Judithi: Kuvaus 4:ssä Kohtauksessa

G. Rein.

JÄSENET.

JUDITHI, rikas Leski Israilissa. OZIAS, | Israilin kansan valittuja OTHONIELI, | vanhimpija. HOLOFERNES, Assyrin Sotaväen Päämies. ACHIOR, Ammoniitiin päällikkö, Assyrin Joukkoinjuohattaija. ABRA, Judithin piika. BAGOA, Holofernen huoneenhaltija. Israilin Kansaa.

1. KOHTAUS.

Holofernen Leirissä.

Holofernes, Achior ja muita Päälliköitä.

HOLOFERNES.

Meitä onni ohjannunna Meijän vallan vahvistanna. Aseilla Assyrin vallan Kansat kaukaiset, läheiset Voitettuna meijän voimin, Valtakunnat meijän valloin, Assettunna meijän alle: Kuninkaasa kuuliaissa, Alamaissa aina nöyrät Veron vaaitun vetäävät. Ainos vuoriston asujat Alastomat, aivan huonot Varuksita vastustaavat Sota aseita sotiivat, Mikä heillä mielessä. Mikä turvana, tukena Kosto heitä kostoapi.

ACHIOR.

Tokko totuutta suvaihet, Tahot kuulla kuinka luulen? Puhun puhtaasti sinullen Miten minun mielestäni Näkyy aineemme, asijat. Tahon vastata, valihte: Jos sie joukkomme hävität, Voitot ennen voitettumme, Saavut saaliimme mänetät, Pilkaksi ikämme pitkän Jouvut kaiken joukkoinemme. Hanki tieto hankkeista, Varuksista, vastineista Kysytä joka kylästä, Kaikki kaupunnit kysytä: Mikä mieli vimmoaapi Vastustamaan vallallemme. Ehkä tiijon tiijustajat Saattaavat samalla tiellä, Jos on syynä synnintöitä Varastaat, valehteloovat Ja jos juovat Judalaiset Eivät luota Luojan töihen. Heillä on Jumala julma Kiivas ehtijä ereysten Joka vilppijä vihaapi Sekä kostaapi kovasti Väkivallan väärät neuvot Palkihtoo pahat tekosa. Niin on voitto meijän voiman Heittää herra heijät meillen Ite Israilin Jumala Luoja heijät luovuttaapi, Antaa allemme ajaksi Parannuksen päällenpannun, Kuninkaaksi kuninkaamme Meijän herrat herroiksesa. Vaan jos vaelluksessasa Ovat vaarinottanunna Lasten Israilin laista Syyttöminä synnintöihen Väärät teot välttänynnä Sotii eistäsä Elohin Avunantava Jumala. Vähäks väsäytyy väkemme Joukon jouvutat häpeesen Aseisen Assyrin vallan. Muinoin muissakin soissa Heitä herra seurannunna, Aina ahtaissa tiloissa. Heijät päästi pääsijäissä Erilleen Egyptin maasta Pharaonin vallan alta, Soti puolestaan soassa; Auttoi voitollen aseita Miesijoukon miekottoman Päivän pitkitti pitimmän Auringon asetti kiini Esti valolta vaellon. Aina Israilin avuksi. Vielä vastakin varana. Luotto Luojasa avullen Vaati meillen vastustella Antautumata alallen.

HOLOFERNES. Kuulittako kuin puheli? Kuinka kunnoton saneli, Uskalti ulospuhua, Valtaa vahvempaa olevan Kuin on Assyrin kuningas? Joll on vanhin valtakunta. Jolla yhä maasta maahan Meristä merien valta Hän on julkinen Jumala [Nebukadnezar. Ei Jumalaa, yksi Kuningas.] Kuka muita muistuttaapi, Paihti häntä palveloopi, Pääsä pantiksi panoovi, Hengen kaottaa katala, Ansankuolun ansainnunna.

JUOHATTAJAT. Tämä värtäjä väitti Enemmäksi Elohinta Vahvemmaksi valtahasa Hän on ansan ansainnunna Kuriksesa koirankuolun Mänettännä herjan hengen.

HOLOFERNES. Kuin on Kuningas sinusta Arvostasa ansijosta Alla Judan Jumalan Elohin enempi häntä Valta vahvempi valihte, Hänen turvaasa tukeuvu Jos on uskostais jotakin Elä vapise, varaja; Tulet aikoin aseita. Anna aseesi minullen Miekka minun miehilleni. Sotii eistäsi Elohin Luja turva heijän Luoja Avun antaapi aseita; Vaan varota kauloasi Jospa vielä käissä käynet Jos sun joukkoni tapaapi. Viekää häntä viipymätä Halttuun Judan Jumalan.

(Hän viijään ja sijotaan käsistä ja jaloista puuhun).

2. KOHTAUS.

Bethulissa.

Israilin Vanhimmija, Judithi, Abra ja Kansaa.

OZIAS. Tämän vaivaisen valitus Kaikkui kaukoa metästä; Hällen avuksi häässä Pääsin, päästin vaivoistasa, Tänne kurjoa kuletin. Saamma tiesä tiijustella Kuka on, kukali kulki, Kuka kytki kytkyisiisä?

ACHIOR. Olen joukon juohattaja Achior, Assyrin väistä Mullen Ammonin asujat Oli annetut osaksi Kulettoo sotakulussa. Heitä hallihtin halulla Vaan kuin vallassa Assyrin Vallattomuus vallan voitti, Holofernes pahoin hoiti, Juohatteli julman joukon: Kauhistukset karvaistivat. Tulin sanomaan sanoja, Hällen vaarasa varoitin. Suuttui tuosta suuri herra Minun pakloin panetti Puuhun siimoilla sijoitti. Armoin Abramin Jumalan Ozias osautu tuonne Päästi, päiväni pelasti. Pahoin pauhoovat pakanat, Kaikki kansat alla kynsin Rupesivat Ruhtinatkin, Kuninkaatkin kuulijaiksi, Valtikkaatkin vallan alle Hävitystä hämmästyissä. He ruhtinat rukoili, Hältä armoa anoivat Polvillasa pokkuroivat.

KANSA (häläiten vanhimmillen). Se ois teillä tehtävänä Kuin jo ruhtinat rukoili Kuninkaatkin tuonne kulki Ite ihtesä alenti. Mikä teillä mielessänne? Onko tuumanne tukussa? Mistä mielittä apua, Kusta turvoa tulevan? Kansa nääntyypi nälältä. Jo on syöty syömisemme, Kaikki eineemme ehityt: Vielä veistä viimotuska Hätä juomasta häreempi: Monitarpeinen tavara. Kaikki kaivot kuivanunna Kaupuntimme kartanoissa Torvet toisista hakatut Vahit vahvat ympärillä. Pienet kaivot kaupunnissa Vaivaiset, vähävaraiset, Kuivaneet, kuravesiset, Eivät ennätä herua Astijata illoin aamuin, Puolta tarvista taloimme. Elkää ylpeillä yhäite Kuin on kuolema esissä; Täytyy antautuu alallen Kuninkaallen kuulijaiksi Veronvetäjäks hänellen. Valihtemma vanhempiimme Saattamaan tämä sanoma Kiiruisasti kinkerissä Levittää ylite leirin Laittain lahjat päälliköllen. Lepytättä kaiken leirin, Yhistävät ystäviksi Tyytyyt meijän tyttäriimme Naivat meijän naisijamme Sulaat yheksi suvuksi Meijän kansaamme katoovat.

OZIAS. Achiori anna tieto Miten missäkin tilassa, Kuten kussakin kulussa, Ovat käyttännä kätesä Jalot armosa jakanna Heitä herjanna enemmin Hävittännä ja häväisyt Jotka joukoin jouvuttautui Alamaissa allakynsin Vastaankulki kuulijaissa Lahja käsissä kävivät.

ACHIOR. Hänen vastaasa valitut Uhritulilla tulivat, Tulisoitot, rummunsoinnat: Menoin toivat rauhanmerkit, Kukat kullakin käsissä. Iloihtiit, ihastelivat Hyvinmielin hyppäsivät Tanssivat tavalla maasa Hänen häjyn mieliksesä Vaikka vapisiit pelosta, Maassa kasvoin kaikki kansa Huusi hengen huojistosta. Omaisuutenne otata Kaikki karjamme kameelit Elot eläimet tavarat, Kaikki kaprista itellen, Paamma pantiksi sinullen. Anna meillen armostasi Perekunnillen pelastus, Hengenvaivoista vapauta: Päästä päämme pyöveliltä. Kaikki kansallen lupasi Holofernes heillen hoijon, Vahvan valkkasi vakuuven Jonka vahvisti valalla. Vaan kuin pääsi vallan päällen Pääsi maahan päätä myöten Näkyi petturin petokset, Ahistukset kohta alkoi. Jopen jouvutti käsiisä Teki Angen autijoksi Sobolin soalla voitti, Kaikki kaupunnit hävitti, Kartanot katuja myöten Metät poltatti poroksi. Kylät saattoi kylmillesä: Jerusalmesta Jehovan Kuvan kultaisen kuletti, Kalut kalliimmat kokosi. Liitonarkunkin avasi, Ite kaikki irtanaiset, Tietti temppelin hopijat Omiks tarpeikseen omisti. Tappoi taloista asujat Paraat parveesa ehitti Sotajoukkonsa sovitti Kahtoi kantajiks aseihen Muihen vaartajiks valihti, Jotk ei joukkonsa sopinna Miehet miekalla tapatti Terveet miekkasa terällä Kuita kuolijaks kuritti Hirtti hittolas ilolla Monin vaivoin vaarsi vaimot Piijat piinalla kovalla Neijot häpäsi hävytön Narri immet nauroin pilkoin Laittoi lapsija kotiisa Lammas laumoin yhessä Otti nuoret orjaksesa. Vanhat vaivaiset vapahti Hengen heitti heikommillen Joist ei vaaroa varannut. Sikijöiksi siemeniksi Kansan kasvuksi kahotti. Sama satu teillä eissä, Samat tuskat on tulossa. Toiset vähän toimeammat Alkoit ajoissa paeta Muillen maillen matkustella Pääsiit, päiväsä pelastit. Ovat herrat hengellesä Uskollesa uskolliset. Eipä heitä herrastasa Luovutella Luojastasa, Kuka petä, ken pelota. Tuossa leirissä leveessä Tukussa sata tuhatta Vielä viisi kymmeninen Tuhansija on tulossa, Hevoisväki on väkevä Koko kansasta kahottu Muut ou monenmuotoisia Yksin kehnoja kerätty Väkisellä värvingillä Väistö vähänarvoisia Palveloo väkipakolla Kosto kova mielessäsä Eron ehtiivät karaten, Tilan yhtä tiijustaavat Poisipoiketa väestä; Vaikka päälliköt pätevät Uskotut ja uskolliset Raat raakana pysyvät. Koska kovat koiruutesa Verenhalusa havaihin Inhoittivat rosmoninnot Karvaistivat kauhistukset Hirvitti verenhimosa Mielin minäkin erota Marssia omillen maillen Elee salossa salassa Väkivallasta vapaana. Vaan kuin pääsin päälliköksi, Vaaittiin vala minulta Sanat kunnian sanelin Kuningasta aina kuulla Viimo hengenhetkessäni. Ite irtauttiit minua Valastani vannotusta Sanotuistani sanoista.

OZIAS. Vuottakaamme vielä viikko, Vielä viisi vuorokautta. Jos ei Juhlan Jumala Meillen antasi apua Luoja saata lohtutusta Tapahtukoon teijän tahto Pääsettä halunne päähän.

KANSA (hätäilen) Jospa vielä viisi vuotta Outat piinalla olisit, Janoo nälkeä näkisit, Lieneenkö liseä siitä? Vahva on Assyrin valta Niin on vahvatkin varukset Hyvät miekat miehilläsä, Sotakalut kaikenlaiset. Mistä meilen miekat saatta Mistä maasta vettä väättä Ruuvanhankintaan rupeetta?

JUDITHI. Tosi kyllä, tyhjät toivot, Turhan uskon uskallukset Että luotat luojan päällen, Päästä määräpäivälläsi. Vaaranpakosta vapaaksi Siekö hällen ajan annat? Eikö ennemmin sinullen Suju hältä suotu aika Joka hetki jona hengit, Joka tunti jona tunnet Luonnonlahjat Laupijaalta? Säilöisät on herran säännöt, Tuumat tutkimattomia. Ajoin antaapi apusa Kuin on kurit täyvelliset, Konsa kyllin koitellunna. Hältä anomma apua Huonouvessa huojennosta Ylistämmä yhtä häntä.

KANSA (eroten) Sepä vasta vahva vaimo Miten miehijä häpäsi Toellasa, toivollasa Luojan avun luotannasa, Ei vapise ei varaja Vihoa vihollisiimme.

JUDITHI (Oziallen ja Othoniellen). Minun mieleni tekisi Vietellä vihollisija Miten, kuten, kuinka voisin. Toivon toimittaa jotakin Mikä minun mielessäni En voi eiltäpäin sanoa, Tohi kellen toimittoa. Tultuani tuon sanonen, Tilin, tiijon teillen annan. Minä paneuvun paraten, Kahon puvun kauneimman, Vaatteet kalliimmat valihten, Solet sormukset sovitan. Jos ei mänöni mänesty Jos ei Judan Jumala Myötenanna ainettani Avullapa armialla Tukeek turvoak minua Kaikennäkevä näkisi Yrityksen ylpiäksi Käyköön kätesä ylinen Yli ylpiän Manassen Lesken Judithin julean. (Polvillaan) Anna Abramin Jumala. Iso Isaakin Jumala Jalo Jacobin Jumala Anna armo kansallesi Valituillesi valaistus Kuinka käyvä käskyjäsi Kaikillen katumus anna. Estä syistä synnintöistä Kaikki kansamme herätä, Uusi usko säännä vahva, Puhas henki Herra heillen, Luja luottamus totuuven. Säästä säilytä yhäite Kuin ennen Egyptinmaassa Ilkeistä irtipäästit Pharaonin vallanalta. Saata samaite vapaaksi Ahistuksesta Assyrin. Lainaa lahja lapsellesi Viisautta viekkautta Uskossasi uskallusta.

OTHONIELI. Herra siunatkoon sinua Ite Israilin Jumala Mänestyttäköön mänösi Onnestuttakoon olosi Turvatkoon tulosi sieltä.

JUDITHI (Abrallen). Mulla puku muuttamata Sinä varuksii varustat Ennenmainitut evääni, Leivät, jauhot, viina leilit Pane pussiisi purakot, Lekkerissä leskenviina Huonompata, huokiata Vielä veillä vienonnettu; Jost en uuvu, enkä uunnu Jos joisin joka pisaran Tyhjin pohjin tyhjentäsin. Toisessa toemmat seljat, Viinat vahvemmat varoilla Väkevämmät miesväellen Ensimäistä Engadista. Kohta miehen koitteloopi, Saattaa saattamattomaksi, Päähänpystyvä pyryllä, Varustettu valtikkaallen. Kaat siitä kaksin pulloin Aina täytät täysin määrin. Vaimonviinoa vajavat Häntä mieliksi minullen Olet kaksin kaatavina Toisen puolen toisin ryypit Kons ei kohtoa sinua Silmäsä sinuhun käänny, Ja jos jätän jäännöksijä Puolet pullot, puota maahan, Laita hiljoin lattijallen Saata sillallen salaite, Humalassa miehet hurjat. Vaipuneena vallan alla Salomoni jo sanonna Viina miehet villihtööpi Viisaatkin viipuun viepi Vahvat vaimon vallan alle.