Valkoinen päällikkö: Kertomus Pohjois-Meksikosta

Eräänä juhannuspäivänä olivat el presidio [presidiolla tarkotetaan kaupunkia, jossa on linnotus, se voi myöskin tarkottaa vaan linnotusta varustuksineen] de San Ildefonson asukkaat kokoontuneet kaupungin ulkopuolelle suurelle ruohoiselle tasangolle odotellen alkaviksi niitä juhlaleikkejä, joita erittäin loistavasti vietettiin juuri San Juanin -- Pyhän Johanneksen -- päivänä.

Koko seudun väestö näytti kokoontuneen tänne, sillä jokainenhan tahtoi päästä tai ottaa osaa juhliin.

Siellä olivat jo molemmat jalosukuiset padres -- siirtokuntaan kuuluvat munkit -- pitkissä karkeissa viitoissaan, ruususeppele ja ristiinnaulitunkuva vyöstään roikkuen; heitä seurasi kaupungin kirkkoherra, joka helposti tunnettiin mustasta viitastaan, leveälierisestä hatustaan ja mustista silkkisukistaan. Kirkkoherra hymyilee tapansa mukaan yleisölle, joskus se taas katselee sitä vakavasti, jopa synkästikin, näyttelee taas väliin valkoisia, jalokivisormuksilla koristettuja käsiään auttaessaan jotakuta señoraa paikalleen.

Vielä eivät ole juhlaleikit alkaneet, sydämiä riemastuttaakseen, mutta paljon on siltä jo näkemistä.

Katselkaamme!

Edessämme on rivi penkkejä, jotka asteettain kohoavat niin, että etäämpänäkin istuvat voivat hyvin kaikki nähdä. Ne kai ovat las familias principales-henkilöille -- s.o. ylhäisimmille perheille.

Ja niin onkin, sillä tuollahan istuu rikas kauppias don José Rincon rehevän rouvansa rinnalla ja katselee itsetietoisena ja ylpeänä neljää komeasti puettua ja yhtä hyvinvoivaa tytärtään. Ja tuollahan tarkastelee el alcalde -- pormestari -- juhlavarusteita arvokkaan näköisenä! Hänen virka-arvoansa todistavat selvästi virkasauvan tupsut. Hänkin odottaa perheensä keskuudessa juhlallisuuksien alkamista.

Toisilla penkeillä on varakkaita tilanomistajia puolisoineen; niistä on rikkain hacendado, señor Gomez del Monte, jolla on hallussaan lukemattomia karjalaumoja ja laajoja maita.

Mutta suurinta huomiota herättää kuitenkin rakastettava ja kaunis Catalina de Cruces, rikkaan vuorikaivannonomistajan don Ambrosion tytär, ja moni itserakas nuori herra pitää itseään onnellisena, jos saa häneltä ystävällisen katseen tai hymyilyn. Sellainen oikea caballero seisoo nytkin hänen vieressään; se on isän suosima kosija, kapteeni Roblado, jolle kultaisten olkalappujen ja kultakudosten koristama puku antaa, yhdessä ylpeän käytöksen kanssa, jonkinlaisen ylhäisen leiman.

Nyt tunkeutuu koko joukko katselijoita toiselle puolelle, sillä siellä tulee linnotuksen päällikkö señor Vizcarra. Huojuvine hattutöyhtöineen, kultakoristeisine takkineen ja ylpeine ryhtineen muistuttaa suurikokoinen neljänkymmenenvuotias eversti aikalailla riikinkukkoa. Suopea hymy kohdistuu etupäässä naisiin. Vilkkaasti keskustelee hän milloin kirkkoherran milloin tuomarin kanssa.

Linnotuksen sotilaat jäljittelevät lystikkäällä tavalla käynnissään ja puheessaan upseereitaan, joita on saapuvilla kolme. Kannukset kilisten ja sapeli maata laahaten pysähtyvät sotilaat milloin minkin ryhmän luo, missä heitä mielellään kuunnellaan. He ovat varmoja siitä suotuisasta vaikutuksesta, minkä heidän henkilönsä tekee yleisöön.

Seudun nuoret tytöt, sekä rumat että kauniit, ovat kaikki juhlissa. Koreat liivit, lumivalkeat hiat ja kaulukset, kirjavat hameet, helmet ja hepeneet puhuvat heidän suuresta halustaan miellyttää miehiä.

Kaupungin miespuolinen nuoriso on sekin juhlapukineissaan lukuisasti läsnä. Se erkanee suuresti los pueblos-väestä -- köyhät kaivostyöläiset -- ja köyhästä kaupunkilaisväestä, varsinkin lähetysoppilaista. Meksikon pueblolla on yllään pussinmuotoinen takki, lyhyet nahkahousut, sandaalit ja leveälierinen hattu.

Sadottain kuljeskelee täällä noita vähävaraisempia miehiä. Heidän vaimonsa ja tyttärensä kaupittelevat nurmikolla pienten pöytien ääressä hedelmiä y.m., ostajia odotellen. --

Mutta keitä ovat nuo rohkeat ja ylpeät ratsastajat, joitten hevoset ovat koreissa hetuleissa tehden kauniita hyppäyksiä? Mainiosti osaavat he ohjata ratsujaan ja tänään saavat he vielä koetella kilpailuissa taitoaan. Heitä on useita satoja; kuuluvat eri säätyihin. Useimmat ovat ilmottautuneet osanottajiksi kilparatsastuksiin y.m. -- Tuolla tervehtivät toisiaan nuoret hacendadot ja rancherot -- suuret ja pienet tilanomistajat --; vaquerot -- karjanpaimenet ja cibolerot -- puhvelinpyydystäjät -- arvioiden tulevien kilpailijoidensa voimia. Heillä on kaikilla raikasväriset puvut, hyvin erilaiset, ja moni hieno señorita heitä ihastuksella katselee.

Ohjelman alussa on n.k. coleo de toros. [Coleo de toros voitanee parhaiten suomentaa sanalla häränheitto.] Tämä meksikolaisten mielileikki suoritetaan siten, että ratsastajat nelistäen ahdistavat pakenevaa härkää, kukin ensimäisenä koettaen saada sitä hännästä kiinni ja siitä heitetyksi juoksussa nurin. Leikki on aika vaarallista, sillä usein haavottuu hevonen tai ratsastaja tai molemmatkin. Jos hevonen kompastuu, joutuu se ratsastajineen armotta päälle ajavien kilpailijoiden jalkoihin. Koetukseen vaaditaan suurta voimaa, taitoa ja rohkeutta, ja siitäpä syystä haluaakin nuori meksikolainen tyydyttää kunnianhimoaan juuri tällaisessa yrityksessä.

Kun viimeiset juhlavarustukset oli suoritettu, huutaa muuan kuuluttaja että coleo alkaa. Katsojat peräytyvät nyt sivulle, jotta näyttämöksi jää suuri ala härän hurjaa pakoa varten.

Useat naiset rientävät carretaseihin -- kärryihin -- joilla katsojat ovat saapuneet juhliin. Mutta vähän peläten nousevat niihin señoritat, sillä voisihan härkä syöksyä yleisön keskuuteen. Ennenkin oli sellaista tapahtunut. Luonnollisesti tuntevat ylhäiset señorit ja señoritat itsensä varsin turvatuiksi penkeillään näyttämön sivulla. --

Tänään kilpailevista oli kaksitoista parasta valittu ensimäiseen kilpailuun, ja heidät asetettiin nyt riveihin. Samantekevää on niissä yhteiskunnallisessa asemassa he ovat; koreapukuinen ranchero istuu ciboleron rinnalla, jolla on koti aavalla tasangolla; ja heidän rinnallaan ratsastaa linnotusväen rakuuna, haluten näyttää ratsastustaitonsa etevämmyyttä.

Merkki annetaan ja härkä päästetään lähelläolevasta corralista (talosta), jossa sitä on pidetty. Sen saattajat kulkevat ratsain härän sivulla, lassoilla pidellen härkää sarvista, valmiina nykäisemään härän polvilleen, jos se yrittäisi niskotella. Härkä näyttää jo vallan raivoisalta, sillä sen silmät välähtelevät vihaisina, ja otsalla oleva tuuhea tukka häilyy kiukkuisesti. Ei sitä näy enää tarvitsevan paljoa härsyttää, sillä se jo pieksee hännällä kylkiään, puhkoo ilmaa pitkillä sarvillaan, tohisee pahasti ja kuopii maata jaloillaan. Se on varmaan hyvärotuinen espanjalainen härkä.

Kaikki katselevat härkää suurella mielenkiinnolla.

Puhutaan sen ominaisuuksista, ja kun muutamat katselijoista väittävät sitä liian lihavaksi voidakseen coleossa juosta tarpeeksi nopeasti, ja toiset taas ovat päinvastaista mielipidettä, niin lyödään vetoja siitä ajasta mikä kuluu ennenkuin härkä on hännästä maahan kellistetty.

Kun ajattelee että tähän kilpakoetukseen oli valittu vahvin, nopein ja villein härkä, mitä löytää voitiin, niin saattaa käsittää voittoa vaikeaksi ja suuriarvoiseksi, varsinkin kun ei saanut käyttää edes lassoa. -- Kun härkä on ärsytetty, niin juoksee se melkein yhtä nopeasti kuin nelistävä hevonen -- ja mitä taitoa ja voimaa, tottumusta ja varmuutta tarvitaankaan ennenkuin ratsumies saattaa lähestyä rajua eläintä, tarttua sen häntään ja temmata se nurin! Mutta kun se onnistuu niin onkin se leikki lopussa.

Ainoastaan suurissa Meksikon kaupungeissa on todellinen Plaza de toros -- härkätaistelukenttä --, pienet kaupungit saavat tyytyä avonaiseen kenttään, jolla taistelut suoritetaan.

Yleisön jännitettynä katsoessa mitä tuleman pitää, kuljetetaan härkä muutamia satoja askeleita eteenpäin, pää avonaista kenttää kohden. Härkään ammutaan vielä pari palavaa nuolta, ja raivoissaan syöksee se eteenpäin yleisön huutaessa ja melutessa.

Silloin ratsastavat kisaveikot sen perään vielä huudoillaan härkää kiihottaen. Aluksi järjestetty ratsastajien rivi hajautuu. Eteenpäin syöstään hurjaa vauhtia. Kannuksia ja piiskoja käytetään ahkerasti.

Härkä juoksee sillävälin nopeasti eteenpäin, eivätkä parhaatkaan ratsastajat saavuta sitä niinkään nopeasti, varsinkin kun härälle on annettu vähän ennakkoaikaa.

Silloin vihdoin pääsee muuan vahvalla ruskealla hevosella ratsastava rakuuna härän sivulle, tarttuu sen häntään lujasti ja koettaa usealla voimakkaalla heitolla saada härkää nurin. Mutta se ei onnistu. Äkkiä kääntyy härkä sivullepäin ja jättää petetyn ahdistajan kauvaksi jälkeensä.

Lähin seuraaja, muuan nuori hacendado, joka ratsastaa komealla mustalla hevosella, koettaa sitten vuoroonsa onneaan. Mutta joka kerta kun hän ojentaa kätensä tekee härkä käänteen. Lopulta saa hacendado otteen härän häntään, mutta silloinkin vapautuu se ahdistajastaan hacendadon suureksi kiukuksi.