Anttonius Putronius eli Antto Puuronen: Ilveilys viidessä näytelmässä

Putronius. Sipri Puuronen, isänsä. Elli, äitinsä. Liisa, Putroniuksen morsian. Nikodemus, sen isä. Petronella, sen äiti. Jaakko, Putroniuksen veli. Palovinerrus, Lukkari. Korppeliin, Ryöstövouti. Luutnantti. Kapraali.

Ensimäinen näytelmä.

Ensimäinen kohtaus.

Sipri (yksinän kirja kädessä). Kun ei Kanttori edes ole kylässä! Siin on niin äiän latinaa tässä poikani kirjassa jott'en siitä saa selvää. Oikein itkettää ajatellessani tuota talonpojan poika-raukan päähän tungettua syvää viisautta, etenki meikäläisten. Älykkät miehetki sanovat hänen voivan vaikka millaisen papin kanssa kiistää. O! Saisimmeko edes vaimoni ja minä iloksemme kuulla hänen saarnaavan, ennenkuin kuolemme tänne saloon! kaikki unohtaisimme kopeekat ja vaivat mitä hänestä kulutimme. Sen olen kyllä keksinyt, jottei Kanttori näy olevan milläänkän poikani tulosta. Näyttää kuin hän sitä miltei pelkäisi. Kumma onkin, miksi oppineet niin kadehtivat toisiansa, etteivät toiselleki suatseisi viisautta. Hänki laulaa ja saarnaa kyllä mokomasti kyläläisillemme, puhuen kateudesta, jotta vedet nousevat toiselle kunnellessa silmiin, vaan tuskin luulen itsekkään samasta virhestä on vapaa. Syytä siihen en ymmärrä. Jos naapurini minua paremmin osaisi kyntää, vihaisinko häntä siksi? Ei! Sipri sitä ei tee. Vaan tuossapa näen Kanttorin.

Toinen kohtaus.

Sipri ja Kanttori. Palovinerus.

Sipri. Tervetulemastane Kanttori!

Kanttori. Suurikiitosta, Sipri.

Sipri. Niin tulette kuin kutsutut. Tässä odottelen teitä selittämään minulle hitusen latinaa poikani viime kirjutoksesta, jos voisitte.

Kanttori. Kun kysytte! luuletteko minua siinä kehnommaksi poikaane? Sipri! näätte sen, minä en ole niin tuhma kuin luulette.

Sipri. Sen tiedän, Kanttori! vaan minua arveluutti, jos tajuutte nykyistä latinaa, sillä muuttuneehaan se samate'kuin Suomiki, jota näätte nuorena ollessani meiän pitäjäässäki hastettiin toisin kuin nyt: Niin kuin Kanttorit silloin olivat vaan lukkaria, Mamselit ja Ryökkinät olivat neitsyitä. Latinaki sentähen saattaa paljon muuttuneen Turusta lähettyänne. Selittäkääppäs nyt minulle tämä, tehkää se hyvä. Puustavit minäki kyllä tunnen vaan en ymmärrä ainetta.

Kanttori. Poikanne kirjuttaa nyt lukevansa Logicam, Rhetoricam ja Metaphysicam.

Sipri. Mitä viisautta! vaan mikäs se Logicam on Suomeksi?

Kanttori. Se on -- Saarnastuoli.

Sipri. Hyvä! Tulisi edes hänestä pappi!

Kanttori. No noh! kunpa Kanttoriki ensin.

Sipri. Vaan mitäs se toinen sana olis?

Kanttori. Se on Rhetorica, ja Suomeksl -- Kirkonmeno. Vaan kolmatta, se on varmaan väärin kirjotettu tai Franskaa; Latinan minä osaan halki niinkuin kuulet; Nominativus Asinus, Genetivus Asini, Tativus Asino, Akkusativus Asinus. Aplativus Asinum. Mutta tästä saatte, Sipri, minä tiedän sen verran kuin sika saksasta.

Sipri. Ja minä en senkään vertaa, Kanttori. Vaan teillä onki hiien hyvä muisti.

Kanttori. Niin Sipri, näin kauvan en luullutkaan köyhään Lukkarin virkaan seisattuvani. No nyt olisin jonaki, jos vaan olisin nainut. Vaan näättesen, minä en suannut ihmisten sanomaan naiseni tähen minulle viran annetun.

Sipri. Vaan Kanttori, tässä näätte nyt on vielä latina viiruja joiden perille en pääse. Mitäs tämä on?

Kanttori. Die veneris in domum. Ahonii immigravi. -- -- Se kulkee hyvin syväitse, Sipri, vaan kuitenki minä sen ymmärrän. Mutta joku toinen sillä halkasisi päänsä. Se on Suomeksi: elä nosta kurikkaa korkialle, putoaa päähäsi.

Sipri. Onkos siinä niin syvä viisaus? sen kuulin jo isävainajaltani.

Kanttori. Viisaus Sipriseni näätsen, ei ole itse asiassa, sillä niin voisi olla umpi Suomalainenki viisas, vaan se on latinan kielessä. Sikäli kuu osaat sillä selittää omat taikka muiden ajatukset, sikäli olet viisas.

Sipri. O, nyt ymmärrän, Kanttoriseni! Poikani toki jo on kohtu viisas, näättekö, kun pian kolmas osa kirjaa on pelkkää latinaa.

Kanttori. Nonoh! on muitaki niin viisaita. Turussa ollessani, Sipri tieättesen, isälleni en kirjuttanut yhtä sanaa muuta kuin puto puhdasta Latinaa.

Sipri. Vaan isänne, Kanttori, et ymmärtänyt latinasta niin puustavia.

Kanttori. Mitä siihen taas tulee, niin näättesen Sipri, siitä ei ollut haittaa. Isäni ei ymmärtänyt suomalaistakaan kirjotustani.

Sipri. Miten? Isänne kuitenki oli selvä kirjottamaan.

Kanttori. Totta; vaan jokaisella näättä sen on oma kirjotus tapansa. Ja minun oli niin erillainen että harvat sen perille pääsivät.

Sipri. Oh! Niin oppineeksi poikaani en toki toivosi. Minusta se jo näyttää nytki liialliselle.

Kanttori. Vaan millon häntä kotiin toivotte?

Sipri. Tän'iltana eli huomenaamuna. Odotelkaa Kanttori! käsken Ellin tuomaan meille tähän tuopin olutta.

Kanttori. Minulle, ystäväni, on mieluisempi viinaryyppy; sillä nyt vielä on aikanen oluen juonnaksi.

Kolmas kohtaus.

Kanttori (yksinän). Suoraan sanoen minä en ole milläinkään Antto Puurosen tulosta: ei jotta minua pelottaisi hänen oppinsa; sillä minä jo olin vanha Tutenti, kun hän vasta kävi koulua, ja luvalla puhuin, sai selkäänsä. Silloin läksi koulusta toisellaisia miehiä kuin nyt. Kerallani yhtaikaa läksivät Jaakko Laiskontus, Jussi Totilander, Aatam Koiren, Juonas Tappeliin, Matti Korvapuustius ja Paavo Rumlenius jota haukuimme vielä Paavo Humleniukseksi: Kaikki partasuita miehiä joilla oli oppia otsassa toisellenii antaa. Minä en päässyt kun Lukkariksi, mutta tydyn siihenki, kun se minun vaan elättää. Olenki paljon parantanut virkaani tulosten suhteen, etteivät jälkeiseni minua kuoltuani tarvitse panetella. Moni luulee Lukkarin ei voivan mitään vaikuttaa; vaan se ei ole niin. Lukkarin virassa on kylläksi miettimistä, ennenkun se miehensä elättää. Mutta siihen tarvitaanki oppia. Latinankielettä, vissisti, ei pääsisi eisnenään, se auttaa kaikissa toimituksissa. Minä en antasi Latinatani sadasta ruplasta, tuskin kahdestakaan.

Neljäs kohtaus.

Elli. Kanttori.

Elli. Jos suatsette, Herra Kanttori!

Kanttori. Suurkiitosta, emäntäseni. Muutoin minä en maista viinaa kun vaan milloin vatsani on kipiä; mutta tavallisesti minulla on aina vatsatauti.