!

Rouva Kauppelin: Muistatko vielä, mitä kuvernööri sanoi Andersille markonkipäivällisillä... niin, olihan sinunkin miehesi siellä mukana. Kuvernööri taputti olalle ja sanoi: "Karvari on yks hyvä mees" ja kun Anders kumarsi ja häneltä ratkesi housunsauma, hm, sanoi kuvernööri: "ei se mitää teke, hyvä mees!" -- Mutta Eveliina, mitäs sinä siinä töllistelet, mene sanomaan, että Miina keittää kahvia!

(Eveliina oikealle.)