Pitkäjärveläiset: Nelinäytöksinen huvinäytelmä

SUSANNA ANTINTYTÄR, Natukan leskiemäntä. JUHA TUOMAANPOIKA, hänen poikansa, nuori isäntä. TUOMAS JOOSEPINPOIKA, entinen talollinen. ANNA MATINTYTÄR, hänen vaimonsa. REGINA TUOMAANTYTÄR, | KATRI TUOMAANTYTÄR, | heidän tyttäriään. SOHVI TUOMAANTYTÄR, | MIKKO YRJÖNPOIKA, Heikkilän isäntä. LIISA MARTINTYTÄR, hänen vaimonsa. MARTTI MIKONPOIKA, heidän poikansa. MATTI MODIG, sotilas. ANTTI COVÉEN, Susannan isä, nimismies. MARIA YRJÖNTYTÄR, talonpoikaistyttö. KALLE BROCKMAN, nuori mies, siltavoudin poika. YRJÖ MARTINPOIKA, Sikalan isäntä. LÄPIKÄYTÄVÄN HENNA.

Tapahtuu Orivedellä Pitkäjärven kylässä vuonna 1765.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Natukan pihamaa Pitkäjärven kylässä Orivedellä. Vasemmalla asuintupa, jonne mennään aivan etualalla olevasta ovesta. Ovi ilman kuistia, oven edessä paasi portaana. Ovesta oikealle taustalle päin jatkuu tuparakennus, jonka seinässä on pieni ikkuna. Taustalla kulmittain tämän rakennuksen kanssa on aitta ja sen vieressä oikealle päin luhtirakennus. Näiden kahden rakennuksen välissä on veräjä, josta päästään tielle, mikä kulkee poikittain taustalla. Rakennusten välisestä aukosta näkyy peltoja ja niittyjä. Näyttämön oikealla puolella tallin ja navetan takaseinä. Näiden rakennusten välissä pieni kuja, josta päästään karjapihaan. Rakennukset yhtyvät kujan yläpuolella. Koko näyttämö muodostaa suljetun miespihan. Penkki tuvan seinällä ikkunan alla. Etualalla oikealla pari kiveä, joille voidaan istua.

REGINA (nuori, hemaiseva talonpoikaistyttö, yllään sarkahame ja palttinapaita, tukka palmikolla, jalassaan virsut, tulee talosta sanko kädessään ja aikoo mennä pihan poikki karjapihaan. Juuri kun hän aikoo sivuuttaa veräjän, näkee hän Martin, joka tulee veräjän taakse). Herranen aika, joko sinä taas olet täällä?

MARTTI (yhdeksäntoistavuotias nuori mies puettuna harmaaseen sarkapukuun tulee taustalta ja asettuu veräjän taakse). Mitäs jokoa tämä on? Viimeksihän olin eilisiltana.

REGINA. Mutta Juha on vihainen, kun sinä käyt täällä niin usein.

MARTTI. Mitä se Juhaan kuuluu? Ethän sinä vielä ole hänen kanssaan naimisissa.

REGINA. Enhän ole.

MARTTI. Etkä ole vielä kuulutettukaan.

REGINA. Mutta sitä vartenhan minä talossa olen.

MARTTI. On sitä ennenkin kauppoja purettu, on vielä sittenkin, kun jo kuulutus on otettu. Mitä sinä täällä Natukalla olet ja elät, tule meille Heikkilään. Parempi talo se Heikkilä on kuin Natukka.

REGINA. Enhän minä täällä sen vuoksi ole, vaan Juhan tähden.

MARTTI. Mikä se Juha sitten on miehiään minuun verrattuna?

REGINA. Onhan vain sellainen, että saa talon haltuunsa, kun isänsä jo on kuollut.

MARTTI. Saan minäkin kerran talon haltuuni, kun olen ainoa poika.

REGINA. Mutta sinähän olet vielä ala-ikäinen, et sinä pääse vielä naimisiinkaan.

MARTTI (tulee portista sisään). Se asia on pian autettu. Kun olen ainoa poika, niin syksyllä isä voi mennä käräjille ja pyytää, että minä pääsen naimisiin. Ja kyllä se lupa annetaan, kun minä kuitenkin jo ensi vuonna pyhäinmiesten päivän aikaan täytän kaksikymmentä vuotta. Ja tottahan tällä iällä jo naimisissa olla osaa.

REGINA. En minä nyt jouda kuuntelemaan sinua, minun täytyy mennä karjapihaan.

MARTTI. Mikä meno sinulla nyt sinne on? Eihän nyt lypsetä.

REGINA. Mutta porsaita täytyy ruokkia.

MARTTI. Anna sinä nassujen olla, voimistuvathan ne, kun nälissään kiljuvat. Jätetään porsaat ja puhutaan minusta.

REGINA. Ei minun sovi puhua sinun kanssasi, kun olen jo lupautunut Juhalle.

MARTTI. Kyllä aina ennen vihkimistä saa toisten miesten kanssa puhua. Eikö nyt sovittaisi asioista? Jätä sinä Juha ja ota minut.

REGINA. Sinä puhut ihan joka päivä tästä samasta asiasta.

MARTTI. Totta kai minä siitä puhun siihen asti, kunnes siitä selvä tulee. Ei sitä puhumatta naimisiin pääse.

REGINA. Mutta onhan täälläpäin vaikka kuinka paljon muita tyttöjä.

MARTTI. Mutta ei ole toista sellaista kuin sinä, jolla on tuollainen korea naama ja noin paksu palmikko ja jonka käynti on kepeää kuin lintusen rannan kivillä.

REGINA. Älähän nyt, Martti! Porsaat odottavat.

MARTTI. Odottakoot. En minä porsaitten tähden tahdo heittää hukkaan tätä hetkeä, jolloin saan kahden kesken kanssasi puhella.

REGINA. Ne toiset voivat kohta tulla kirkosta.

MARTTI. Eivät ne vielä tule. Kyllä ne siellä viipyvät, ennenkuin Susanna-emäntä on jalkapuusta päästetty.

REGINA (laskee sangon kädestään). Minä en voinut mitenkään mennä katsomaan sitä kirkkoon, vaan jäin tänne kotia. Kyllähän sisareni Katri sanoi, että hän olisi jäänyt ja että minun olisi pitänyt mennä, kun Susanna on niinkuin tuleva anoppini. Mutta en minä voinut. Ajattelehan, Martti, eikö se ole iankaikkinen häpeä, että saa istua jalkapuussa.

MARTTI. Mitä se on, ei yhtään mitään. Täällä Orivedellä on aina totuttu istumaan jalkapuussa. Ei täällä siitä välitetä yhtään. Täällähän oli ennen sellainen jalkapuu, jossa oli kolme paria jalkareikiä, mutta kun tuli tilan ahtaus, niin täytyi laittaa uusi, jossa on viisi paria.

REGINA. Älä puhu noin jumalattomasti. Mikä sen emännänkin leskeksi tultuaan siihen saattoi, että suostui tuohon mieheen ja rupesi hommaamaan hänen kanssaan?

MARTTI. Kai siinä oli rakkautta. Sehän vie ihmiset yhteen ja senhän tähden sanotaan lapsia saatavan.

REGINA. Ja jos niitä olisi ollut edes yksi lapsi, mutta kun niitä oli kaksoset.

MARTTI. Yksi tai kaksi, yhden kerran sitä vain jalkapuussa tarvitsee istua. Samahan tuo silloin on.

REGINA. Minun täytyy ajatella...

MARTTI. Mitä sinun täytyy ajatella?