Public-domain ebook
Language: fi213 downloads on Project Gutenberg
Subjects
In: Poetry·Mythology, Legends & Folklore
Public-domain ebook sourced from Project Gutenberg #48201.
The opening · free to read
Tanssaja. Raudan Synty. Kipusanat. Hätäsanat. Tulen Synty. Sairaita kylwettäissä. Lääwämadon Synty. Kuwun Sanat. Hammasmadon Sanat. Riiden Sanat. Ampumista wasten.
Nykysempiä Lauluja.
Wäinämöisen weljen pojasta. Kahwerokasta. Ylistysruno Kalle Palmulle.
Seurawaisessa Osassa tahdon minä luetella paikkakunnat, joista tämänki Osan Runot ja Laulut owat peräsin, koska tässä sillen ei ole tilaa.
Lukioille esipuheeksi.
Ota kantele käteesi, Kultakieli kainaloosi, Sormet soitolle sowita, Laske ääni laulamahan! Joko ruwennet runoihin, Tahi lauluja latonet, Kyll' on kaunis kumpanenkin, Suomen soitanto sulonen, Sanat wanhempain wakawat. Jos sa sattuisit Sawossa, Käyä kerran Karjalassa, Kuulisit aholla äänen, Lasten laulawan lehossa; Tokkos tuonne seisahtaisit Luoksi lasten laulawaisten, Tuolla wähän wiipyisit, Marjaaholla asuisit? Tahi jos joukkohin tulisit, Poikaparwien parihin, Jossa kantele kajuupi, Soitto soitolle tajuupi; Tokko oisi päiwä pitkä, Päiwä pitkä, ilt' ikäwä? Waan eipä pojat puoletkahan, Eikä lapset lainkahan, Mitään tyttöjen tykönä, Kestä neitojen keralla. Kuin on muista muuramista Mesimarja makeampi; Niin on poikaisten puheista, Lasten pienten lausunnosta, Neion soitto sulowampi, Taipuwampi tytön ääni. Kuin he laulawat kujilla, Suoltawat sulosta wirttä Mennessänsä mehtimaille, Mehtitöillen työntäissä; Matka wälttyypi wähäksi, Wirsta wiittä lyhemmäksi. Sitte tuonne tultuansa, Matkan päähän päästyänsä Nurminiituilla asuwat, Tahi meliwät metässä; Alla työnsä aattelewat, Sanoja sowittelewat; Päiwä kultanen kuluupi, Ilta kesken keikahtaapi Kuin sitte kotia käywät, Illan saatua sulosen, Wielä laulawat luhilla, Aitoissansa yösialla Mik' on mitä, kuk' on kuta, Mitä mikäin muisteleepi, Mitä mielehen majaapi. Hyw' ompi Unosen tulla, Simasiiwen löyhytellä, Noilla taiwaan tuomisilla, Wirttä laittamaan lopulle.
E.L.
Wanhoja Runoja.
Tanssaja.
Hoi isännät, hoi emännät! Kell' on kellarin awaimet! Täytyykö tätä tupoa, Lainataanko lattiata, Tanssia tasasten miesten, Miesten nuorten notkustella? Kuin ei täytyne tupoa, Lainattane lattiata; Niin mä tansin tantereella, Keikun keskellä pihoa; Joss' ei pää lakehen koske, Oht' ei ortehen kolata, Jalat sillan liitoksehen.
"Täytyypä tätä tupoa, Lainataanpa lattiata, Tanssia tasasten miesten, Miesten nuorten notkustella."
Suur' on kiitos, kost' jumala. Kunpa tuoahan olutta, Tahi wiinoa wähäsen, Niin mä laulan laskettelen. Kuin wetonen wierettelee; Suusta kuin sulan kynästä, Päästä kuin päiwän kakkarasta, Suu ei laula suuruksita, Rinta raswata ritise.
"Niinpä sä laulat lorpottelet, Kuin jokonen juoksottelee, Niinpä suusta karwasesta, Kuin on petran[1] ...sehestä; Niinpä päästä palliasta, Kuin on kuumasta kiwestä. Tywin laulan tyhwän kuusen, Latwoin lakkapään petäjän, Sinun, kurja, kulkkuhusi, Heikko henkireikähäsi; Ettei kulkkusi kumaja, Henkireikäsi heläjä."
Raudan Synty.
Miss' on rauta säilyletty Sinä suurra poutawuonna, Seisennä sotakesänä? Tuoll' on rauta säilytetty Sinä suurra poutawuonna, Seisennä sotakesänä: Pitkän pilwen rannan päällä, Tammen latwassa tasasen. Nousi tuuli tuulemahan, Ilman ranta riehkimähän; Tuuli puut hawuttomaksi, Kanarwat kukattomaksi, Heinät helpehettömäksi. Tuuli taitto tammen latwan Rutjan koskehen kowahan, Tuosta synty neljä neittä, Koko kolme morsianta. Rinnoin istuwat itähän, Perinpuolin pohjolahan, Sekä istuit, että itkit, Lypsit maalle maitoasa, Niitylle nitusiasa. Mikä lypsi mustan maion, Siitä synty melto rauta; Mikä walkian walutti, Siitä tehtihin teräkset; Mikä puotti punasen, Siit' on tehty rääkky rauta. Oh sinua rauta raukka, Rauta raukka, koito kuona, Teräs terhon päiwällinen Joko suureksi sukesit, Sekä kaswot karkiaksi; Etsä sillon suuri ollut, Etkä suuri, etkä pieni, Etkä kowin korkiakaan, Etkä kowin kipusaskaan; Kuin sä suosta sotkettihin, Saatihin sawen seasta, Koprin kaiwain kankahasta, Kynsin mustasta muasta; Käsikarwain kastumata, Warpain riwestymätä. Oh sinua rauta raukka, Rauta raukka, koito kuona! Etsä silloin suuri ollut, Etkä suuri, etkä pieni, j.n.e. Seisoit we'ennä selkeänä, Läykyit lämmynnä lähennä,[2] Alla taiwahan tasasen. Oh sinua rauta raukka! Etsä silloin suuri ollut j.n.e. Kukuit kullassa[3] käkönä Alla ahjon Ilmarisen. Ei rauta paha olisi Ilman käärmehen kähytä, Maon mustan mujuhita, Kusiaisen kutkelmata. Hörhiläinen Hiien lintu Wiskasi wihoja noien Rautoin rakettawihin, Teräksihin tehtäwihin. Mehiläinen ilman lintu! Lennä tuonne löyhäytä Yheksän meren ylite, Meri puoli kymmennettä. Pistä sulkasi sulassa, Siipesi woia simassa, Mesi keitä kieleltäsi, Sima suustasi juloa, Kukan kultasen nenästä, Helewästä heinän päästä; Siitä kylmästä kylästä, Kuss' ei oo nähty, eikä kuultu, Ruohon kaiken kaswantoa; Kipehille woitehiksi, Pahalle parantehiksi, Jot' ei wiswoille wirusi, Eikä menisi märille, Eikä ruohtuisi rupeille.
Kiwut tuonne kiityöhön, Waiwat tuonne waipuohon, Kiwuttaren kippasehen, Wammattaren wakkasehen! Kipeä on kiwuissa olla; Waikea[4] wammoissa asua. Tuonne mä kiroon kipuja, Tuonne mä pahoja panen, Tuonne tunkeen turmioita: Kiwisihin kallioihin, Rautasihin raunioihin. Kiwutar kipuen eukko! Kiwut kääri helmohisi, Waiwat wastaan rintoasi; Kiwut puohtaa puohtimella, Wammat seulalla selitä; Kiwiä kiwistämähän, Paasia pakottamahan. Ei kiwi kipuja itke, Paasi waiwoja walita. Tuonne mä kiroon kipuja, Tuonne mä pahoja panen, Tuonne tunkeen turmioita: Kipuwuoren kukkulalle, Keskellen Kipumakiä. Kiwi on keskellä mäkiä Reikä keskellä kiweä, Sywä syltöä yheksän, Kyynäräinen kymmennettä. Lyhyt akka Tuonen tyttö, Kiwutar kipuin eukko, Äkäätär neito äiä; Mikä istuupi mäellä, Kuka käy pitkin mäkiä, Kipuwuoren kukkuloa, Kipukintahat käessä, Kipukänkä kainalossa; Kipuja keräelewät, Waiwoja wakoelewat, Kirjasehen kippasehen, Waskisehen wakkasehen, Yhen sormen mentäwähän, Peukalon mahuttawahan. Siellä keittäwät kipuja, Pikkasessa kattilassa, Rautasessa riehtilässä, Pienen sormen mentäwässä, Peukalon mahuttawassa. Sinne mä nyt kiroon kipuja, Sinne tunkeen tuskapäitä; Ei kiwi kipuja itke, Paasi waiwoja walita, Waikka paljon pantahisi, Määrätä mätettähisi, Äiin äyskäteltähisi. Kiwut sinne kiityöhön, Ihosta imehnoraukan; Ettei tuskat päällä tunnu, Pakko syämelle panete.
Hätäsanat.
Liikku ennen linnat, järkky järwet, Wuoret waskiset wapisi, Torit linnain torkatteli, Tulless' on jumalan tunnin, Tahi herran tammoissa. Etkö sinäin liika liiku, Etkö sä paha pakene! Nyt on liian liikosaika, Pahan pakenoaika. Wai liikut liikuteltaissa, Järkyt järkyteltäissä? Mull' on koprat kontiolta, Weren juojalta wekarat, Linnulta lihan pitimet, Hawukalta haarottimet, Jolla konnan kopristelen, Jolla ilkiän asetan, Puremasta, jäytämästä, Syömästä, kaluamasta, Pahan rakin raatamasta.
Tulen Synty.
Hara wanha poltettihin, Korwalla tulisen kosken, Tulikosken kääntemällä. Tuohon liina kylwettihin, Kypenihin kylwettihin, Kypenihin kynnettihin. Yöllä liinat kylwettihin, Yöllä liinat koirittihin, Yöllä liinat nyhettihin, Yöllä wietihin wetehen, Yöllä weestä nostettihin, Yöllä luista luistettihin, Yöllä rihmat keträttihin, Yöllä werkot kuottihin. Werkot on weljesten[5] kutomat, Sisaresten[6] keträmät, Ison pauloille panemat, Weljesten wesille wiemät. Weiwät weljekset wesille, Kaimakset kalahan läksi. Weettiinpä, wemmottiinpa, Ei saatu kaloa tuota, Jota kilwoin pyyettihin. Ite wanha Wäinämöinen Wielä werkkoa lisäsi, Syltää, seihtemän satoa, Wielä köyttä kymmenkunta. "Wiekäät werkkone sywille!" Werkot wietihin sywille, Etäämmäksi ennätettiin. Minne sikla heitettihin? Tuonne sikla heitettihin; Sikla toinen heitettihin Karjalaisten kannakselle, Niittukannan niemeksehen; Toinen sikla heitettihin Saralaisten salmen suuhun, Lokkiluotoin nenähän. Weettiinpa, wemmottiinpa, Saatiinpa hapea hauki, Jota kilwoin pyyettihin. Haettiinpa Manalasta, Ehittiinpä maanki alta; Ehittiinpä, eipä löytty Joka hauin halkasisi. Ehittiinpä taiwosesta, Tähtitarhojen takoa; Ehittiinpä, eipä löytty. Sano wanha Wäinämöinen: "Wiel' on miesi tieossani, Sotisulho suojissani." Kaalaapi Kalewan poika Rautasissa rukkasissa, Waskiwanttuen sisässä. Tuulalta näkyy tulewan, Yli jänkän pää näkyypi; Hyytä hynkiä sylissä, Jäätä jänkä kainalossa, Hyyssä sukka, jäässä kenkä, Hallassa hamosen helmat. Tuo halasi hauin wahtan; Tääll' oli sokia sorwa. Halastiinpa sorwan wahta, Tääll' oli sinerwä siika. Halastiinpa siian wahta, Putosi puna keränen. Purettiin puna keränen, Siell' oli tulikipuna. Suikahti tulikipuna Yheksästä ikkunasta, Seihtemästä reppänästä, Poltti tuo pojilta polwet, Rikko rinnat tyttäriltä Puhki paarmahat emoilta. Weitoset wenoja weisti, Kuparia alla kuusen, Alla korwen kolkutteli Kolmikaarista wenettä. Sai wenonen walmihiksi. Sampsa poika Pellerwoisen Weisti kuusesta meloja, Petäjästä jänkäleitä. Soutelowat, joutelowat, Ympäri newan jokia, Newan nientä kiertelewät. Tarttuupi wenonen kiinni, Ei kiwellen, ei hawolle, Hauin suuren hartioille, Lohen purstollen punasen. Waimo wastahan tuleepi, Puhutellen, lausutellen: "Mistäs oletta mies parat?" "Me olemme keskiilmalta." "Minne menettä mies parat?" "Menemme tulta tiettämähän, Walkiata waatimahan; Tuli on tuima tieettäwä, Walkiainen waaittawa. Jo on tuli tuimat tehny, Walkia pahat wahingot, Poltti tuo pojilta polwet, Rikko rinnat tyttäriltä, Puhki paarmahat emoilta. Mistäs olet waimo parka?" "Mä olen emä Wäinämöisen, Ilmarisen isän waimo; Minull' on wihki wiien waimon, Muoto kolmen morsiamen; Minä olen emo imehien, Sekä wanhin waimoloista, Ensin emä ihtelöistä. Ei tuli sywiltä synny, Eikä kaswa karkialta, Synty Jesuksen sylistä, Wyöltä wanhan Wäinämöisen. Tuoll' on tulta tuuwiteltu, Walkiata waapoteltu, Ylähällä taiwosessa, Kultasessa kätkyessä, Hihnoissa hopeisissa. Siell' on nyt tulosen synty; Kuin mä huuan huikiasti, Tuolta walkia näkyypi, Etähältä haalottaapi, Takoa meren punasen. Jäinen kattila tulella, Jäiset hernehet sisässä, Jäinen kauha kattilassa. Kuin mä huuan hoiwahutan, Tulee poika Pohjolasta, Mies pitkä Pimentolasta, Silmät jäässä, polwet hyyssä, Iho kaikki iljenneessä, Lattia lumen wäessä: Ukon tullessa tupahan, Astuissa aimomiehen, Lyöpi tulta turkin helmat, Säkehitä sääriwarret. Jäinen on kattila käessä, Jäinen kauha kattilassa, Jäiset hernehet sisässä. Onko hyytä Pohjolassa, Simoa Tapiolassa? Noilla hyillä hyywytellös, Noilla jäillä jäähytellös, Joill' on järwet jäähytelty, Joill' on meret hyywytelty. O Ukko ylinen herra, Mies on wanha taiwahinen! Tunkeite tähän tulehen, Waiwu tähän walkiaseen. Tee tuli tehottomaksi, Walkia warattomaksi, Siteheksi luojan silkki, Luojan kalwe katteheksi. Wesi pilwestä putosi, Tuokin pikkanen pisara; Pisarass' on lampi laaja, Lammiss' on wene punanen, Wenosess' on kolme miestä Nuotpa woiti woitehilla Paikkoja palanehita, Wiikon wiswan tehnehitä. Hyinen eukko tuo tuleepi Hyinen kattila käessä Tuo tulla tuhutteleepi, Hyinen kattila käessä, Hyinen nippi kattilassa; Jolla tulta tummentelee, Palanutta jäähyttelee. Onko poltettu porolla Tahi ilmiwalkialla, Wai lienee weellä warilla? Mikä lie poroin palanut, Sitä hyyllä hyywytellös; Mikä lie wesin palanut, Sitä jäällä jäähytellös; Mikä lie tulin palanut, Siihen wiiskoos witiä. Neityt Maaria emonen, Puhas muori muoollinen! Woia niillä woitehilla, Niillä raswoilla rapaja, Yheksillä woitehilla, Kaheksilla kahtehilla; Joill' on Jesus woieltuna; Kastettuna kaikkiwalta; Jot' ei wiswoillen wiruisi, Eikä menisi märille, Eikä ruwillen rupeisi. Tee nyt yöllä terweheksi, Päiwällä imanteheksi." J.n.e.
The book keeps going
Reading is free forever. Sign up and watch scenes appear while you read.
Scenes Storieta drew for other classics.
New illustrated classics
Once or twice a month: the latest books to get full character casts, scene art, and free comic editions. No account needed.
