Pietar Patelin eli Sukkela asianajaja: Ilveilys kolmessa näytöksessä

Wilhelm, kauppamies. Waltter, hänen poikansa. Victor Patelin, asianajaja. Rouva Patelin. Henrika, Patelinin tytär. Bärttylin, tuomari. Antti, Wilhelmin paimenpoika. Kati, Patelinin piika. Kaksi talonpoikaa.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

Ensimäinen kohtaus.

Herra Patelin (yksin). Se on päätetty; ihan tänään, vaikka minulla ei ole yhtä penniä, minun täytyy saada uusi vaatteus. Todellaki, ihmiset sanovat oikein, että se on yhdentekevä olla saita tahi köyhä. Ken hiis, joka näkee minun näissä vaatteissa, tuntisi minua asianajajaksi. Ei, paremmin voisivat luulla minut koulumestariksi. Siitä on kaksi viikkoa kun läksin kotikylästäni ja tulin tänne, toivoen täällä menestyä asioissani paremmin. Ne sensiaan yhäti pahenevat. Tuossa yhdellä puolellani mulla on naapurina tuttava piirikunnan tuomari, eikä pienintäkään juttua. Toisella puolella rikas veran kauppias, eikä penniä millä ostaisin huononkaan vaatteuksen. Voi sinua Patelin parka! millä sinä nyt tyydytät vaimosiki, joka välttämättömästi tahtoo sinun naittamaan tytärtäsi. Ken hänestä nyt huolii, nähdessä sinua noissa rytkissä. Sinun täytyy rumasti käydä toimeen käsin. Niin, jos koettasin saada velaksi verkasen takin tuon naapurimme Wilhelmin puodista. Kunhan ma kerran ulkonaisesti näytän rikkaalta mieheltä.

Toinen kohtaus.

Kati. Rouva Patelin. Herra Patelin.

H. Patelin. Vaan tuossa tulee vaimoni piikoinensa, puhellen minun vaate-asioistani. Saas kuulla mitä he niistä sanovat.

(Syrjäytyy).

R. Patelin. Noh, tuleppas tähän, Kati, minä en voinut sinua puhutella kammarissani, pelosta että se mieheni rutale voisi kuulla.

H. Patelin. Jopa.

R. Patelin. Sinun täytyy suorastaan sanoa mistä tyttäreni saa ne koriat vaatteet joissa hän käypi.

Kati. Noh! rouva, isäntähän ne hänelle antaa.

R. Patelin. Isäntäkö! hän ei saa vaatteita itselleenkään.

H. Patelin (syrjässä). Se on totta.

R. Patelin. Minä ajan sinun pois, etkä ole enää Antin morsiankaan, jos et puhu totta.

Kati. Voi hyvä rouva, kun minun täytyy se teille sanoa. Waltteri, teidän naapurin, sen riitaan verkakauppian ainoa poika rakastaa mamseli Henrikkaa ja lahjoittelee sille vähän väliä.

H. Patelin (syrjässä). Tyttäreni ammentaa samasta lähteestä johon minulla on aikomus mennä.

R. Patelin. Vaan mistä Waltteri saa ne lahjukset? Hänen isänsä on rikas saituri, mikä hänelle ei anna mitään.

Kati. Kuulkaapas rouva, kuin isät eivät anna lapsilleen mitään, niin lapset varastavat, se on ihan tavallista ja Waltter tekee muiden mukaan.

R. Patelin. Noh, vaan miksi hän ei tule tytärtäni kosioimaan.

Kati. Sen hän jo olisi tehnytki, mutta hän pelkää isänsä ei siihen suostuvan, syystä, jos ette pahastu, että isäntä aina käy niin huonoissa vaatteissa. Se muka todistaa huonoja asioita.

H. Patelin. Sen minä tahdonki korjata.

R. Patelin. Minä kuulin jotai, pakene pian!

Kolmas kohtaus.

R. Patelin. H. Patelin.

R. Patelin. Noh siinähän sinä olet!

H. Patelin. Tässä!

R. Patelin. Ja miten vaatetettu?

H. Patelin. Niin etten tahdo ylpeillä.

R. Patelin. Vaan pysyä rutaleena, ja minä sanon sen suoraan, sinun rutaleesi peloittavat kaikki kosiat jotka voisivat tulla tyttärellemme.

H. Patelin. Sinulla on oikein. Ihmiset katsovat esinnä vaatteihin. Minä tunnustan että nämä tekevät pahaa Henrikalle; ja minulla on sentähden aikomus tänään pukeutua vähän paremmin.

R. Patelin. Sinäkö pukeutua paremmin! ja millä, jos saan luvan kysyä?

H. Patelin. Siitä sinä et tarvitse päätäsi vaivata; Hyvästi!

R. Patelin. Ja mihin sinä nyt menisit jos saan kysyä?

H. Patelin. Menen ostamaan verkasen vaatteuksen.

R. Patelin. Ostamaan vaatteuksen, ilman rahatta?

H. Patelin. Niin kaiketi. Minkä värisen sinä neuvot sitte minun ottamaan? Raudanharmaan vainko pimiämmän?

R. Patelin. Noh! Ota sitte min saat, ja minkä löydät sinulle kylläksi huonon. Minä tahdon puhutella Henrikkaa. Minä sain kuulla asioita jotka eivät minua kovin hyvitä.

H. Patelin. Jos ken tulee minua kysymään, niin minä olen tuolla naapurimme puodissa.

Neljäs kohtaus.