Kokemukseni vakoojana

Kokemukseni Vakoojana

Rauhan aikaan on hankalata kirjoittaa sellaisista asioista kuin vakoojista ja vakoilutoimesta. Mutta nykyään, kun sota on käynnissä ja noiden »ihmiskunnan hylkyjen» menettelytapoja joka päivä paljastetaan sanomalehdissä, ei asialle ole haitaksi, vaikka siihen luokin jonkun verran valaistusta. Minä osaltani tuon korteni kokoon kertomalla vähän kokemuksistani vakoojana.

Vakoojille on tullut miltei samanlainen kohtalo kuin kummituksille. Ihmiset ovat hämärästi tajunneet mokomien olemassaolon, voimatta ja tahtomatta kuitenkaan oikein uskoa niitä — he eivät ole koskaan nähneet sellaista edessään; ja vain aniharvat ovat kohdanneet henkilöitä, jotka todella ovat olleet suoranaisessa kosketuksessa vakoojain kanssa. Minä voin kuitenkin omasta persoonallisesta kokemuksestani jutella vakoojista ja voin taata niiden olemassaolon, jopa vallan suuressakin määrässä; eikä vain Englannissa, vaan jok'ikisessä Europan kolkassa.

Tunnettu tosiasia on, että mikä hiljainen, selittämätön kopina hyvänsä voi saada heikkohermoiset ihmiset pelosta säpsähtämään; ja että esim. kaappi, josta keskiyön aikaan kuuluu ritinää, tahi mikä muu äkkiarvaamaton risahdus tahansa voi aikaansaada saman tuloksen. Samalla tapaa tuntevat sangen monet ihmiset kylmän karsivan ruumistaan, kun vain kuulevatkin puhuttavan vakoojista. Pelkkä maine niistä vaikuttaa heihin aivan samalla tapaa kuin jokin keskiyön kummitus.

En luule voivani alottaa esitystäni sen paremmin kuin koettamalla vapauttaa lukijani siitä sangen yleisestä käsityksestä, että jok'ikinen vakooja muka olisi kurja ja halveksittava yksilö, jollaisena ihmiset mielellään häntä pitävät. Jokapäiväisessä puheessahan sana vakooja on kerrassaan muuttunut haukkumanimeksi. Olkoon, ettei kieli voi enää tulla toimeen ilman sellaista voimasanaa — mutta kun on puhe todellisista vakoojista, niin jätettäköön pois se ylenkatseellinen sävy, joka puheessa siihen yleensä liitetään. Vakoojan toimeen voidaan ruveta joko vapaaehtoisesti (korvauksetta), komennuksesta (upseerit) tahi maksusta — mutta kussakin tapauksessa vakooja tällöin toimii isänmaansa hyväksi ja suorittaa — silloin kun sen tosiaankin kunnolla suorittaa — erinomaisen tärkeän ja suuriarvoisen työn maansa puolesta. Sen kestäessä hän lisäksi on alituisesti vaarassa joutua kiini — mikä rauhan aikana tietää sangen ankarata vankeusrangaistusta ja sodan aikana hirttonuoraa.

Toisin on kavaltajan laita, sellaisen vakoojan, joka rahasta myy oman maansa salaisuuksia vihollisvallalle. Hänestä ei ole ainuttakaan hyvää sanaa sanottavana.

1. Strateegilliset ja diplomaattiset toimitsijat. Näiden tehtävänä rauhan aikaan on ottaa selvää valtiollisista ja sotilaallisista seikoista ja olosuhteista kaikissa maissa, joita voi ajatella omalle maalle vihamielisiksi; ja sodan kestäessä laajentaa tätä tehtävää saamalla aikaan valtiollisia häiriöitä, työlakkoja, jopa kapinaliikkeitäkin (kuten esim. Englannissa on sodan aikana nähty yritetyn Irlannissa, Egyptissä, Intiassa ja Etelä-Afrikassa) — kaikki tämä siinä mielessä, että vihollismaassa syntyisi sisäistä levottomuutta ja sen sotaväenosastoja olisi pakko kiinnittää omien rajojen sisälle.

2. Taktilliset meri- tai maasotilaalliset toimitsijat. Nämä tutkivat kaikkia sotilas-teknillisiä erityisseikkoja, ottavat selvää uutuuksista aseteollisuuden ja sotavarustusten alalla sekä tarkastelevat ennakolta ryntäysalueita, asemapaikkoja ja maaperä-esteitä niissä maissa, joihin ryntäämisen voi ajatella tulevan kysymykseen. Myöhemmin — kun hyökkäyssuunnitelma on valmiiksi laadittu — heidän tehtävänään on ryhtyä kaikkiin toimenpiteisiin, jotka voivat hyökkäystä helpottaa, kuten esim. laskea betoniperustuksia tykistöjen tuleviin patteripaikkoihin, hankkia aineksia uusien siltojen rakentamista varten, missä vihollisen voi luulla purkavan entiset, sekä päinvastoin ryhtyä valmistuksiin sellaisten siltojen hävittämiseksi, joiden säilyttäminen on viholliselle tärkeää j.n.e.

[Esim. kun saksalaiset joukot nykyisen suursodan alussa tulivat Visé-joelle, jonka yli vievän sillan belgialaiset olivat ennättäneet hävittää, seurasi melkein heti niiden perästä saksalaisella junalla aineksia uuden sillan rakentamiseksi, joka tuota pikaa täydessä kunnossa välittikin hyökkääjäin ylimenoa joen yli. Suom. huom.]

3. Sotavakoojat. Nämä esiytyvät sota-aikana valepukuisina tiedustelijoina, ja on heidän tehtävänään ottaa selvää vihollisjoukkojen asemista ja näiden miesluvusta, joukkojen keskityksestä ja yleensä kaikesta, mikä tavalla tai toisella voi helpottaa oman armeijan liikkeitä. Tällaisten toimitsijain joukossa tapaa sekä valepukuisia upseereja että vihollismaahan jo ennakolta asuttuneita vakoojia.

Kaikki edellä luetellut tehtävät jaetaan kaikenasteisten ja -luokkaisten asiamiesten kesken, alkaen valtiollisista lähettiläistä ja ministereistä ynnä heidän sotilasasiamiehistään aina palkkaa nauttiviin toimitsijoihin.

Se valmisteleva valtiollinen ja strateegillinen urkkimistyö, jota saksalaiset harjottivat ennen nykyiseen sotaan ryhtymistään, ei ole vastannut niitä toiveita, joita niin mainioon järjestelmään voi kiinnittää. Niin suunnattomilla rahasummilla, kuin vakoilutoimeen uhrattiin, olisi Saksan pääesikunnan voinut luulla hankkivan itselleen vaikuttavassa asemassa olevain henkilöiden avustusta, jotka olisivat kyenneet piirtämään paljon täydellisemmän asteikon vihollismaissa vallitsevasta valtiollisesta mielialasta, kuin mihin sen nykyiset asiamiehet itse teossa kykenivät.

Kaikki yritykset saada Englannissa aikaan työlakkoja juuri ratkaisevana ajankohtana eivät ottaneetkaan menestyäkseen. Saksalaisilla oli suuret ajatukset vaikutusvallastaan Egyptin ja Intian muhamettilaiseen väestöön, jonka keskuudessa he toivoivat synnyttävänsä levottomuutta, jopa kapinoitakin; mutta he eivät olleet tällöin tunteneet tarpeeksi hyvin itämaita ja niiden kansojen mielialaa Englantia ja Saksaa varsinkin Saksaa kohtaan.

He pitivät vallan varmana, että Irlannin kysymys synnyttäisi varsinaisen kansalaissodan, joka sitoisi suuren osan Englannin maajoukoista kotimaahan ja estäisi niiden käyttämistä muualla.

[Eipä siitä muuten paljon puuttunutkaan. Lat. huom.]

He eivät olleet ottaneet lukuun sitä mahdollisuutta, että buurit ja englantilaiset saattaisivat toimia käsi kädessä Etelä-Afrikassa. He eivät olleet uskoneet, että Englannin joukkoja voitaisiin siirtää sieltä Europaan; vielä vähemmän, että Etelä-Afrika lähettäisi omat joukkonsa taistelemaan Saksan afrikalaista siirtomaavaltaa vastaan, niin että ensinmainitut, säännölliset armeijaosastot voitiin kulettaa Englantiin vahvistamaan kotiarmeijan rivejä.

He kuvittelivat, että Englannin merentakaiset siirtomaat muka olivat liian heikosti varustetut ollakseen miksikään hyödyksi alkavassa jättiläiskamppauksessa. He eivät tulleet ajatelleeksikaan, että Englannin nuoriso kymmenin ja sadointuhansin rientäisi lippujen alle; että nimenomaan se seikka, että englantilaisen nuorison kasvatus, luonne ja urheilunharrastus on omiaan tekemään siitä mainioita sotilaita, salli tämän maan polkea kamarastaan yhäti uusia armeijoja toisensa perästä, sitte kun verileikkiin täydellä todella oltiin ryhdytty ja yleisen asevelvollisuuden välttämättömyys havaittu todeksi.

Kaikkien näiden seikkain olisi pitänyt olla jo ennäkolta selvillä, jos saksalaiset olisivat älynneet käyttää toimitsijamiehinään ylemmässä yhteiskunta- ja sivistystasossa olevia henkilöitä.

Taktilliset Toimitsijat

Näiden tehtävänä on, kuten aikaisemmin mainittiin, paitsi vihollismaan puolustusvalmiuden tutkimista sotavoimiin, varustukseen ja asekelpoisuuteen nähden, myös selonottaminen todennäköisistä taistelualueista sekä tarpeellisten ennakkovarustelujen toimittaminen niillä.

Saksalaiset ovat nykyisessä sodassa ottaneet käytäntöön eräänlaisia suunnattomia mörssäreitä, joiden granaateille englantilaiset sotilaat ovat antaneet pilanimen »Musta Maija» niiden räjähtäessä synnyttämien paksujen savupilvien takia. [Näille mörssäreille ovat saksalaiset puolestaan antaneet pilanimen »Paksu Bertha» niiden valmistuspaikan (Kruppin tehtaiden) omistajattaren rouva Bertha Krupp v. Bohlenin nimen mukaan. Suom. huom.] Näitä tykkejä voidaan käyttää ainoastaan semmoisissa paikoissa, missä ne voidaan asettaa kylliksi tukevalle betonialustalle. Sen vuoksi ovat saksalaiset pitäneet huolta, että sellaisia alustoja on etukäteen rakennettu kaikkiin paikkoihin, joissa he ovat otaksuneet tykkien tulevan käytäntöön. Näin on tehty sekä Belgiassa että Ranskassa, ja kun alustojen rakentaminen on toimitettu rauhan aikaan, on sen tietysti pitänyt tapahtua mitä syvimmässä salaisuudessa. Epäluulojen välttämiseksi on annettu jonkun saksalaisen ostaa tai vuokrata jokin maakartano, jolle nimenomaan on aikomus rakentaa moisia alustoita; ja jonkun ajan kuluttua on uusi isäntä antanut laskea perustuksen muka uudelle talousrakennukselle — tahi kaupunkien läheisyydessä tehdaslaitokselle — ja pystyttänyt sille helposti purettavan rakennuksen.

Tällainen menettely ei tietystikään herätä erityistä huomiota; ja ennen suursodan puhkeamista lieneekin sellaisia rakennuksia ollut koko paljon vastaisilla sotatantereilla. Sotajoukkojen tultua paikalle oli niiden vain purettava nuo hatarat päällysrakennukset, ja sitten olivat betonialustat valmiit käytettäviksi tykistöä varten.