Kantele Taikka Suomen Kansan sekä Wanhoja että Nykyisempiä Runoja ja Lauluja, IV

Hyötelleimme, myötelleimme, Rautapaitohin paneimme, Wai ilman warotelleimme, Noiten noitien sekahan, Werikinnerten keralle? Mies on lustuissa lujempi Rautapaiassa parempi, Teräswyöss' on tenhosampi, Sitte ei huoli hywiäkään, Tottele jalojakahan; Suet panee suitet suuhun, Karhut rautakahleisihin, Ite on suurena sutena, Karhu kahta kauhiampi. Kyllämä mokomat noiat Kolme kulkkuuni hokasen, Paan [Panen] kaheksan kainaloihin, Yheksän olan ylite. Laulan ma mokomat noiat Suin sytehen, päin sawehen, Kypenihin kyynäswarsin, Koprin kuumihin porohin. J.n.e.

Käärmeen Synty.

Käwi Jesus tietä myöten Kolmen poikasen keralla, Kahen kielikumppanisa. Piru tieltä loikastise, Rajakenkä kalliolta. Wuoti kuona konnan suusta, Kina ilkiän kiasta, Waahti wangasta nenästä, Rautaselle kalliolle, Wuorelle teräksiselle. Santti Pietari sanoopi: "Jotain tuostakin tulisi, Kuin sa luoja hengen loisit, Siunaisit jumala silmät." Jesus wastasi wakainen: "Paha pahasta tuleepi, Kipu konnan oksennosta." Santti Pietari sanoopi: "Luoppas herra henki tuolle, Siunaa jumala silmät!" Loipa herra hengen tuolle, Silmät siunasi jumala, Pahan miehen oksentohon, Konnan ilkiän kinahan. Sano Santti Pietarille: "Pistä suuhun peukalosi, Sormes' ohtahan ojenna!" Pisti suuhun peukalosa, Kätes' ohtahan ojensi; Puri sormen Pietarilta. Santti Pietari sanoopi, Rutosti rukoeleepi: "Teeppä herra terweheksi Herran hengellä hywällä, Lämpösellä läyhyttele." On matoa monen näköstä, On sinistä, on punasta, On kellan karwallista, Waan ei tuon pahan näköstä Eikä kammon karwallista. Empä tieä karwojasi: Onko hän se Hiien karwa. Wai on liene heinän karwa, Tulen karwa, tuomen karwa, Maan karwa, mataran karwa. Wai on kaiken ilman karwa, Karwa kaikkein perkelien? Ite karwasi walite! Liet paha pajun näkönen? Tieän sykkö synnyntäsi, Maan kawala kaswantasi. Miss' oot sykkö synnytelty, Maan kawala kaswateltu, Wuorella teräksisellä, Rautasella kalliolla. Siin' oot sykkö synnytelty, Maan kawala kaswateltu. Wuorella teräksisellä, Rautasella kalliolla. Siin' oot sykkö synnytelty, Maan kawala kaswateltu. Mist' on pää pahalle pantu? Pää pantu pajun nenästä. Mist' on kieli keksittynä? Keihäästä äiän pojan. Mist' on hampahat haettu? Orahista Tuonen otran, Werissä wierewistä, Hurmehissa huurowista. Mist' on silmät siunattuna? Silmät simpukan jywistä. Mist' on henki heitettynä, Sekä wiskattu wihoja? Henki höyrystä pahasta, Hiien kosken kuohunnasta. Mist' on raatua rakettu? Kyröläisen kyntöruoska, Wirolaisen aian wihta. Mist' on suolet häikiölle? Wyöltä Hiien wyöllisiä, Helmasta helisiwiä, Kupeelta kulisiwia. Mist' on häntä häälättynä, Pursto, puuhattu pahalle? Paitulaisen parran päästä, Hiwuksista Hiitolaisen.

Tule työsi tuntemahan, Pahasi parantamahan, Ennen kuin sanon emolle, Wirkan wierin wanhemmille. Enemp' on emolla työtä, Waiwa suuri wanhemmalla, Pahoja parantaissa, Tammottaissa taikioita. Ei sinun isosi käske, Ei sinun emosi käske, Päätä pystössä piteä, Kaulanwartta karkiata. Jotas luoja sinun kiros Mahallasi maata käyä, Maa käyä, kiwi kalua. Tule työsi tuntemahan, Pahasi parantamahan. J.n.e. Tiesitkös puuta purrehesi, Pajun juurta pannehesi, Närettä näpistäneesi, Kokeneesi koiwun juurta, Hakanneesi haawan juurta, Pihlaista pistäneesi; Kuin purit ihon imeisen, Ihoa imehnoraukan, (Tahi karwoa kapehen.) Et lie puuta purrutkahan, Närettä näpistänynnä. J.n.e. Purit ihoa imeisen, Ihoa imehnoraukan, (Tahi karwoa kapehen. Sata karwan kantawoa, Tuhannen tuhuttawoa.) Mato musta, kyy wiherä, Ala mättäin meniä, Puun juuren pujottelia, Päältä turpejen tulia! Jos olet pahoin tehnyt, Tule työsi tuntemahan, Pahasi parantamahan. Pane pääsi palmikolle, Silkkinauhalla sitase. Ota suuhun sun kipusi, Alle haikuhammastesi. Sykerräte sykkyrähän, Käperräte käppyrähän, Weäte willaleppehenä, Pawun palkona kuleksi. Wie pois wihasi tästä Keltasihin keuhkohisi, Makeihin maksohisi, Saata sappiisi sisälle. Muuta wiinaksi wihasi, Maioksi pahat makusi, Ennen kuin sanani saapi, Tahi mieli juohtuneepi. Kiwut tuonne kiityöhön Kiwuttaren kippasehen, Waiwat tuonne waipuohon Wammottaren wakkasehen; Kiwiä kiwistelemään, Paasia pakottamahan; Ei kiwi kipuja itke, Paasi waiwoja walita. Tuomen juuret turwotkohon, Kohotkohon koiwun juuret, Pajun juuret paisukohon; Ite turwu tuskihisi, Paisu pakkopäiwihisi, Ennen kuin iho imeisen, (Tahi karwa kapehien.) Mätä wihtoin wihasi, Kiwiin pahat kipusi. Tee nyt yöllä terweheksi, Päiwällä imanteheksi, Alta aiwan terweheksi, Keskiä kiwuttomaksi, Päältä tuntumattomaksi, Ihommaksi entistähän, Paremmaksi muinostahan.

Pistoksen Synty.

Äkäätär neito äiä, Eli Hiitolan emäntä, Heilutteli helmojasa Apuwuoren kukkulalla, Keskellä Apumäkiä; [Ehkä pitäisi olla: Kipuwuoren, Kipumäkiä.] Tuuli teki tiineheksi, Ahawa kohun kowaksi. Tuosta on tyyty, tuost' on täyty, Tuosta paksuksi panise, Lihawaksi liittelise. Kanto kohtua kowoa, Watan täyttä waikiata. Kanto kohta kolme wuotta, Ympäri yheksän wuotta. Teki poikoa yheksän, Yhtenä kesässä yönä, Yhen kosken kuohuwilla, Yhen salmen saapuwilla, Yhellä wesikiwellä. "Juhannes pyhä ritari! Tules risti lapsiani, Tules kasta kannettuni." "En minä pahoja risti, Enkä kasta kauheita, Min' oon luojan ristinynnä, Kastanunna kaikkiwallan." Jop' on tuo paha pakana Ite loise lukkariksi, Ite papiksi panise, Ite risti poikiasa, Nimitteli lapsiasa. Minkä pisti pistokseksi, Minkä riieksi repäsi, Ohimoiten ottajaksi, Napoin näwertäjäksi. Minkä ähyksi asetti, Kunka laati luunwaloksi, Minkä rutoksi rutasi, Kunka loi rupiin rikoksi, Minkä welhoksi weräjille, Kateheksi kaitiin paikkoin; Minkä noiaksi noroille. Noitia on joka norolla, Kateita kaikin paikoin, Joka welhoja weräjä. Yhellen ei nimeä saanut, Senpä sitte käski tuonne Rutjan koskehen kowahan. Siitä synty Syöjättäret Rutjan koskessa kowassa, Tulisessa kuohunnossa. Ällös Pistos pistäele; Tieänpä sinun sukusi. Tuonne ma sinun manoan Rutjan koskehen kowahan, Siell' on wiisi weikkoasi, Kuusi kummisi tytärtä, Seihtemän setäsi lasta. Sinne sääkin tuomitahan, Siell' on muutkin murhamiehet, Ikuset pahantekiät.

Kalman Synty.

Hywä Kalma, kaunis Kalma, Walkianwerewä Kalma! Kyll' on tieän Kalman synnyn: Kalm' on tuolta alettuna, Ewan Atamin alusta. Wai sä lienet teko toisen, Toisen nosto, toisen nuoli, Tottas koitellos kotiisi, Tekiäsi tienohille, Paniasi parmohille, Punasissa waattehissa, Hurmehessa huituwissa. Kukku kullaissa käkenä, Hopiaissa kyyhkyläissä. Tuika kuin tulikipuna, Liiku kuin lipiä koira. Kohta kotiin päästyäsi, Mene kynsin kynnyksessä, Polwin porstuan owissa. Kuin et siitä sisään päässe, Rewi reiät ikkunaksi, Rewi reikeä yheksän, Ota kiinni kintereestä, Takimmaisista jaloista; Pane pää pärisemähän, Pane luut lutisemahan, Takaraiwa tantereeseen, Henki huokumattomaksi. Tapa lapsi lattialta, Paras lehmä lääwästä, Sarwet sontahan sowita, Häntä pitkin lattiata. Waan hywä Kalma, kaunis Kalma, Walkianwerewä Kalma! Jos sä lienet tuolta tullut Kirkon kirjawan tyköä, Satalauan lappehesta, Tuhatlauan tutkamesta, Terwaporstuan powesta; Niin tuonne mä sinua laitan Kirkon kirjawan tyköhön, Satalauan lappeesehen, Tuhatlauan tutkamehen, Terwaporstuan powehen; Siellä kuuluwat kuparit, Waskin äänet wankahuwat. Waan liet watturaunioista, Pyhän pellon penkereeltä; Niin määh [mene] Kalma kalmistohon, Pyhän pellon penkerehen; Siell' on korkia kotisi, Siell' on kaunis kartanosi, Siell' on hywä ollaksesi, Armas aikoellaksesi; Kukut kullaissa käkenä, Hopiaissa kyyhkyläissä.

Rakkauden Wieroitussanat.

Kiwi kylmä, maan alanen, Auwer joulun aikahinen! Wahtoa wilustamahan, Syäntä kylmittämähän. Paah [pane] nyt Hiisi hiiliseipäis, Pistä häiy härkimesi, Kahen rakkahan wälihin, Wahtoa wilustamahan, Syäntä kylmittämähän. Kolm' on kylmiä kiwiä, Painon syntisten syämet; Kolm' on mustoa matoa, Kolme saunan rainoksia, Joilla mä wälillä käwin, Käwin kertoa yheksän. Olkaa erinnä toisistanne Iäksenne, päiwiksenne, Jotei tunne toinen toista, Jotei tunne, eikä tieä, Eikä yhtehen yritä.

Lapsensaajasten Sanat.

Mitä sille laulettanee, Ja kuta sanottanehe, Kuin tuleepi immin tuska, Pakko neitosen paneepi; Kuin kohtu kowaksi käypi, Watan täysi waikiaksi? Onko han suwussa tässä, Nykysessä, nuorisessa, Tämän puuton purkajata, Tämän haitan halkajata, Reittehin rewittäjätä? Oi Ukko yli jumala, Waari wanha taiwahinen! Tule tuota kahtomahan, Likeltä tähystämähän, Lunastamaan luotuasi. Onko kiukuissa kiroissa, Miesten mielimurteloissa, Muorien salasanoissa? Oi Ukko yli jumala, Waari wanha taiwahinen Tules tänne tarwitessa, Käys tänne kututtaissa; Käy saunahan saloa Piilten piikahuoneesehen, Ilman uksen ulwomata, Saranain laulamata, Kyläkunnan kuulemata, Sanan saamata kylähän. Kiwi sorra kiukahasta, Muju muurista murenna, Poika neitosen powesta, Lapsi waimon lantehista. Kuin ei siitä kyllä liene, Kohta kuolema tuleepi, Lähestyypi hengen lähtö, Tähän kohtuhun kowahan, Watan tautiin waikiahan. Neityt maaria emonen, Rakas äiti armollinen! Tules tänne tarwitessa, Käys tänne kututtaissa. Sinä oot wanhin waimoloista, Ensin emä ihtelöistä. Juokse polwesta merehen, Sinisukka, puolitiestä, Niin huhuta huiahuta Ihmenille, ahwenille, Kaikille ween kaloille. Tuo kiiskiltä kinua, Matehelta nuljaskata, Kaikilta ween kaloilta, Jolla woian luun lomia, Jolla siwuja siwelen, Peräwieriä wetelen. Niin awan lihasen arkun, Arkun luisen longottelen, Päästän maalle matkamiehen, Pienisormisen pihalle. Ja kuin ei siitä kyllä liene, Kohta kuolema tuleepi, Läheneepi hengen lähtö. Neityt Maaria emonen, Rakas äiti armollinen! Tuo wiikate Wirosta, Heinärauta helwetistä, Käteheni oikihan; Jolla siwuja siwelen, Peräwieriä wetelen, Takasalwat taitan poikki, Pihtipuoliset pirotan, Päästän maalle matkamiestä, Pienisormista pihalle; Näitä maita marsimahan, Ilmoja ihaelemaan. Kenenkä ne keksimätä, Kunka ne salasanoita?