Pieniä Runoja Suomen Pojille Ratoxi

En ole Runon Sukua, Enkä Loihtu-Laulajoita; Kuulen ulkoa Runoja, Läpi sammalen Sanoja, Läpi lauwwan Laulajoita, Läpi seinän Soittajoita; Laulasinpa, taitasinpa. Kuin ma julkisin kylässä; Kylän Naiset nauranoowat, Piijat pilkkana pitääwät. Jos mä Laulailen laseisin, Wirrentyöllen työnteleisin; Laulaisin mä lamminlammen Meren-lummen luikajaisin; Laulaisin Meret mesixi, Merenhiekat herneheisi, Merenruohot ruoka-puixi; Merenmullat maltaisixi, Merenkiwet kijltäwixi; Merentyrskyt tyynymääni, Merenwaahet waipumaani Jos mä laulaisen laseisin, Wirrentyöllen työnteleisin: Saisin pielexet pihalle, Tammet keski-tanhualle; Tammelle tasaiset oxat, Joka oxalle omenan; Omenalle kulta-pyörän, Kulta-pyörälle käköisen; Käköinen kukahteloopi, Kulta suusta kumpuaapi, Waski leuwojllen valuupi, Hopia holahteloopi.

II.

Läxin piennä kyntämääni, Waiwassa wakoamaani; Isän polwen korkunaissa, Äijin wärttänän pitussa; Kynnin kymmene wakoa, Kahexata kannustelin; Minä Lehtohon lewisin, Hopiaiseen Huaawikkohon, Leikkelin koiwusen kepin, Wesan Tammisen tapaisin; Waskinaista warwikkosta Kurin kultaisen kuletin. Heitin warssaini waolle, Mustan Ruunan mulloxelle Kirjawaisen kynnetylle; Toi surma Susia paljon, Konto mesän Karwasuita; Söiwät warsaini waolta, Mustan Ruunan mulloxelta, Kirjawaisen kynnetyltä.

Mänin minä itkiini kotihin, Kallattelin kartanolle. Isä portissa kysyypi: "Mitäs itket Poikueini?" Kynnin kymmene wakoa, Kahexata kannustelin; Heitin warsani waolle, Mustan Ruunan mulloxelle, Kirjawaisen kynnetylle; Männä Lehtohon letustin, Hopiaiseen Huaawikkohon; Leikkelin Koiwuisen kepin. Wesan Tammisen tapaisin; Waskisesta warwikosta, Kurin kultaisen kuletin, Toi surma Susia paljon, Paljon Karhuja pahoja; Söiwät warsaini waolta, Mustan Ruunan mulloxelta, Kirjawaisen kynnetyltä.

"Älä itke Poikueini! Läxinpä muinon kalalle, Aira taittu Tuuli woiti, Wene kultanen wapisi; Panin sormet soutimixi, Peukalo peränpitimixi. Älä itke Poikoseini! Eille meille Lehmä poiki, Teki walkian wasikan. Waski-Sarwi, Kulta-Kynsi. Wien pa tuota Wiipuriini, Suaatan Kaupunnin kawulle. Tuonna tuolta Ori-hewosen, Tahi pieni Tamma-sälkö, Jonk' on lampi lautaisella, Lähe länkihin wälissä; Jossa Welhot wettä juowat, Katehet kaloja syöwät."

Isoiseeni kultaiseni Osta mulle Ori-hewoinen Tahi pieni Tamma-sälkö; Osta kahet kanki-suiset, Waski-kannuxet keralla. Kyllämä ite Satulan saisin, Kowan koiwun kuoren alta. Orihilla otrat kynnin, Tammalla talouwen asetin;

Läxin Kullalla kosihin Hopialla liehumaani. Läxin Konnusta kosihin, Mokommata Morsianta; Konnun kuulusta kylästä, Ankaran Apin talosta, Ankaran Anopin luonta -- Anoppi koria Muori Oli aittahan mänewä; Puhuttelin, Lausuttelin: Onko teillä Neittä myyä, Tahi kaupitak Kanaista?

"Kanan on kauppa orren alla, Neijon nelis-nurkaisessa." Mänin pa minä tupaani, Puhuttelin, Lausuttelin, Onko teillä Neiteä myyä, Tahi kaupitak Kanaista? Tupa oli täynä Tuppi-Suita, Lattia Luta-Neniä, Perä-penkki Piexioita. tuotiin mettä kannun kansa, Kannu mettä, oltta toinen. Empä huoli syömisestä, Enkä huoli juomisesta; Mutt' kuin saisin Neittä nähtä, Tuokepa tuota tupahan!

Tuotiinpa tuota tupahan Sisaresten siiwen alla, Weljenakan verhon alla, Kälyxen käsiwaralla. Ei oo' tuossa Miehen Naista Eikä Miehen Morsianta; Musta paita roisku piäällä, Jatketut sukat jalassa; Silmät on sian sirussa, Karwat koiran konsiossa; Polwet porsahan posassa, Perse perkeleen tomussa.

Wiikon wiiwyin kauwwan kaswoin, Muut naiwat soriat Piijat; Mulle herja heitettiini, Kierosilmä kenkättiini; Löysin Neitosen Lehossa, Mustakulman koiwukossa, Hienohelman heinikossa; Jonk' ol' sormet sormuksissa, Helmat waskirenkahissa; Käteini suaatu kaulan piäälle, Näpit nousi nännän piäälle, Siitäpä walui watsan piäälle. -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- Tuostapa Anni annettiini, Paxu-perä paiskattiini; Kappa muihin Morsioita Kuin on suuret ja soriat; Minun pieni pikkarainen, Laho-harja, Luppa-korwa; Kuin ma taijan tuota naija, Kuin on musta kuin Torakka; En taija wihlle wiijä, En taija kotihin tuuwa; App' on Karhu kartanolle, Anoppi Susi tuwassa.

III.

Wiikon wiiwyn Wiipurissa, Kauwwan Suola-Kaupunnissa; Naitihin paraimmat Piijat Kirkkahimmat kihlattihin; Mitäs mun poloisen Pojan Täyty muihiin ruweta -- Käsin kääwwä tähtehini. Sajnpa suolta Suo-Warixen, Aijalta Ajo-Harakan; Löysin tieltä Terwas-kannon, Leppä-pökkälön leholtsa; Leppä puhuu Leppymista, Paju puhuu Pajnumista, Raitahas Rakastamista, Kosk' en Tammea tawanut -- Osanut Omena-puuhun --

Tule Neitonen minulle, Makomalle Muikarille; Tälle Sawon Sankarille, Tälle Juwan Junkkarille! Kax on Lehmeä minulla, Yx on Sääski, toinen Puaarma; Puaarma maijolta parempi, Sääski woilta siäästösempi; Kolm on Aittoa minulla, Yx on tuolla Wehka-suolla, Toinen Parkki-kankahalla, Kolmas on kotona tyhjä; Kolm on hewoista minulla. Kirppu niistä kapperampi, Täi on niistä taitawampi, Lutikka se lutteroinen.

Anni Armas naitettihin; Mitä tuon häissä keitettiini? Sirakan siiwet, Torakan koiwet, Peipusen peräpakarat, Wästäräkin wiääret siääret, Pienen linnun piipottimet.

IV.

Mikä lie minua luonut, Kuka kurjoa suwannut; Kuin ei kazo Neijot Nuoret, Neijot nuoret ja soriat; Kuin hyö kääwwät, kanta wälkky, Kuin hyö seiso, seinä paisto, Kuin hyö istu, muaa iloizi. Teräxestä kenkät tehty, Naulat waskesta waletut,

Tirti lirti tenkan löysin, Löysin uuwen, löysin wanhan; Wanhan annoin waiwasille, Uuwella Orihin ostin; Orihilla Tamman waihoin, Tammalla talouen asetin. Kynsin kymmenen wakoa, Josta sain sata kekoista; Tuli Hiiri söi kekoisen, Tuli tauti tappoi akan; Minä jäini yxinäini, Niin kuin kuiwa kuusen oxa, Niin kuin karsittu kataja, Niin kuin poltettu petäjä. Enämp' on minulla huolta Kuin en Kuusessa käpyjä, Petäjässä helpeheitä, Katajassa kapseheita; Enämp' on minulla huolta Hiekkoja hyvällä tiellä, Pajuja pahalla muaalla. Ei löywwy sitä hewoista, Joka mun huoleni wetäisi; Wiijen Linnan Wiipurissa, Kuuwen linnan kuuluwissa; Ei jaxa Hepo weteä, Rautakiskot kinkotella.

V.

Piääskyläinen päiwälintu, Päiwälintu, yölipakko, Lenteli kesäsen päiwän -- Päiwän syxyisen sujahti. Etsi muaata muaataxensa, Lehtoa lewätäxensä, Peltoa pesiäxensä, Murtoa muniaxensa; Ei suaanut muaata muaataxensa, Murtoa muniaxensa; Lehtoa lewätäxensä, Peltoa pesiäxensä. Lensi wuoren kukkulalle Näki laiwasen merellä, Pitkämaston purjehtiwan; lensi laiwan kannen ala, Walopa waskesta pesoisen, Tuohon kullasta munaisen. Tulipa tuulikin mereltä, Kuaasi laiwan kallelleeni; Muna wierähti weteeni -- Se sikis' meren kaloixi, Tuostapa hyyty hylkeheixi; Paljo on mustia meressä, Ei oo kaikki hylkeheitä.

VI.

Annikka soria Neito Istui suaaren sillanpiäässä; Uotti miestä onnellista, Lykyllistä lyyrätteli; Kultamies merestä nousi, Kulta suuna, kulta piäänä; Kultaharkko hartioilla, Kultakintahat kätessä, Kultakihlat kintahaissa, Kultakannuxet jalassa. Tulet sä Neitonen minulle? En tule minä sinulle, Ei oo' luotu, eik' oo' suotu, Eik' oo' käsketty kotoa, Ei oo' Eukko tuuwitanna, Wanha akka waaputtanna.

Annikka soria Neito Istui Suaaren sillanpäässä; Uotti miestä onnellista, Lykyllistä lyyrätteli; Hopiamies merestä nousi, Hopia suuna, hopia piäänä; Hopiaharkko hartioilla, Hopiakintahat kätessä Hopiakihlat kintahaissa Hopiakannuxet jalassa. Tule Neitonen minulle! En tule minä sinulle, Ei oo' luotu, ei oo' suotu, Eik' oo' käsketty kotoa; Ei oo' Eukko tuuwittanna. Wanha akka waaputtanna.

Annikka soria Neito Istui saaren sillan piäässä; Uotti miestä mielellistä, Lykyllistä lyyrätteli; Rautamies merestä nousi, Rautasuuna, rautapiäänä; Rautaharkko hartioilla, Rautakintaiset kätessä; Rautakihlat kintahissa, Rautakannuxet jalassa. Tule Neitonen minulle! En tule minä sinulle. Ei oo' luotu, eik' oo' suotu, Ei oo' käsketty kotoa; Ei oo' Eukko tuuwittanna, Wanha akka waaputtanna.

Annikka soria Neito Istui Saaren sillan piäässä; Uotti miestä onnellista, Lykyllistä lyyrätteli; Leipämies merestä nousi, Leipä suuna, leipä piäänä; Leipäharkko hartehella, Leipäkintaiset kätessä; Leipäkihlat kintahissa Leipäkannuxet jalassa. Tule Neitonen minulle! Jo tulen minä sinulle Sek' on luotu, sek' on suotu, Sek' on käsketty kotoa, Sek' on Eukko tuuwitttanna, Wanha akka waaptotanna.

VII.

Minä laulan Kisan Wirren, Kaikotan Aasintarinan; Liperiss' on liijat kummat, Siel' on Kissat keittettynnä, Hiirensurmat hirtettynnä; Suwiniemen suuri herra, Lammin paxu mies parempi; Jouten jouhia punoopi, Kiwiästi rihmasia; Hio kulta-kitwehese, Hopiaisen tapparansa Alko astua aholle, Lepikolle leyhytellä; Teki wiwun wiisahasti, Lankahansa aimollisen. Käwi kohta kattomaani, Yön takoa kahen, kolmen, Wiikkokauwen wiimestäni. Jop' ol' Kissa kiini kääny, Hätä Näätäni näpisti, Sujahutti sunsahase, Eli laski laukkuhuse; Alko astua aholle, Oman talonsa tapaisi. Anniseini Ainoseini: Keitä Kissaa kerkiästi, Rotansyöjä rohkiasti; Suaata wankuja watiini, Piääkalloja kalwastella. Olli tuli onkamalta, Karhusalmelta samaisi; Syömääm Kisan lihoa, Kasinlientä lippomaani.

"Minun Kissapa kiesata! Tuparuunainpa tuo oni! Heitä Kisso helsinkihin, Kasin kaiwoon lähätä, Ennen kuin wiet herroin eteen, Tuomarille tutkistella! Suaat tuosta sakon wetee, Kuusmarkasen kokkee." Tähän loppu Kisanwirsi, Kaikotus Kasintarina.

VII.

Wiinast' on Walitus Wirsi, Runo ruoka kultaisesta; Jok' ol' joukossa ilonna, Rawintonna rahwahassa; Suuni kautta mätti mahaan, Kautta kielen kantimeini; Tuolta korwihin kohoisi, Tuolta piääsi piää lakiini; Korwihin kohottuansa, Piäästyänsä piää lakiini; Laitto hullut huikkamaani, Mieli-puolet meiskamaani.

Woi sinua pannu parka, Kuin on huuleis rikki lyöty; Heitett' hattu hartioilles, Piiput pantu piinan ala, Oot kuin oxalla Orawa, Käpy suussa kiääntelööpi. Näin on Wiina kuolutettu, Kawotettu kaunis juoma; Jok' ol' herkku herroillakin, Paras Pappihin parissa. Ruotsin kultainen Kuninkas, Majesteti muaan Isäntä! Laske pannut anollese, Entiselle kannallese; Sankoistansa riipumaani, Pisaroita tiukkumaani; Että me poloiset Pojat, Poloisesaa Pohjanmaassa; Saisimme Sawonrajoilta Suuru-pullon suulle panna, Wiinapikarin piwolle.

IX.

Tulipa Kokko Turjan muaalta, Laskixen Lapista Lintu; Jonk' ol' suu tulen palawa, Kita Kiiran lämpiäwä; Jonk' ol' silmät siiwen alla, Näkimet selän takana; Yxi siipi wettä wiisti, Toinen taiwaita jakaili; Sata miest' ol' siiwen alla, Tuhatt' purston tutkamilla, Kymmenen joka kynässä.

X.

Minä hiihän hipsuttelen, Halla-aamunna warahin; Ett'ei ämmät äkkäjäisi, Koukkuleuwat kokkajaisi; Hiihän kohti korwen rannan, Salon sintävän sisällen, Kummun kultaisen nawallen; Suxet kultaiset kuluuwat, Hopiaiset hoikkenoowat; Kuin mä hiihin hilpiästi, Tuli suihki suxen alta, Sauwwu sauwani nenästä. Kuin minä lähen metälle, Kuuna paistaa Kuusen oxat, Hopiana Honkan oxat, Päiwänä petäjän käret. Minun miessä ollessaani Mies nuori meille haisi, Sisallus sian lihalle, Kainalo kanan munalle; Mehtä haisoopi hawullen, Katajallen karkuapi. Mielestä Metän Emäntä Usein hywän Emänän; Sormet kulta-sormuxissa, Käet kulta käärehissä; Jotk' on suanut annillansa, Usein pahan Emänän; Sormet wihta sormuxissa, Käet wihta käärehissä. Aina autamattumissa. Kusta ma anon apua? Kussa huuwon huowahutan? Ikäwä on ilotoin ilta, Päiwä pitkä saalihitoin; Kuin et anna aivukkana, Harwoinkana hoiwahuta; Suwun syötit, heimon juotit, Esiwanhemman elätit! Ja mix ett' siis minua syötä Suwun suurilla paloilla, Heimon herkku ruokaisilla? Woi mielu Metän Emäntä, Tuo tarkka Tapion Waimo! Kuin ett annat aikonansa, Harwonkana hoiwahuta; Anna tuolta kuin anelen, Kieli kullan kuiskuttelen, Makiasti mainittelen; Luonta Luojan Kaikkiwallan, Emon Muaarian malosta; Ei tule Turkkia yhestä, Eikä Hattua kahesta. Lepy mehtä, kostu korpi, Ihastu Jumaleen ilma, Minun metällä käywwessäini; Mesän Ukko Halliparta Mesän Kultainen Kuninkas! Awaelle aittojasi, Sinun aittaisi awara! Laske juoni juoxemaani Kullasta kujoa myöten; Hopiaista tietä myöten, Waskista wajoa myöten, Kuin ei juoxe tietä myöten, Osottelle ohjaxille, Tämän poiani poloisen Miehen Uron astelia! Äsken siitte Ukko lienet Kuinka mulle merkin näytät Salon sintäwän sisältä. Kummun kultaisen nawalta. Juoxe Wimpura wipuini! Juoxe Kamtura kahaini! Pyöräsilmä pyywyxeini! Muihin pyywyxen siwuhten, Muihin ansion alaten.