Satu Sallisesta; Uni

Joka epäilemätä oli esi isä niillen mainittavillen Sallisillen, jotka aina johtahtivat suomen suojelemisen, ja joista se suuri ja aina muistossa piettävä samannimellinen Karjalan Genraali heijän kunniaksensa kehui perijuurensa olevan.

Vävy vanhan Väinämöisen Joukkavainen jousi Käissä Kulki yksin Kuusikossa Mäen alla männykössä, Vaimon vaipuneen havahti Toimettomana tokahti Näki maahan nääntyneenä Kuuristautunna Kumoon Kylilleen Kyyristynnä Eukko runsas rungaltansa Vaimo vahva vartalolta Vaan oli vahtoa vajilla.

Pieni lapsi laitumella Venyi vieressä veressä Tantereella miehen taimi Veressänsä vierettiisä Käänteliisä Kätkyetä Ilman vitmita vireesti Ilman liekuta lepäisi; Potki poika Sorkillansa Tanteretta miehen taimi Laitumella lauleloopi Lauleloppi laaullansa Äliseepi äänellänsä Taputellen tanteretta; Ehti einettä emältä Ano eineen apua Näkeepi emänsä nännät Näki rinnat riippuvaiset Tapaa hertaisen tavaran Kullan vertaista venytti Imeksi imeisen alku Miehen alku mieleksiipi; Vaan ei kuollut kumppaniksi Eikä kelpaava emäksi, Eikä synny Syöttäjäksi Ihanaks imettäjäksi Ensinkään elättäjäksi Kalliiksi Kantajaksi Vakavaksi vartiaksi Holhojaksi huonon lapsen.

Jousen kätki Joukkavainen Varsinkin vasamat kätki Peitti pienen pehkon alle Nuolet toiste nouvannaksi Aseet toiseksi ajaksi; Jätti jänteen ahollen Ampu kalut kannon alle Otti pojan polvillensa Syyttömän syliinsä nosti Viattoman viisas ukko, Omaksensa otti pojan Omaksensa orpo lapsen Laulu lapsen lapseksensa; Kotiansa kohti koiti Kanto pojan kartanoonsa Saavun saaliinsa tupaan, Perä penkillen asetti. Kätkyt käytiin samassa Laitettiin tuvan lakasta Parvesta paraan pirtin, Joss oli lasta Joukkavaisen Kuusi kuuta tuuitettu Viatointa viihytetty Vaimon tainta taivuttettu Tyttö lasta tyyvytetty Äitin kaimoa katottu.

Vaan kuin kului kuusi kuuta Puoli auringon ajosta; Niin ei käynnyt kätkyensä Eikä viihy vitmissänsä, Jätti vapukka vakunsa Heitti liekun heinikolle Jätti kätkyen keollen Pientarellen pieni impi Jätti vitmin viisas lapsi.

Vierauttua vitmistänsä Vielä vierautu välemmin, Herttaisista herkuistansa Maamon maijosta makeesta Elatuksesta emältä Emon eineestä eroisi Kasnaisista kantajansa Muona kontista komeista Kaunoisista kaksoisista Maito maljoista makeista Toivossa tulevan toisen Tarvihtevan tuon tavaran.

Yli Yötä liekkumata Vietti liekkusa levossa Kätkettynä kätkyensä Säilöisässä pieni sänky; Sitten tuotiin tupaan Tuohon tyynyt tyyrättiin Tyynyt piettynä tytöltä Lapselta lakanat pietyt Vaippa piettynä vapolta Tuossa lapsi lauleloopi Hyräilö hyvännäköinen Roikoi rohkia näöltä Kaunis poika karjalassa Tuota vaimo tuuitteli Elätti talon emäntä, Tuuitteli turvaksensa Vanhan päiväsä varaksi, Vapollensa vartiaksi Avioksi ainoallen.

Vaatehti varakas vaimo Kauhtanalla kauniilla Sametit oli sarvenoissa Hihan suussa hirven nahkat Puhkina punaiset langat Paino paklat kauniiksi Keltaisiksi kengän paklat, Siniseks sukan siteet, Pani kaksi paita vyötä. Anto paijat paltinaiset Toiset anto aivinaiset; Jalot jalkineet jakeli, Kengät kenkkäisi kepiät Upokkaat upoisen uuvet Pahlikkaat parasta kättä, Varsin vahvat varsiltansa Kauvoiltansa kauniimmat Perotoilta pehmiämmät Koroiltansa kohtalaiset Apsatilt alati sievät Muilta paikoilta mukavat. Sukat surman mustunaiset Syylingit syven näköiset.

Kasvo poika kauniisti Ankarasti miehen alku Hyvä tahtoinen tavoilta Opiltansa oivallinen, Ämmän neuvokit älyisi Johtatukset Joukkavaisen Värssyt vanhan Väinämöisen Yllytykset ymmärtävän; Tehä suuria tekoja Palveluksia paraita, Kuninkaalle kuuluvia Isänmaalle mainioita.

Ite vanha Väinämöinen Oli kummiksi kututtu, Nimen antajaks anottu Vaimoinensa vanha ukko Vaateriksi vaaittuna; Otti syyttömän syliinsä Pani poijan polvillesa, Kahtoi kaunista näköä, Sanoi vanha Väinämöinen Tahon taivaan julisti Suonnon julkisen Jumalan; Tämä suomen suojeloopi Varjeloopi valtakunnan, Karjalamme kaunistaapi Savon saattapi eloon, Antaa rauhan Aunukseen, Päästä Hämeen häästä, Pohjan puolen polttajista, Laitta lappiinki eloa Einettä etäisille, Ouvoillen opin valoa Ylimaahan ymmärrystä Tietoo maahan tiettömään; Tämä on salosta saatu Mäen alta männyköstä Tämä saalis sallituna; Niin mä sanon Salliseksi Kutun kummi poikaiseni Kutun kuuluisaks tulevan Suvun suuren esisäksi.

Nousi Sota suomen maassa Syttyi synkissä saloissa; Vihollinen Viipuria Poltti selväksi poroksi, Turun tuhkaksi mänetti Kekäleiksi kelpo paikan Raunioiksi rautalinnan, Ajo asukkaat ahollen Mänemään räntämäillen; Löi kumoon Kuuston linnan Kaappaisi Kajanan linnan Vahin maatessa makeesti Komentantin Korsatessa.

Kuningasta kuusi kulki Kuusi ahnetta ajoivat, Suomen maata sortamaan Sotimaan suomen nientä, Kaatamaan Karjaloa Jakamaan jaloa maata.

Sano vaimo, Salliselle Sano hellillä sanoilla Sytövällä syvämmellä, Pois tulovi pojan lähtö, Pojan matka näiltä mailta Rauhaisilta rannikoilta Kukkuloilta kuuluisilta Rannoilta rakastetuilta; Kuningas on kuhtununna Esivalta ehtinynnä Valtakunta vaatinunna Maamme hallitus hakenna Maamme haltia manannut, Kaikki kantajat aseen Kaikki kantamaan asetta Kaikki miehet miekalliset, Miekalliset miekkasille, Miekattomat miettimään, Kuinka ansaisiit aseen Miekan miestä merkihtevän, Miekka miehen kaunistaapi, Akka on asetoin miesi Vasamoita vaimonlainen Nyt on soitettu sotaan On tahoittu tappeluun; Sekä miehiä merellä Että maalla mantereella Tappeluissa tarvitaan Varjelukseks valtakunnan.

Kuin on leikit leikittynä Kuin on voitot voitettuna Tapeltuna tappelukset Kuin on suomi suojeltuna; Tule tuttuun tupaan Ennen maattuun majaan Uutoiseen uutimeen, Tule tietyllen tilallen Laverillen laitetullen, Työnnän sullen tyttäreni Annan Vapon vaimoksesi, Annan Sullen ainoani Oman lapsen sullen laitan.

Tuota toivoin toisin ajoin, Tuota toivoin toivottua Aina aijoin aprikoin, Toisin toivoni hävisi Lohtutukset loikaistuivat Pakeni paraat uneni; Luotan luojani tekoin Luotan vanhan Väinämöisen Ihmeteltävän Isäni; Että sullen ikeä suovat, Suovat sullen miehen mielen Miehen miehuuven lupoovat Suovat Suomellen sovinnon Valtakunnallen vapaallen.

Polvet pojalla vapisi Syvän sykki Silmät siity, Mullen Vappo vaimokseni? Mullen siskoni siviä? Eukoksi emoni lapsi! Akakseni ainoasi! Ei sitä siiek Väinämöinen Eikä sukumme suvaihte Ajatukset myöten anna, Lupoa lujat lakimme Laki kirjat kiinteimmät Lain lautaiset niotut.

Vaimo vastaten sanoopi Ehättää hyvä emäntä: Empä ole sun Sukuusi Enkä oikia emäsi, Vaikka olin vartiasi Huonouvessa holhojasi Alti heikkona apus; Sinä olet otto-poika, Poika saatuna salosta Kuletettu kuusikosta Miehen käyessä metällä Jousen kansa Joukkavaisen. Löytty löytönä keolta; Entisen emäsi kansa Jonka sää oli särkenynnä Hajalleen hajottanunna Vatan ukkoisen vasama Ukon ilma irti lyönnyt; Jos oli silmät siskon päälle Palanna pahana lassa Povi poikana sytennä Kolkuttanunna kovasti Syvän tuolla syyttömänä Vireesti viattomana, Lempöisissä leikissänsä Lasten lausuissa somissa Kätköisillä käyessänsä Piiloisillansa pihalla Syleyksissä syyttömissä; Niin paloi tuli paremmin Rinnan liekki leimuapi Vaimon tuota vastattua Ehätettyä emännän; Silmät auki aukenivat Tunto tunnusti totuet Luonto toivoja lupaisi, Ajatukset aivoissansa Onnen taitoa opetti; Kiihty toivossa kipuna Onnen etuja ehätti Autuen alun osotti.

Vappo varjoin vapisi Ilo ihanan valaisi Kasvon kauniin punaisi, Ilossansa viikon itki Pieni piika riemussansa; Kauvan maahan kahteloopi Silmät siltoa hakivat Kolpihtoa kohtaisivat Noutiit nostopalkkiloita.

Viimein sano viisas tyttö Vastaisi ihana impi Tyyni tyttö taitavasti; Sanat on sanottu ennen Ennen meitä merkittynä; "Vieras veikkoa parempi Emon lasta laupiampi" Jopa totuen tokatin; Jos oli velienä omana Aina armas mielestäni Mielen ainoa ajatus Ajan ainoa huvitus Ajan vietto veikkonani Lempee leikki kumppanina; Niin on kahta kalliimpi Vappoo vaimoksi kysyjä Emännäksi ehtiväinen Toveriksi toivojani Kumppaniksi kuhtujani.

Tuli vanha Väinämöinen Tuli tutisten tupaan Äijä ärjäisi äkisti Ärjäis äänellä kovalla Kiljui kiivailla sanoilla, Mitkä teill on tuhmat tuumat? Mitkä nerkat neuvon piennät Mitkä arvella asiat? Hävetkätten häinne kansa Kansa naimis kauppoinne, Kuin on sota suomen maassa Vaino Valtakunnassamme.

Jouvuk kohta Joukkavainen Saata Sallinen sotaan Laita lapsesi meluun Otto poikasi polaan. Ite vanha Väinämöinen Jouvuttaapi Joukkavaista, Joukkavainen anto jousen Tarkan tapparan tapaisi Keihäs nyökön kelvollisen, Vapukka vasamat ehti Varsin varmimmat valihti Nopiammat nuolet nouti, Ehti piilit pieni piika, Kokoili kylän koristus; Emäntä eväät laitto Vanha Vaterma varusti, Tallista talutti ruunan Rassasta ratas hevoisen Kujasta kululta kuulun Varsan vahvimman valihti Varsan varsoja paremman Varsan vanhan Väinämöisen, Jonk oli vanha Väinämöinen Appi antanna vävyllen Anto ajella kotiinsa Ajella apen tyköön, Koska aika myöten antoi Koska jouti Joukkavainen Konsa enätti emäntä; Tämän ruunan ruskoittavan Tämän varsan vaskikarvan Tämän tähtiin näköisen Tämän kuuta kuulavamman Varsan varsoista valitun. Varsan vanhan Väinämöisen Antoi poijallen anoppi Anopiksi aprikoiva Ennestään emän siainen; Toivoi toilla pääsevänsä Hällen varsin vanhemmaksi. Vappo vaatteet varusti. Sallinen satulan ehti, Heitti hellät jäähyväiset, Heitti hellät silmän iskut, Heitti hellät huokaukset, Siittä kiiti kiireesti Nelisissä neijon luota Tyynimmän tytön tyköä, Kerran kahtoi kankaalla Männessänsä männykössä Taaksensa tantereella.

Vaimo vaivoonsa valitti Emäntä enemmän itki Äiti huoltansa älisi Erotessa ensi kerran Kasvokkaasta kauniista Polvi pojasta somasta Totisesta toivostansa Vanhan päivänsävarasta.

Vaan ei Vappo niin valita Eikä äännä tyyni tyttö Äännä äänellä kovalla, Itki Sallista salassa Huutamata huokaili Yli öihen yksinänsä Iteksensä impi itki Voivotteli vuooteella Yksin ollessa olilla Pehmeillä pehuilla maaten, Veikkoansa veisaili Muihen maatessa murehti Kyvetteli kyynäleitä; Lähätti totiset toivot Että tervennä tekisi Tämän matkan mainittavan Tämän kulun kuuluisamman; Totisesti toivottaapi Että saisi Sallisesta Kuulla töitä kuuluvia, Toiste toivoosa toruupi Lähättääpi toisen toivon, Että rauha rakentuisi Että katoisi kapina Sota Suomesta häviisi, Ettei suotaisi sotoa Tahoittasi tappeluja; Niin se Vapukka valitti Niin se toivoi tyyni tyttö Pieni piika piiskutteli.

Kuuli vanha Väinämöinen Kuuli kummi voivotuksen Lapsen lapsensa surua Keksi vaivat Vaapukkansa Valitusta pienen Vaapon Sanoi jäykillä sanoilla Vappoa toven torujen Lapsen lasta laimennellen; "Etzäs tunne tuhma lapsi Tuota älytöin älyä Ajattele asiaksi Vakautta valtakunnan; Että soata sovinto Arvanlyömätä asiat Kuuen kuninkaan kulungit Vaivat kuuen valtakunnan, Ei ne ratkia rahalla Eikä suoria soatak Summat suuret summauk Ilman soata sovinto, Soan aine aina varma Takaukset tappelullen Toista toimittaa toraksi Viimen saattapi sauksi Vihtoin viikkoiseks vihaksi Kapinaksi kauhiaksi Varmaksi vainon ajaksi.

"Vaan kuin on voitot voitettuna Tapahtunna tappelukset Veittynä veriset miekat, Nähty nälkeä kovoa Vaisaisuuta ja vajoota, Maahan kaattu kansakunnat Toinen toisen voittanunna Ilman voitota itellen Vaivat varsin palkaksensa.