Abraham Lincoln raittiusmiehenä ja lyhyitä piirteitä hänen elämänkerrastaan

Amerikan kansa, siihen luettuna kaikki eri kansallisuudet, viettää tänään Abraham Lincolnin satavuotista syntymäjuhlaa. Se juhlii sen suuren ihmisystävän ja orjainvapauttajan muistolle, joka on saanut isänmaanystävän ja kansansavapauttajan Yrjö Washingtonin rinnalla kunnioikkaimman ja rakastetuimman aseman Yhdysvaltain historiassa ja kansan sydämessä. Päivänsankarimme vaikutus ulottuu ihmeellisen laajalle. Hämmästyttävän monipuolisena vaan kumminkin aina samana ihmisystävällisenä ja helläsydämisenä tavataan Lincolnin toimineen yhteiskunnan eri aloilla ja varsinkin juuri niillä aloilla jotka tarkoittivat sellaisten epäkohtien poistamista yhteiskunnasta, jotka tuottivat ja yhä tuottavat häpeää ja kurjuutta. Näistä mainittakoon häpeällinen ihmisorjuus, joka saatiin Amerikassa lakkautetuksi ja toisena paheena vielä tuomiotaan levittävä väkijuomainorjuus.

Kaikkien hyvää tarkoittava Lincoln huomasi juoppouden saavan aikaan kaikenlaista pahaa ja olevan alkusyynä moneen kurjuuteen niin uudisasukkaiden kun kaupunkilaistenkin keskuudessa. Viinanpoltto kuului kotitoimiin ja syntymävaltiossa Kentyck oli viinakauppansa tähden tuottanut Yhdysvaltain viranomaisillekin paljon vaivaa ja vastusta. Aivan niinkuin itsestään, jalon, hellän mielenlaatunsa ohjaamana kuului Abraham Lincoln raittiusväen kunniakkaaseen joukkoon. Siinä aatteessa, jota me ajamme, oli jotain niin samanlaista, jotain niin läheistä päivänsankarimme jalon luonteen kanssa, että hän jos sanoisimme oli luotukin raittiusmieheksi.

Abraham Lincolnin elämäntyöksi on Herra, joka johtaa kansojen kulkua, säätänyt toisenlaisen orjuuden poistamisen kun juoppous, ja tämä kamala epäkohta oli ihmisorjuus, jossa Haamin tummaihoiset lapset olivat huokailleet vuosisatoja Etelävaltioitten suurilla tiluksilla. Se oli tämän paheen poistaminen Yhdysvalloista joka tuli Lincolnin päivätyöksi. Se oli tämä suuri historiallinen tehtävä joka odotti silloin yhteiskunnassa ratkaisua ja jonka suorittamisen oli Taivaan Herra antanut tälle tarmokkaalle ja luonteeltaan rehelliselle Abraham Lincolnille. Mutta me raittiusväki iloitsemme vielä siitäkin, kun tiedämme hänen kuuluneen meidän riveihin, taistelleen puhtoisen raittiuslipun juurella. Me kiitämme kaikkivaltiasta kansojen kaitsijaa, joka johtaen historian kulkua, antoi Amerikan kansalle sellaisen miehen, jolla oli voimaa ja kestävyyttä vaatia vapautta ja yhdenarvoisuutta kaikille ihmisille, olipa niillä ihonväri tummempi tai vaaleampi, ollut koti Afrikassa tai Euroopassa. Ja kaiken tämän lisäksi nousee raittiuskansan riemu rajattomaksi, kuin saamme kiittää tämän lämminsydämisen ja jaloluontoisen Abraham Lincolnin raittiusaatteen etutaisteliain kunniakkaaseen joukkoon.

Jo lapsena lupasi Lincoln kuolevalle äidilleen ei koskaan nauttivansa päihdyttäviä juomia. Tämän kauniin lupauksen, jonka hän kahdeksannella ikävuodellaan antoi, piti hän pyhänä ja rikkoutumattomana vaiherikkaan elämänsä kaikissa tilaisuuksissa. Kerrotaan eräänkerran hienossa iltaseurassa Washingtonissa muistutetun häntä siitä, että nuorena kongressimiehenä tulisi mukautua seuraelämän tapoihin ja kohteliaisuusvaatimuksia noudattaen juoda onnenmaljoja niinkuin muutkin. Nuori valtiopäivämies vastasi muistutukseen, kertomalla kuolevalle äidilleen antamansa lupauksen olla nauttimatta väkijuomia ja tälle äitinsä pyynnölle sekä antamalleen pyhälle lupaukselle aikoi hän olla uskollinen.

Kun washingtonilainen raittiusliike, joka valtavana vyörynä vuosina 1840—1846 kulki kauttaaltaan synnyttäen innostuksen tulta taistelemaan turvattomien puolesta, perheitten turvaamiseksi, taistelemaan kodin pahinta vihollista juoppoutta vastaan, niin astui taistelurintamaan myöskin Springfieldin nuori lakimies Abraham Lincoln. Vuosina 1842—1846 tavataan päivänsankarimme raittiuspuhujana ja suurten raittiuskokousten johtavana henkilönä Springfieldissa ja sen lähistöllä. Vieläkin elää muutamia vanhuksia, jotka kiitollisina muistelevat entistä innokasta raittiuspuhujaa, jonka lämpöä ja ihmisrakkautta uhkuavat puheet vaikuttivat tavalla sellaisella, että hekin yhdessä muitten kanssa kirjottivat nimensä raittiuslupauksen alle, ja jonka lupauksen ovat he pitäneet. Näistä mainittakoon Eleosas Breckenridge, varakas maanviljelijä lähellä Illinoisin pääkaupunkia Springfieldia, Moses Martin ja R. E. Berry Edinburgista, Illinoisten valtiossa. Breckenridge kertoo miten juuri South Forkin vanhalla kansakoululla pidettiin useita raittiuskokouksia, jossa Abraham Lincoln johti kokouksia, sekä piti innokkaita, sytyttäviä puheita, joiden vaikutus näkyy vieläkin. Kun hän, Breckenridge, silloin vielä keskenkasvuinen nuorukainen oli kirjottanut nimensä ehdottoman raittiuslupauksen alle, laski Lincoln kätensä hänen päälaelleen, lausuen isällisesti: “Poikani, jos nyt pidät lupauksesi pyhänä, on se oleva elämäsi kaunein teko”. Ijäkäs maanviljelijä onkin pysynyt uskollisena aatteelleen, samalla tullen huomaamaan tekonsa jalouden ja siitä seuraavan siunauksen. Toinen lupauksen tehneistä nuorukaisista, Moses Martin, muistaa ulkoa sen kaavan, jonka Abraham Lincoln oli laatinut ja joka lupausta tehdessä luettiin. Se kuuluu: “koska alkoholipitoisten juomien nauttiminen tuottaa kurjuutta, vaikuttaa ruumiillista heikkoutta ja synnyttää rikoksia, ja koskapa väkijuomat aikaansaavat enemmän pahaa kun hyvää, niin pidämme velvollisuutenamme ehkäistä sellaista nautintotapaa. Niinollen teemme me allekirjoittaneet ehdottoman raittiuslupauksen ja kieltäydymme käyttämästä väki- ja mallasjuomia”.

Niistä raittiuspuheista, joita Lincoln piti on vaan harvoja katkelmia säästynyt, ja nekin poimittu muistikirjoistaan. Springfieldissä pitämästään puheestaan vuodelta 1842 on pitempi osa säilynyt, osa kuuluu: “Poliittinen vallankumouksemme v. 1776 antoi meille (Amerikan kansalle) vaikka taistelun kautta sellaisen valtiollisen ja kansallisen vapauden, jossa olemme muita kansoja tuntuvasti edellä. Silmäilkäämme nyt raittiusaatteen aikaansaamaa muutosta yhteiskunnan tavoissa ja siveellisessä maailman kulussa. Raittiusaate irroittaa juoppouden hirveän hirmuvaltiaan kahleista. Sen avulla saadaan monta korjausta aikaan, se parantaa monta haavaa katkeraa ja poistaa äitien surun ja lasten kurjuuden. Kun saadaan väkijuomat poistetuksi niin nähdään vähemmin nälkiintyneitä lapsia, vähemmin itkeviä äitejä, vähemmin turvattomia orpoja ja avuttomia leskiä, vähemmin sydänten haavoja ja karvaita kyyneleitä. Mikä kunniakas pyrkimys ja suuremmoinen aate!”

Että valtiolliset tehtävänsä vaativat Lincolnin jättämään varsinaisen raittiustyön, sen me hyvin käsitämme, kun astumme hänen aikaansa. Tärkein kysymys silloin oli Yhdysvalloissa tuo kauan ratkaisua odottanut orjien vapautusasia. Niinkuin jo äsken viittasimme, oli Herra valinnut tämän lämminsydämisen ja rehellisen valtiomiehen saattamaan orjien vapautusasia onnelliseen päätökseen. Siinä oli Lincolnin kunniakas päivätyö, siinä elämänsä suuri tehtävä. Mutta näyttää siltä, kun päivänsankarimme sydämessä pysyi raittiusaate lämminnä ja että hänellä oli aije sopivassa tilaisuudessa vaikuttaa Yhdysvaltain presidenttinä suuren aatteemme eduksi. Majuri Mervin vakuuttaa, että hänelle olisi Lincoln jokusia päiviä ennen äkkinäistä kuolemaansa vakuuttanut, että nyt kun on orjuuskysymys saatu onnellisesti, vaikka vaivalla ratkaistuksi, nyt tulee raittiuskysymyksen vuoro. Lukuisat todistukset ja tapaukset vakuuttavat siitä, että Abraham Lincoln pysyi ehdottomasti raittiina kaiken elämänsä, samoin kuin perheensä keskuudessakin noudatettiin ehdottomuutta. Vuodelta 1860 kerrotaan kuvaava tapaus. Eräs valtiollinen komitea tulee Lincolnin kotiin Springfieldiin ilmoittamaan virallisesti, että hän on saanut puolueensa nimityskokouksessa eniten ääniä ja tullut valituksi presidenttiehdokkaaksi. Tällaisissa tilaisuuksissa, jos missään pidettiin välttämättömänä juoda onnen maljoja. Lincoln valitsi kaikkein hämmästykseksi lasin raikasta lähdevettä, ja huomautti tavallisella leikillisyydellään, miten hyvältä se maistuu ja on parasta juomaa jonka Jumala on ihmiselle antanut. Toinen tapaus kerrotaan niiltä ajoin, kun Lincoln oli jo presidenttinä. Joukko New-Yorkin politikoitsijoita pitivät presidenttiä lujalla, tietysti puoli leikillään, maljojen tarjoomisesta. Lincoln vastasi kuivasti ei nauttivansa itse, eikä sallivansa sitä perheensä keskuudessa. Roobert Lincoln vakuuttaa, ettei isänsä koskaan nauttinut väkijuomia, eikä polttanut tupakkaa.

Abraham Lincolnin raittiustyön rakkaalle muistolle perustettiin lokakuun 12 p:nä 1903 Oberlin koulukaupungissa, Ohiossa erityinen raittiusliitto nimeltä “The Lincoln Legion”. Perustamistilaisuudessa olivat läsnä nuo Lincolnin aikalaiset raittiusveteraanit Breckenridge, Martin ja Berry. Liiton suunnitteliana ja taitavana alkuunpanijana mainittakoon etevä raittiusmies, jumaluusopin tohtori Howard Russell New-Yorkista. Hänen tarkka silmänsä havaitsi jalon Lincolnin tärkeän osan raittiushistoriassa, ja toi sen julkisuuteen raittiusväen ihastukseksi ja suureksi riemuksi. “The Lincoln Legue” niminen liitto kuuluu tavallaan niinkuin alaosastona laajempaan, kieltolakeja suunnittelevaan ja vaativaan “Anti Salon Legueen”. The Lincoln Legue edustaa kirkollista eli kristillistä raittiustyötä.

Minä onnittelen Alonessenin suomalaisia, jotka tänä kauniina juhlapäivänä havaitsivat ottaa osaa Amerikan kansan kanssa siihen mielenosoitukseen, joka kauttaaltaan laajassa tasavallassa on laskeutunut Abraham Lincolnin muistolle. Ilokseni olen myös lukenut Amerikan suomalaisista sanomalehdistä, että useassa muussakin paikassa on tänä iltana kallis Kalevan kansa juhlimassa, ja enimmäkseenpä juuri raittiustaloissa, jaloa päivänsankaria muistellen.

Ja Amerikan kansa kaikkialla on tänään juhlinut ja yhä juhlii, kunnes illan myöhäisyys vetää kaikki koteihinsa. Kirkoissa on pidetty kiitosjumalanpalveluksia, kouluissa lupoa ja liput liehuvat tangoissa. Laajan tasavallan kaukaisemmassakin kulmauksessa, Alaskan kultakentillä juhlitaan tänään. Vilkasliikkeisissä Atlannin rantakaupungeissa, jättiläismäisessä New-Yorkissa, sivistyneessä Bostonissa, rauhaisessa Philadelphiassa ja hienostuneessa Washingtonissa on tänään juhlittu. Kultaisen portin kaupunki San Francisco, noustuaan tuhastaan, lienee tänään unhottanut viimeisten vuosiensa kovat kohtalot ja juhlii riemuiten niinkuin muutkin. Ja etelän herttaisen taivaan alla, siellä missä leppeän Mexikonlahden lämpimät vedet huuhtelevat Floridan kukkarantoja, ja koskettavat Lousianon ja Missisipin viljavia pumpulivainioita — sielläkin juhlivat — ainakin vapautensa saaneet neekerit, nuo Haamin tummat jälkeläiset. Minne vaan katsookaan, kaikkialla tapaa juhlakulkueita, kuuluu soittoa ja innostavia, isänmaallisia puheita.

Vaikka tänäpäiväiset juhlakulkueet joukkoineen nousevat kymmeniin tuhansiin, niin huomioni kääntyy erittäin kolmeen ryhmään, jotka tuntuvat likemmin vastaavan päivän tarkotusta ja sellaisinaan kuin virallisesti edustavat tuhansia niitäkin, jotka eivät ole persoonallisesti voineet olla mukana, vaan joiden myötätuntoisuus sinne kallistuu.

Yksi näistä joukoista on aamulla rientänyt juhlasaatossa Abraham Lincolnin syntymäkotiin, Kentyckiin, Elisabethtowniin, jonne entisen halvan ja yksinkertaisen metsätuvan säilykkeeksi on rakennettu avarampi ulkosuojus. Alkuperäinen tupapahanen, metsäpirttiä muistuttava on tullut kalliiksi sille kansalle, jolle Lincoln teki niin suuria palveluksia.