Heräävä heimo

Name: Heräävä heimo
Author: Vilho Helanen

by Vilho Helanen

Read now Add to library

Language: fi274 downloads on Project Gutenberg

Subjects

Finnish drama -- 20th century

In: Plays/Films/Dramas·History - European·History - Modern (1750+)

Public-domain ebook sourced from Project Gutenberg #75090.

The opening · free to read

Henkilöt:

JAAN JÄRV, virolainen lääkäri. LINDA, hänen vaimonsa. KAAREL, | heidän lapsiaan. SALME, | JAAK SILLAOTS, virolainen talonpoika. PENTTI KAIRA, ylioppilas, suomalainen kersantti. VASILIJ ALEKSANDROVITŠ, venäläinen luutnantti. Viisi bolševikisotilasta.

Tapahtumapaikka: Kylä Pohjois-Virossa, Rakveren tienoilla, tammikuun alussa 1919.

Tohtori Järvin arkihuone. Taustalla kaksi ikkunaa. Ulkona kuutamo, luminen lakeus. Ovi eteiseen oikealla. Vasemmalla toinen ovi. Vasemmassa nurkassa leposohva, oikeassa piano. Nojatuoleja. Öljylamppu palaa pöydällä. Ikkunalla punakukkainen syklami. Seinillä Fählmannin, Kreutzwaldin, Jannsenin ja Lydia Koidulan kuvat.

JAAN JÄRV, harmaapäinen, hienopiirteinen mies, seisoo selin huoneeseen ikkunan ääressä.

LINDA, 40-vuotias nainen istuu nojatuolissa, sylissä käsityö, katsoen eteensä.

KAAREL, 20-vuotias nuorukainen, oikea käsi siteessä, makaa leposohvalla kasvot seinään päin.

Hiljaisuus.

KAAREL (kääntyy hiljaa valittaen selälleen)

LINDA (nousee ylös ja astuu Kaarelin luo)

Rakas poika-parkani. . .

Kaarel

Voi äiti! Mitä minä tästä tuskasta! Mutta minä en saa sitä muististani. Pataljoonamme peräytyi, taistelutta. Ajattele, emme kyenneet edes yrittämään vastarintaa.

Kaarel

Ja huomata sitten olevansa saarroksissa! Meitä oli kolme. Ensimmäisenä kaaduin minä. Toiset sortuivat päälleni. Kun toivuin, oli yö. Kasvonikin olivat veren peitossa. Se oli toverieni verta. Toinen heistä makasi sydän läpiammuttuna. Toinen aivot hangella. Oi äiti, se näky ei lähde mielestäni!

KAAREL (nousee istumaan, katkerasti)

Mutta, isä, mitä hyödyttävät nuo uhrit? Samana yönä hajosi meidän pataljoonamme. Joka kylä on täynnä aseensa heittäneitä upseereja ja sotilaita. Kokoonkyhätty Viron armeija on hajoamaisillaan. Viikon perästä liehunevat venäläisten liput taas kaikissa kaupungeissamme.

JAAN (kulkee edestakaisin huoneessa, pysähtyy Kaarelin eteen, painokkaasti)

Niin, teidän pataljoonanne hajosi, koska teillä ei ollut uskoa voittoon. Meidän nuori vapautemme tuhoutuu, koska kansallamme ei ole uskoa tulevaisuuteen.

Jaan

En tiedä. (Vetäytyy jälleen katsomaan ulos ikkunasta.) Sen vain tiedän, että isäni oli orja, moisionomistajan orja. En tahtoisi, että pojastanikin tulee orja, moskovalaisen orja.

Linda

Sinä liioittelet, Jaan. Mitä puhut sinä orjuudesta? Venäläiset eivät ole milloinkaan tehneet pahaa meille, vaikka tilaisuutta siihen olisi heillä kyllä ollut. Nuori vapautemme, sanot sinä. Vapaita emme ole ikinä olleet. Miten saattaisimmekaan olla, pieni Viron kansa, mahtavan Venäjän liepeillä?