Kaksi nuorta veronalaista

Milanon herttua, Silvian isä. VALENTIN, | kaksi veronalaista aatelismiestä. PROTEUS, | ANTONIO, Proteuksen isä. THURIO, Valentinin kilpakosija. EGLAMOUR. VILKAS, Valentinin palvelija. KEIHÄS, Proteuksen palvelija. PANTHINO, Antonion palvelija. Isäntä, jonka talossa Julia asuu. Rosvoja. JULIA, nuori veronalainen neiti. SILVIA, herttuan tytär. LUCETTA, Julian kamarineitsyt. Palvelijoita. Soittoniekkoja.

Tapahtumapaikkana osaksi Verona, osaksi Milano ja Mantuan seudut.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Ensimmäinen kohtaus.

Tori Veronassa. (Valentin ja Proteus tulevat.)

VALENTIN. Mua älä houkuttele, rakas Proteus; Ei kotikasvatilla äly kasva. Jos nuoruuttas ei lempi kahlehtisi Ihaillun kullan sulokatseisiin, Niin pikemmin sua minä vietteleisin Mukaani mailman ihmett' ihaamaan, Sen sijaan että kotosalla nuhjaat, Kuluttaan nuoruuttasi tyhjäntoimiin. Kun lemmit, lemmi; hauskaa toivon sulle; Jos itse rakastun, niin samaa mulle.

PROTEUS. Menetkö? Rakas Valentin, voi hyvin! Ja muista Proteusta, kun matkallasi Näet monta ihmeellistä nähtävää; Ja mua toivo onnes osakkaaksi, Kun onni sulla on; ja vaarassa, Jos vaara sua kohtais, murhees, huoles Mun pyhäin rukousteni turviin heitä: Sun edestäsi tahdon rukoilla.

VALENTIN. Rukouskirjanas on lemmen kirja.

PROTEUS. Niin, tietystikin kirja, jota lemmin.

VALENTIN. Tuo syvän lemmen laaka tarina: Kuink' yli Hellesponton ui Leander.[1]

PROTEUS. Syvemmän lemmen syvä tarina: Hän uppos lempeen uumiansa myöten.

VALENTIN. Mut sinä siinä istut kaulaa myöten, Ja kuitenkaan et Hellespontoss' uinut.

PROTEUS. Kuin? Kaulaako? Mult' älä kaulaa vie.

VALENTIN. Ei, tuo ei sulta kaulaa kysy.

PROTEUS. Mikä?

VALENTIN. Tuo lempi, missä oihkall' ostat pilkan, Huokauksin' ylvän katseen, hetken ilon Viikkoisten pitkäin öiden valvonnalla; Jos voitat ehkä, häviöks' on voitto, Jos häviät, saat voitoksesi tuskan. Kuink' onkaan, älyll' ostat hupsuutta, Tai hupsuus perin voittanut on älyn.

PROTEUS. Kaikesta päättäen, siis olen hupsu.

VALENTIN. Kaikesta päättäen, se kohta nähdään.

PROTEUS. Häväiset lemmen; min' en ole lempi.

VALENTIN. Se valtiaas on, se sua vallitsee; Ja joka näin on hupsun ikeen alla, Ei viisaan kirjoiss' ole ikänä.

PROTEUS. Mut kirjoiss' on, ett' ihanimmat ummut Syö ahnas toukka; samoin ahnas lempi Kuluttain kalvaa hienoint' älyä.

VALENTIN. Myös kirjoiss' on, ett' aikaisimmat ummut Syö toukka ennen niiden kukintaa; Ja samoin lempi nuoren hienon älyn Hupsuksi muuttaa; umpuunsa se kuihtuu, Menettäin kukkeimmillaan vehreytensä Ja kaikki vastaisuuden kauniit toiveet. Mut miksi tuhlaan sinuun neuvoja, Jok' olet lemmenhalun pauloiss' ihan? Hyvästi vielä kerran! Rannall' isä Jo odottaa, mua laivaan saattaakseen.

PROTEUS. Ma sinne sua seuraan, Valentin.

VALENTIN. Älä, hyvä Proteus; tässä erotkaamme. Milanoon mulle kirjeess' ilmoita, Mitenkä lempes käy ja mitä muuten Täält' ystäväsi poikess' ollen kuuluu. Minäkin sulle samoin kirjoitan.

PROTEUS. Sua Milanossa onni seuratkoon!

VALENTIN. Sua samoin kotona! Jää hyvästi!

(Menee.)

PROTEUS. Hän mainett' etsii, minä lempeä. Hän heittää ystävät, sit' enemmän Heit' ansaitakseen, minä lemmen tähden Kaikk', itseni ja ystävätkin heitän. Sa, Julia, sa muuttanut mun olet; Opinnot laiminlyön ja aikaa tuhlaan, Älyni turtuu, maailma on musta, Pää heikko, sydän sairas sureilusta.

(Vilkas tulee.)

VILKAS. Herra Proteus, päivää! Miss' on herrani?

PROTEUS. Juur' läksi laivaan, mennäkseen Milanoon.

VILKAS. Vetoa lyön, ett' on jo lähtenyt, Ja kadonnut siis lammas olen minä.

PROTEUS. Niin, usein lammas-raukka harhaan käy, Kun paimenta ei saapuvilla näy.

VILKAS. Minäkö lammas, herraniko paimen, niinkö vakaan?

PROTEUS. Niin vakaan.

VILKAS. Mun sarveni siis hällä on, jos valvon taikka makaan.

PROTEUS. Typerä vastaus, niinkuin lampaan päästä.

VILKAS. Siis uusi todistus, ett' olen lammas.

PROTEUS. Niin oletkin, ja herrasi on paimen.

VILKAS. Eipäs; sen voin kumota yhdellä päätelmällä.