Kuvauksia nykyaikaisista telotuksista

Tammikuusta asti [Wladimirowin kirja ilmestyi painosta vuoden 1906 kesän loppupuolella. _Suoment. muist._] yhtämittaa istuu Riiassa sotaoikeus, joka telottaa ja tuomitsee kuolemaan nuorukaisia ja viattomia ihmisiä.

Tämä julma tribunali telotutti Toukokuun keskivaiheilla 8 henkeä, joista 6 syytöntä, mikä oli näytetty toteen todistajain kautta; heistä oli kolme 18 vuoden iässä.

Näiden 4 kuukauden kuluessa se on käsitellyt 18 rikosjuttua, tuominnut kuolemaan 18 ihmistä ja telottanut 15. Näiden joukossa oli ihan syyttömiä.

Nyt, minun kirjoittaessani näitä rivejä, inkvisitsionin pöydän ääreen astuu 35 henkilöä, joista 18 ovat syytteessä 279:nen pykälän [nim. Venäjän rikoslain. _Suoment. muist._] mukaan, minkä nojalla heitä uhkaa kuolemanrangaistus.

Koko oikeusprosessi alusta loppuun, tutkimusainesten hankkiminen, näiden ainesten käyttäminen — on sellaista järjestelmällistä oikeuden loukkaamista, sellaista kaikkien oikeudellisuuden ja laillisuuden vaatimusten syrjäyttämistä, että mielen valtaa pelko lähimmäisten hengen puolesta ja sydäntä vihloo ajatellessa että kaikki, mitä täällä tapahtuu, on mahdollista meidän valistuneella kahdennellakymmenennellä vuosisadallamme.

Kun minä, paikalla, tutustuin tämän tuomioistuimen toimintaan näiden neljän kuukauden aikana, niin minusta tuntui siltä, kuin olisivat ajat siirtyneet takaisin, kuin näkisin valveilla, todellisuudessa, kaukaisen menneisyyden syvyyteen haihtuneet keskiajan kidutusten ja telotusten kuvat...

Minun täällä, Riiassa, kokoomani ainekset saattavat jokaisen lukijan sydämen vavahtamaan ja repäsevät hänen rinnastaan tuskallisen inhon ja paheksumisen huokauksen.

Tämän tribunalin muodostavat viisi henkilöä: kenraalimajuri Arbusow sekä everstiluutnantit Kerman, Bauman, Witkovskij ja Drosdow.

Istuntopaikakseen he ovat valinneet kirkon. Olisiko kukaan voinut mielessään kuvitella että siellä, jossa kaikuvat kristillisen rakkauden, veljellisen yleisen anteeksiannon jumalalliset sanat, Herran temppelissä, ankarakasvoiset tuomarit lukevat julki kuolemantuomioita syyttömille uhreille?

Minä en uskonut ja päätin itse, mieskohtaisesti, omilla silmilläni nähdä missä ja minkälaisissa olosuhteissa tämä kamala tuomioistuin toimii.

Ja minä sain nähdä että oikeus istuu paikallisen aliupseeri-harjoituspataljoonan kirkossa.

Alttarilavan ääreen, alttarin ovien eteen on asetettu pöytä, jonka ääressä ankarat tuomarit istuvat.

Pöydän ja alttarilavan välinen paikka on aidattu erilleen peililaudoista tehdyllä, ohuella, siniseksi maalatulla väliaidalla; tähän väliaitaan on tehty ovi, jossa riippuu lukko.

Kaikilta seiniltä on otettu pois pyhimysten kuvat.

Jätetty on ainoastaan Vapahtajan kuva.

Väliseinälle on vastapäätä alttarinovia, ripustettu Keisarin kuva.

Pyhimysten kuvat oli havaittu tuomareille tarpeettomiksi, ne oli pitänyt viedä pois.

Minä en uskonut silmiäni ja kysyin vieressäni seisovalta sotamieheltä:

— Sanokaapa, täälläkö te rukoilette Jumalaa?

— Täällä, — vastasi hän, — otamme pois väliseinän, heti sen takana on alttarilava, ikonostaasi [seinä kirkon alttarin ja laivan välissä, johon asetetaan pyhimysten kuvia. _Suoment. muist._], alttariovet... Täällä tapahtuu jumalanpalvelus ja täällä me rukoilemme.

— Mihinkä te olette vieneet pyhimystenkuvat seiniltä?

— Me otimme ne pois hiukan aikaa ennen kun oikeus alkoi istuntonsa ja veimme ne leiriin — vastasi hyväluontoinen sotamies. — Kun oikeus istuu niin pyhimystenkuvia ei saa olla seinillä, se olisi sopimatonta, senpätähden me veimmekin ne pois!

Minä riensin pois. — Kirkoissa tavallisen kirkkolamppuöljyn hajun ja suitsutuksen sijasta täällä haisi viattomalta ihmisvereltä.

Tavanmukaisen kirkkoveisun sijasta täällä kuului aseiden kalske, rukoilevien sijassa täällä oli kasakkain kasvoja, kiväärejä, pistimiä, nagaikkoja.

Tuntui kaamealta nähdessä kansan uskon kaikkein pyhimpään tunkeutunutta oikeudettomuutta, väkivaltaa ja henkilöllisyyden pilkkaamista.

Ennenkun ryhdyn kuvaamaan tämän oikeuden toimintaa, on välttämätöntä, sen luonteenkuvauksen täydentämiseksi, kertoa niistä täydentävistä laitoksista, jotka sille valmistavat ja hankkivat tutkimusainekset. Olisiko kukaan meidän valistuneella aikakaudellamme voinut ajatella, että Riiassa on olemassa säännönmukaisesti kalustettuja ja kaikilla tarpeenmukaisilla voimilla hyvin varustettuja kidutuskammioita syytteenalaisten kiduttamista varten.

Niin, niin, kidutuskammioita — minä en hairahtunut sanoissani! Juuri kidutuskammioita, samanlaisia kuin oli keskiajalla.

Sellaisia kidutuskammioita kaupungissa on kolme (ehkäpä useampiakin, mutta minun on onnistunut saada tietoja vain kolmesta kidutuskammiosta).

Näissä kidutuskammioissa kidutetaan syytteenalaisia, jotta voitaisiin hankkia oikeutta varten ne ainekset, joita muilla ehdoilla ei saataisi hankituksi. Näitä uhreja kidutetaan, jotta syytteenalainen kärsimiensä hirveiden ruumiillisten tuskien pakoituksesta tunnustaisi syylliseksi itsensä ja ne toverit, jotka pyövelit hänelle nimittävät.

Tällä keinoin hankitut todistajain lausunnot, "vilpittömät tunnustukset", lähetetään tähän oikeuteen, joka saman "tunnustuksen" nojalla määrää kuolemanrangaistuksen.

Tämän oikeuden ei ole tarvis selvitellä kysymystä siitä, millä keinoin lausunnot ovat saadut; tuomarien omatunto on levollinen, he toimivat lain ja oikeuden mukaisesti.

Niin, Riiassa on siis kolme inkvisitsionin kidutuskammiota: