Loppu hyvä, kaikki hyvä

Ranskan kuningas. Florensin herttua. BERTRAM, Roussillonin kreivi. LAFEU, vanha ylimys. PAROLLES, Bertramin seuralainen. Useita nuoria ranskalaisia aatelismiehiä, Bertramin asekumppaneita. Hovimestari, Roussillonin kreivinnan palveluksessa. Narri, Roussillonin kreivinnan palveluksessa. Kantapoika. Roussillonin kreivinna, Bertramin äiti. HELENA, hänen kasvattityttärensä. Florensilainen leskivaimo. DIANA, hänen tyttärensä. VIOLETTA, | leskivaimon naapureita ja ystäviä. MARIANA, | Kuninkaan seurueeseen kuuluvia ylimyksiä, sotaherroja, sotureita y.m., ranskalaisia ja florensilaisia.

Tapahtumapaikka osittain Ranskassa, osittain Florensissa.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Ensimmäinen kohtaus.

Roussillon. Huone kreivinnan hovilinnassa.

(Bertram, Roussillonin kreivinna, Helena ja Lafeu tulevat, kaikki surupuvussa.)

KREIVINNA. Kun luovun pojastani, hautaan toistamiseen puolisoni.

BERTRAM. Ja minä täältä lähteissäni, äiti, itken uudelleen isäni kuolemaa; mutta minun täytyy kuulla kuninkaan käskyä, jonka holhotti olen[1] nyt ja alamainen ainiaan.

LAFEU. Teille, armo, kuningas korvaa puolison, -- ja teille, nuori herra, isän. Hän, joka aina on niin hyvä kaikille, ei voi olla osoittamatta hyvyyttään teillekin, jonka arvo sen herättäisi, jos sitä puuttuisi, pikemmin kuin jäisi siitä osattomaksi, kun sitä niin runsaasti on tarjona.

KREIVINNA. Mitä toiveita on kuninkaan parantumisesta?

LAFEU. Hän on erottanut lääkärinsä, joiden hoidossa on aikaa kuluttanut parantumisen toivossa eikä muuta sillä voittanut, kuin että aikaa myöten on toivonsakin menettänyt.

KREIVINNA. Tällä nuorella neitosella oli isä, -- oi, tämä "oli", mikä haikea sana! -- jonka nero oli melkein yhtä suuri kuin hänen vilpittömyytensä; jos se olisi sen verroille kohonnut, niin olisi se tehnyt luonnon kuolemattomaksi, ja kuolema olisi työn puutteesta ruvennut lystäilemään. Kuninkaan tähden soisin, että hän eläisi; se varmaankin olisi kuninkaan taudin surma.

LAFEU. Minkä nimellinen oli se mies, josta puhutte, armo?

KREIVINNA. Hän oli kuuluisa ammatissaan, ja täydestä syystäkin: Gerard Narbonnelainen.

LAFEU. Todellakin erinomainen mies; kuningas aivan äskettäin puhui hänestä ihastuksella ja kaipuulla. Hän oli siksi taitava, että voisi elää vieläkin, jos tiede voisi pitää puoliaan kuolevaisuutta vastaan.

BERTRAM. Mitä, hyvä herra, kuningas sairastaa?

LAFEU. Pukamaa, hyvä herra.

BERTRAM. Siitä en ole koskaan ennen kuullut.

LAFEU. Hyvä, jos siitä ei koskaan mitään kuuluisikaan. -- Onko tämä nuori neiti Gerard Narbonnelaisen tytär?

KREIVINNA. On, herraseni, hänen ainoa lapsensa, ja minun hoitooni uskottu. Toivon hänestä kaikkea sitä hyvää, mitä hänen kasvatuksensa lupaa. Taipumuksensa hän on perinyt, ja se tekee kauniit avut vielä kauniimmiksi; sillä jos oivat lahjat ovat saastaisen mielen verhona, niin kiitokseen liittyy aina surkuttelu; ne ovat puoltajia, mutta samassa pettäjiä; hänessä ne ovat sitä kallisarvoisempia, kuta vilpittömämpiä; hän on kuntonsa perinyt, hyveensä itse hankkinut.

LAFEU. Kehunne, armo, tuo kyyneleet hänen silmiinsä.

KREIVINNA. Se on paras suola, millä tyttö saattaa kiitostaan höystää. Aina kun isän muisto lähestyy hänen sydäntään, niin surun hirmuvaltias riistää kaikki elonmerkit hänen poskiltaan. Älä itke, Helena, älä enää itke; muuten luullaan, että enemmän surua osoitat, kuin sitä tunnet.

HELENA. Tietystikin osoitan surua; mutta tunnenkin sitä.

LAFEU. Kohtalainen valitus on kuolleen oikeus, mutta liiallinen murhe on elävän vihollinen.

KREIVINNA. Jos elävä on murheen vihollinen, niin liiallisuus tekee sen pian kuolettavaksi.

BERTRAM. Ma pyydän, äiti hyvä, siunaustanne.

LAFEU. Mitenkä tuo on ymmärrettävä?

KREIVINNA. Ota siunaus! Olossa ja tavoiss' ole Isäsi poika! Veri sekä hyve Sinussa vallast' otelkoot, ja kuntos Pysyköön aateluutes tasall' aina. Rakasta kaikkia, mut harvaan luota; Älä loukkaa ketään; vihamiestäs uhmaa, Mut voimaas älä käytä; ystävääsi Kuin silmäterääs helli; ole ennen Vait-olija kuin paljon puhuja. Ja taivas sulle suokoon, mitä muuta Se antaa voi ja minä siltä pyytää. Hyvästi! -- Herra, häntä neuvokaa; Hän viel' on kypsymätön hovikoksi.

LAFEU. Paraimmat siellä, siitä olen varma, Halaavat kilvan hänen ystävyyttään.

KREIVINNA. Hyvästi, Bertram! Siunatkoon sua taivas!

(Menee.)

BERTRAM (Helenalle). Mitä parasta voitte ajatuksissanne toivoa, se teille osaksi tulkoon! Olkaa turvana äidilleni, haltijallenne, ja pitäkää häntä kunniassa.

LAFEU. Hyvästi, soma neiti! Teidän tulee pitää eleillä isänne mainetta.

(Bertram ja Lafeu menevät.)

HELENA. Jos se vain ois! -- En aattele nyt isää. Nuo valtain itkuvirrat hälle suuremp' On kunnioitus kuin mun kyyneleeni. Mink' oli näköinen? Oi, sit' en muista; Vain Bertramin on kuva sielussani. Hukassa olen; elämä on tyhjää, Kun poiss' on Bertram. Yhtä hyvin voisin Valita sulhokseni kirkkaan tähden, Niin paljon hän on mua ylempi; Sen kirkas loisto vain, sen laitavalo Mua kohtaa, vaan sen piiriss' en saa elää. Tää korskean on lemmen rangaistusta: Halajaa hirvi leijonaa, mut surman Saa lemmenpalkaks. Mikä sulo-tuska Hänt' aina nähdä; istua ja piirtää Kiharat, kotkan silmät, kulmain kaaret Sydämmen tauluun, sydämmeni, johon Tuon armaan kuvan pienin piirre painui! Nyt poiss' on hän, ja pyhän-jäännöksiä Saa harras sydän palvoa. -- Ken tuossa? Bertramin seuraaja, ja siksi rakas, Vaikk' onkin julki valhettelija Ja perin pelkuri ja täysi narri. Mut nämä paheet häneen soveltuvat: Ne kestää ne, kun hyveen teräsluut Vilussa värjyy; tyhmyytt' äverjästä Alaston äly usein palvelee.

(Parolles tulee.)

PAROLLES. Herran rauha, kaunis kuningatar!

HELENA. Herran rauha, monarkki!

PAROLLES. Väitän vastaan.

HELENA. Samoin minä.