Kantele Taikka Suomen Kansan sekä Wanhoja että Nykyisempiä Runoja ja Lauluja, I

Esipuhe.

Wanhoja Runoja.

Laulajan alkuruno. Wäinämöinen walmistaikse Pohjolan Sotaan. Kosiominen. Rukous sotaan lähteissä. Mehtämiehen Rukous Rukous Peuraa pyytäissä. Rukous jänistä pyytäissä. Karhun päälliset. Uhrisanat saaliin jälestä. Ohon sanat Karjan ulos laskeisa. Käärmeen lumoussanat. Hylkeen synty. Kosia. Lemmen nosto. Wäinämöisen Kiellot. Lasta uneen kylwettäissä. Sairaita kylwettäissä.

Nykysempiä Runoja ja Lauluja.

Laulajan alkuwirsi. Sorweuksen laskemisesta. Nimismies Mantelin ryöstöstä. Paimenten koirasta. Karmalan Tytöstä. Rikkeistä Kurikassa. Sanan saaminen.

Esipuhe.

Suomalaisille lukioille annan minä tässä ensimmäisen osan Runoista, joita minä wiimeiskesänä ylimaassa kokoilin. Alku mitäkin tehdessä kaunistaapi työn, mutta kaikesta työstä on alku myöskin waikein. Tiettyäni tämän jätän minä pelwolla ensimmäiset kokeeni ymmärtäwäisten käsiin! ja jättäisin wielä suuremmalla pelwolla, jot' en toiwoisi keralla, että kukin ite tutkistellessansa asiata, näkisi yritykseni olewan wakaasta aikomuksesta. Wanhat Suomalaiset sanowat, ettei yrittänyttä laiteta, olkoon tämä sanottuna minuakin kohtaan.

Aikomukseni näiden Suomalaisten Runoin julistamisella on kahtalainen: ensiksi soisin, että yhteinen kansa, nähtyänsä heidän runonsa olewan suuremmasta arwosta, kuin he ite niitä owat tottuneet pitämään, ei enää kuin tähän asti on tapahtunna, heittäisi niitä, tahi waihettaisi Ruotille murtawiin lauluin; toiseksi toiwoisin niistä ei ainoastansa jotain woittoa ja etua Suomen kielelle, waan myöskin jonkunlaista tiedonlisäntöä esiwanhempaimme menneistä ajoista, joidenka muisto aina on meille rakas ja huwittawa, samalla tawalla kuin miehelle lapsuudensa muistot owat rakkaat ja ihanat.

Jälkimmäistä tarkoitustani paremmin auttaakseni, saan minä tässä nimittää pitäjät, joissa minä tapasin kunkin tässä Osassa olewista runoista. Kesälahdelta peräisen owat Laulajan Alkuruno, Rukous mehtään mennessä, R. peuraa pyytäissä, R. Jänistä pyytäissä, Karhun päälliset, Uhrisanat saaliin jälestä, Käärmeen lumoussanat, Hylkeen synty, Wäinämöisen kiellot; Karmalan Tytöstä laulo minulle työmies Walamon luodossa; Rikkeistä Kurikassa, Sanan saaminen owat Kitteeltä; Kosiominen, Rukous sotaan lähteissä, Ohon sanat Karjan ulos laskeissa, Sulhaisen kosiin saatua, Lemmen nosto, Lasta uneen kylwettäissä, Sairaita kylwettäissä, Laulajan alkuwirsi, Nimismies Mantelin ryöstöstä, Paimenten koirasta, Ilomantsilta; Wäinämöisen lähtö Pohjan sotaan, Taipaleelta; Sorweuksen laskemisesta, Juuwan kappelilta.

Kiitollisuudella nimittäisin minä ite kunkin runoniekan, waan kuin heistä useammat pyysiwät minua waikenemaan, niin tapahtukoon heidän tahtonsa. Toiwottawa olisi että he tästälähin ei estelisi heitänsä runojansa julistamasta, waan rohkeudella mitä milläkin on muistossa, tahi itetekemiä, tahi muualta opittuja, antaisit yhteiseksi hywäksi, ennen kuin ne iäti tulewat heidän pois mentyänsä unotettuiksi. Helsingistä 6 Heinäkuussa 1829.

E. L.

Wanhoja Runoja.

Laulajan alkuruno.

Läkkääm[1] langot laulamahan, Heimokset heläjämähän Sukuwirttä suoltamahan, Laiwirttä laulamahan! Jos ei muut lihawat laula, Werewämmät wierettele, Niin mä laulan laiha poika, Kuiwa poika kuikuttelen, Mies weretön wierettelen Ennen saatuja sanoja, Ennen eukon neuwomia, Äitini opettamia, Wanhemman warustamia. Waan ois[2] muitakin sanoja, Toisiakin lausehia Tallehella taskussani, Alla wyöni ansahassa. Net on saamani sanani, Omat wirret oppimani, Tiepuolista tempomani, Kanarwoista katkomani, Risukoista riipomani, Wesoista wetelemäni, Paimenessa käyessäni[3] Mustan Muurikin jälessä, Kimmon kirjawan perässä.

Wäinämöinen walmistaikse Pohjolan Sotaan.

Waka wanha Wäinämöinen Teki tieolla[4] wenettä, Lato purtta laulamalla. Sai wenehen walmihiksi, Latoneeksi puisen purren. Sitte wanha Wäinämöinen Oli ehtiwä[5] hewosta, Kulkeissa kuuntelewa. Löysi hiekalta hewosen, Kultaturwan kuusikolta, Aholta hopiaharjan. Pisti suitet kullan suuhun, Päitensä hopiapäähän, Ite istuupi selälle. Ajo matkoa wähäsen, Pikkuruisen piirahteli; Löysi purren itkemästä, Wenosen walittamasta. Kysytteli, lausutteli: "Mitäs itket puinen pursi, Wenet hankainen halajat?" Pursi taiten wastoaapi:[6] "Puisuuttani itken muka, Hankauttani halajan; Sanottihin tehtäissä Saatawan sotiwenettä, Sotapurtta puuhattawan; Tuowan täyteni rahoja, Alukseni aartehia. Eipä wiety wainotielle, Sotitielle työnnettynä. Pahimmatkin maan matoset Alla kaarteni asuwat, Ilkeimmät ilman linnut Pesän päälläni pitäwät." Waka wanha Wäinämöinen Kysytteli, lausutteli: "Tokkos juokset soutamata, Airoilla awittamata, Puhumata purjehelle?" Pursi taiten wastoaapi: "Eipä mun sukuni muukan, Eikä toinen joukkioni Juokse sormin soutamata, Airoilla awittamata, Puhumata purjehelle." Waka wanha Wäinämöinen Kysytteli, lausutteli: "Joko juokset soutamalla, Airoilla awittamalla, Puhumalla purjehelle?" Pursi taiten wastoaapi: "Jopa mun sukuni muukin, Sekä toinen joukkioni Juoksee sormin soutamalla, Airoin awittamalla, Puhumalla purjehelle." Waka wanha Wäinämöinen Koko kansoa kokohon; Lato ensin laitapuolen Sukapäitä sulhasia, Miekkamiehiä jaloja; Lato toisen laitapuolen Tinapäitä neitosia, Waskiwöitä waimoloita. Saipa wenehen wesille, Sotalaiwan lainehille, Ite istuupi perähän, Kokan kultasen kuwulle, Melan waskisen nawalle, Laski päiwän maawesiä, Toisen souti[7] sirowesiä, Kolmannen meriwesiä. Päiwän kolmannen perästä Jo näkyypi Pohjan portti, Kirjakansa kiimottaapi. Waka wanha Wäinämöinen Souti suoroa sujotti Pitkin Pohjolan jokia. Pohjan poikaset porisi, Paha parwi pauhoaapi: "Astu jalka ensimmäinen, Rapahuta rannoilleni!" Astu jalan ensimmäisen, Rapahutti rannoillensa; Toki toisenkin osasi. Pohjan poikaset porisi, Paha parwi pauhoaapi: "Tule Pohjolan pihalle!" Meni Pohjolan pihalle. "Tule Pohjolan tupahan!" Meni Pohjolan tupahan. Siell' on miehet miekka wyöllä, Urohot sotaaseissa, Waimot waskiwaljahissa, Tyttäret tinasiloissa. Siitä wanha Wäinämöinen Weti miekan waskiwyöltä, Tuliterän sai tupesta; Wälähytti kultawästi, Haalotti terä hopea Wäinämöisen wäistellessä. Listi kuin nauriin napoja Päitä Pohjan poikasten.

Kosiominen.

Kesät kengitin hewoista, Talwet tallikonkaria; Waljastin tulisen ruunan Tulisella tantereella; Wesi tippu wempeleestä, Raswa rahkehen nenästä. Emoseni waimo wanha! Kunpas paitani pesisit Mustan käärmehen werellä, Kesäkuilla kuiwoaisit. Emoseni waimo wanha! Hae sukani, saa rätini,[8] Haeppa warwashattarani. Lähen Hiiestä kosihin, Wuoresta walantehestä Käy nyt Jesus kelkkahani, Jumala rekoseheni, Koska jouwun[9] juohtotielle, Ajotielle aikauhun. Jouwuin neitosen kotihin, Tupa oli täynnä tuppisuita, Jakku miehiä jaloja, Kolpitsa konowolia, Peripenkki tietäjiä, Owensuu osajaiwia, Siwuseinä laulajoita. Nuot laulowat Lapin wirttä, Hiien[10] wirttä winguttiwat. Ulkoo mä runoja kuulin, Läpi seinän laulajoita, Läpi sammalen sanoja. Ite löihemme[11] runoiksi, Laikatimme laulajaksi. Laulon mä mokomat miehet Kissan kirjawan rekehen. Kissa tuonne kiiättääpi[12] Lapin laajahan salohon, Kuss' ei kule karjan kynsi, Waella hewosen warsa. Laulon wielä mokomat miehet Rutjan koskehen kowahan, Johon puut päin putowat, Hongat latwoin lankiaapi. Laulon ma mokomat miehet Lapin laajalle lahelle,[13] Miesten syöjälle selälle, Urosten upottajalle, Josta welhot wettä juowat, Tulikulkut tulowatten. Ja laulon mokomat miehet Suin sytehen, päin wetehen, Käsin Kalman kattilahan, Koprin ilmahan kowahan; Polwin hyytä hyppämähän, Säärin jäätä särkemähän, Riitettä repäsemähän. "Anna eukko tyttöäsi, Sekä nuorta morsianta." "Äsken annan tyttäreni, Sekä nuoren morsiamen, Kuin suistat suet[14] saloista, Karhut kahleisiin asetat." Mä suistin suet saloista, Karhut kahleisiin asetin; Panin suet suitet suuhun, Karhut rautakahleisihin. "Anna eukko tyttöäsi, Sekä nuorta morsianta." "Äsken annan tyttäreni, Sekä nuoren morsiamen, kuin sä kynnät kyisen pellon, Käärmehisen käännettelet." Minä kynnin[15] kyisen pellon, Käärmehisen käännettelin, "Anna eukko tyttöäsi, Sekä nuorta morsianta." "Äsken annan tyttäreni, Sekä nuoren morsiamen, Kuin sä kylwet kuuman saunan, Kuuman saunan rautalauan,[16] Wastan rautasen keralla." Minä kylwin kuuman saunan, Kuuman saunan rautalauan, Wastan rautasen keralla. "Anna eukko tyttöäsi, sekä nuorta morsianta." "Jo nyt annan tyttäreni, Sekä nuoren morsiamen, Korpillen Kojon pojalle, Ite Iiwari Kojollen." Käy nyt neitonen rekehen, Lähe Jesus kelkkahani!

Rukous sotaan lähteissä.

Ukoni tulinen turkki, Waippa wanhan Wäinämöisen Taiwahasta tuotakohon,[17] Päälleni puettakohon, Koska tulen tuimaan sotaan, Tasapäähän tappelohon. Tee Jesus kiwinen kilpi, Tarha rautanen rakenna, Jonka suojasta sotinen, Jonka tapellen takoa; Ettei minun piilit pysty, Terärauat[18] tee wikoa, Waikk' ois waskesta walettu, Tai huohtawa hopea, Terä kullan kuuraeltu. Terä syltyksi syseä,[19] Kärki käännä käppyrähän. Wäinän tyttö kultakulma, Waskihelma, wyö hopea Wettä wänkille wetäse Yheksästä[20] lähtehestä, Kolmen korttein nenästä, Jot' ei ruuit[21] rupsahtaisi, Eikä lukko laukiaisi, Pahat jauhot paukahtaisi Eikä lyiyt miestä löisi, Tinapallit paiskoaisi, Pii, pii! piä warasi, Salttipietari sanasi.

Mehtämiehen[22] Rukous.

Tuolta korpi kuumottaapi, Tuolta sintääpi sinerwä; Tuonne mieleni tekisi, Aiwoni ajattelisi, Muien miesten mehtimaille, Urosten eräsaloille. Koirani keränä wieri, Sukseni maan matona Mun metälle mennessäni, Ja salolle saassesani.[23] Miiritär metän miniä, Kuuritar metän kuningas! Mä sun kullin kuikuttelen, Hopehilla houkuttelen. Paah[24] nyt metät miekka wyölle, Salot kalpio kätehen, Wanhat hongat waski wyölle, Kuuset kultakalkkaroihin; Paah kuin panit muinoselta Sinun antiaikoinasi; Mun mettälle mentyäni Ja salolle saatuani, Korwelle kohottuani, Mäen päälle päästyäni, Kuuna paisto kuusen oksat, Päiwänä petäjän latwat; Kuuna paisto kuullut poika, Päiwänä tytär pätöwä. Mielly mehtä miehiisi, Tammeinen uroihisi, Lepy lehto, kostu korpi, Taiwu ainoa Tapio; Lepy minun miehilleni, Kostu minun koirilleni. Eipä miesten muienkahan[25] Sinisemmät silmäripset, Koreamat kulmakarwat, Kuin on meiän[26] miehilläkin. Eipä miesten muienkahan, Mehtikoirat kultasemmat, Kultasemmat, kuulusammat, Kuin on meiän miehillämme, Eikä miesten muienkahan Sukset hoikat hopehesta, Sauwat waskesta walettu; Anna koiran kohti juosta, Penun julki julkotella, Saata kontion kotihin Eli petran palkaille. Ota kultanen kurikka Eli waskinen wasara, Jolla korwet kolkuttelet, Salot synkät sylkyttelet, Että wilja wirtoaisi, Sekä karja karkuaisi, Miehen ehtiwän etehen, Weä Wirosta, tuo Turusta, Kiikkalasta, Kaakkalasta, Pimeästä Pohjolasta, Lapin synkiltä saloilta; Saata tällen saarekselle, Tälle kummulle kuleta, Minun pyytöpaikoilleni, Minun saalissalmilleni, Jota saalis saataisihin, Erän toimi tuotaisihin, Minun pyytöpäiwinäni, Sinun antiaikoinasi. Waan jos mehtä merkin annat, Niin sano salon isäntä: "Ei tule turkkia yhestä,[27] Hattua kahen[28] nahasta Waan jos sä satoja annat, Tuhansia tuppaelet, Niin mä werkahan wetäinnen,[29] Panein saksan palttinoihin; sillat silkin, suot sametin; Werkahan wetelät paikat, Pahat paikat palttinoihin, Metän ukko hallaparta Metän kuulusa kuningas! Lyöte[30] lykkywaatteisihin, Antipaitoisi paneite! Laske juoni juoksemahan, Wirka wippelehtämähän."