Kuningas Henrik Viides

KUNINGAS HENRIK VIIDES. GLOSTERin herttua, | kuninkaan veljet. BEDFORDin herttua, | EXETERin herttua, kuninkaan setä. YORKin herttua, kuninkaan serkku. SALISBURYn kreivi. WESTMORELANDin kreivi. WARWICKin kreivi. CANTERBURYn arkkipiispa. ELYn piispa. CAMBRIDGEn kreivi, | Loordi SCROOP, | salaliittolaisia. Sir THOMAS GREY, | Sir THOMAS ERPINGHAM, | GOWER, | FLUELLEN, | upseereja kuningas Henrikin sotajoukossa. MACMORRIS, | JAMY, | BATES, COURT, WILLIAMS, sotamiehiä samassa sotajoukossa. PISTOOLI, NYM, BARDOLPH, Falstaffin entisiä palvelijoita, nykyään sotamiehiä kuningas Henrikin sotajoukossa. POIKA, edellisten palvelija. KAARLE KUUDES, Ranskan kuningas. LOUIS, Dauphin. BURGUNDin herttua. ORLEANSin herttua. BOURBONin herttua. Ranskan konnetaabeli. RAMBURES ja GRANDPRÉ, ranskalaisia ylimyksiä. MONTJOY, ranskalainen airut. Harfleurin linnan päällikkö. Lähettiläitä Englannin kuninkaan luona. ISABELLA, Ranskan kuningatar. KATARIINA, Kaarlen ja Isabellan tytär. ALICE, prinsessa Katariinan hovineitsyt. ROUVA REIPAS, Pistoolin puoliso. Herroja ja naisia, upseereja, ranskalaisia ja englantilaisia sotamiehiä, lähettiläitä ja seuralaisia.

TAPAUS, alussa Englannissa, sittemmin Ranskassa.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

(Kuoro esiintyy.)

KUORO. Tulinen tänne runotar, mi nousis Kirkkaimpiin innostuksen ilmoihin! Kuningaskunta näyttämöksi, prinssit Siin' esiintyjiksi, ja kuninkaat Näytelmän uhka-uljaan katsojiksi! Silloinpa Henrik urho luonnossaan Ilmaantuis Marsina, ja kantapäillä, Kuin kahlekoirat, nälkä, tuli, miekka Rukoilis työtä. Anteeks, arvo seura, Ett' arkihenki mieto rohkenee Lavalla tällä halvall' esitellä Suurtyötä mointa! Laaja Ranskan maa Mahtuisko tähän korsuun? Voisko tähän Puusoikkoon sulloa ne kypäritkään, Jotk' Agincourtiss' ilmaa säikäytti! Anteeksi! Pieni käyrä numerohan Voi tietää miljoonaa; siis suokaa meidän, Tuon suuren luvun nollain, vaikutella Kuvitusvoimahanne. Olettakaa, Nää seinät että kehykseensä sulkee Kaks mahtivaltaa, kaksi naapurusta, Jotk', otsa korkealla, toistaan uhkaa Molemmin puolin syvää, kaitaa merta. Puutteemme täydentäkää mielessänne, Tuhansiks ositelkaa joka mies Ja valmiiks ajatelkaa sotajoukot Kun puhe ratsuist' on, niin kuvitelkaa, Ett' uljain kavioin ne maata polkee. Kuninkaat mielessänne koristelkaa, Heit' ees taa kuljetelkaa ohi aikain, Ja hiekkalasin juoksuun supistakaa Vuosjakson työt. Mun, kuoron, täss' on toimi Esittää teille tapausten loimi. Proloogina nyt pyydän kiltiks teitä Ja suopeasti tuomitsemaan meitä.

(Poistuu.)

Ensimmäinen kohtaus.

Lontoo. Eteishuone kuninkaanlinnassa.

(Canterburyn arkkipiispa ja Elyn piispa tulevat.)

CANTERBURY. Niin, tietäkää, mylord, taas esillä On sama lakiehdotus, jok' oli Kuningasvainaan yhdentenätoista Hallintovuonna vasten tahtoamme Lähellä päästä voimaan, jos ei hurja, Levoton aika sit' ois tyhjäks tehnyt.

ELY. Mut miten nyt se torjutaan, mylord?

CANTERBURY. Sit' ajatella sietää. Jos se voittaa, Niin menee paras, osa tiloistamme: Maat maalliset, jotk' ovat hurskaat miehet Kirkolle testamentanneet, ne kaikki Meilt' otetaan; kuninkaan loistoks niillä Viistoista kreiviä voi muka pitää Ja viisitoistasataa ritaria, Kuustuhat kaksisataa kantapoikaa; Viel' avuks sairaille ja iäkkäille, Raukoille, joilt' on ruumiin tarmo mennyt, Satasen pulskaa vaivaistaloa, Ja siihen lisäks tuhat puntaa vuosin Kuninkaan kassaan: se on ehdotus.

ELY. Sep' aimo kulaus!

CANTERBURY. Kalkit juo ja kaikki.

ELY. Mut miten sitä estää?

CANTERBURY. Kuningas On laupias ja hienotunteinen.

ELY. Ja pyhän kirkon harras ystävä.

CANTERBURY. Nuoruuden eljet moist' ei ennustaneet. Mut tuskin hengetön ol' isän ruumis, Niin pojan hurjuus sekin heikenneen Ja kuolleen näytti: sillä tuokiossa Tul' äly niinkuin enkeli ja pieksi Hänestä pois tuon synnin Aatamin Ja hänen ruumiistaan tek' ilotarhan, Jonk' omaa nyt ja täyttää taivaan henget. Niin pian opinkäynyttä ei toista; Ei koskaan ole parannuksen virta Niin ripein vuoltein pessyt tahraa pois; Ei koskaan ykspäisyyden lohikäärme Niin äkist' ole istuimeltaan syösty, Niin kerrassaan, kuin tässä kuninkaassa.

ELY. Se muutos hyväonninen on meille.

CANTERBURY. Puhuvan hänen kuulkaa uskonnosta, Niin ihmetystä täynnä sydämmenne Vain toivois, ett' ois kuninkaamme piispa; Neuvottelevan kuulkaa valtatöistä, Niin sanotte: tuo hänen alaans' onkin; Sodasta kuulkaa haastavan, niin tuntuu Kuin muuttuis soitoks julma miekankalske; Udelkaa valtiollist' asiaa, Hän gordilaiset solmut helpost' avaa Kuin sukkanauhansa; niin, kun hän puhuu, Niin vaiti ilma on, tuo villipää, Ja kaikkein korviss ihmettely mykkä Hunajaa väijyy hänen huuliltaan; Niin että elämän on taitopuoli Hänessä tiedon kasvattaja ollut. On ihme, ett' on niin hän vaurastunut, Vaikk' aina haluns' oli turhuuteen, Opiton, tyhjä, raaka seura hällä, Ja humut, huvit, kesti: ajan veivät, Ja häness' ahkeruutt' ei nähty koskaan, Ei hillintää, ei pidättäytymistä Huonoista paikoista ja joukkioista.

ELY. Nokkosten alla kasvaa mansikoita, Ja terveet marjat menestyy ja kypsyy Paraiten halvempien kanssa rinnan. Näin prinssi hurjuutensa hunnun alle Älynsä peitti, joka sekin kasvoi Rajuimmin niinkuin kesäruoho yöllä Ja vahvaks varttui, vaikka näkymättä.

CANTERBURY. Niin kyllä, ihmeitä ei ole enää; Ja siis on meidän etsittävä johto Jokaisen ilmeen syntyyn.

ELY. Mut, mylord, Tuon alahuoneen ehdotuksen kuinka Nyt lievennämme? Mitä mieltä tästä On majesteetti?

CANTERBURY. Häälyvältä näyttää; Pikemmin sentään taipuu meidän puoleen Kuin suosii vastakkaista ehdotusta. Tein, näette, majesteetille ma tarjon -- Hengellisessä parlamentissamme Ja ajan vaatimuksiin katsoen, Joit' olin Ranskaan nähden laajaan hälle Ma selitellyt -- verosumman antaa Isomman kuin yht aikaa koskaan ennen Edeltäjille maksoi papisto.

ELY. Ja mitenkä hän otti vastaan tarjon?

CANTERBURY. Mieleistä majesteetille se oli; Mut kyllin häll' ei ollut aikaa kuulla -- Vaikk' oisi tahtonut, sen huomasin -- Erityiskohdin esittää kun aioin Es'isäst' Edwardista johtuvaa Oikeuttaan erinäisiin herttuakuntiin, Mut etupäässä Ranskan valtakruunuun.

ELY. Mut mikä este teidät keskeytti?

CANTERBURY. Se Ranskan lähettiläs silloin juuri Puheille pyrki; nyt paraikaa hällä Lie vastaanotto: onhan kello neljä?

ELY. On oikein.

CANTERBURY. Siis mennään lähetystä kuulemaan, Vaikk' arvaan kyllä jo sen sisällyksen, Ennenkuin ranskalainen mitään virkkaa.

ELY. Mukananne tulen, halaan kuulla häntä.

(Menevät.)

Toinen kohtaus.

Vastaanottohuone kuninkaanlinnassa.

(Kuningas Henrik, Gloster, Bedford, Exeter, Warwick, Westmoreland ja seuralaisia.)

KUNINGAS HENRIK. Miss' arvoisa on Canterburyn piispa?

EXETER. Ei läsnä.

KUNINGAS HENRIK. Haettakaa hänet, setä.

WESTMORELAND. Kutsunko lähettilään, majesteetti?

KUNINGAS HENRIK. Ei vielä, lanko; ensin ratkaistava On tärkeä ja tähdellinen seikka, Läheltä Ranskaa koskeva ja meitä,