Murroksessa
Public-domain ebook
Murroksessa
by Kössi Kaatra
Language: fi188 downloads on Project Gutenberg
Subjects
In: Poetry
Public-domain ebook sourced from Project Gutenberg #51892.
The opening · free to read
Sisällys:
Iloitse sydän! Uudestisyntymisessä. Vitka vauhti -- Työhön! Ennustuksia. Keväässä. Kevättulvissa. Luonnonlaki. Murros. Lakkolaisille. Yhä kidu ja kärsi. Yksi on totuus. Me kuljemme -- Kuolonlasten laulu. Kaleeriorjat soutavat. Valitusvirsi. "Ollako vai eikö olla". Unta ja totta. Auliutta. Olkaa valveill' -- Yö on -- Jauhakaa orjat! Nyt toverit! Umpimähkään. Kummemmasta kummempaan. Autio torppa. Korven kansalle. Lyökää kättä, korven siskot! Valveille! Idän nainen. Oikeuden haudalla. Sota soi. Tulevan edellä. Sankareille. Olojen pakosta. Joko -- taikka. He nauravat. "Nöyrry". "Langennut". Herahti kyynel. Miksikä? Sääli teitä. Pilli soimaan. Tuhka tanssii. Miks ihmetellään --?
Iloitse sydän!
Iloitse sydän. Suuri ihmissuku jo uuden ajan aattehesta juopuu ja orjalaumain legiona-luku kahlitsijoita karttaa, heistä luopuu
ja oman voiman, oman uskon herran he korottavat jumalaksi julki ja kiroavat sen, mi heiltä kerran tien hyvinvoinnin paratiisiin sulki.
Nyt taivon kantta taotaan, ja työssä on helvetistä nousseet synkät aaveet, nuo, joiden voimat varttui vaivan yössä, ja joiden syömiin suru siitti haaveet.
Eik' yksin haaveit', ei, vaan tuiki suuret ja kultakalliit ajatukset elon, joiss' itää ihmisonnen alkujuuret ja joista kysyjä saa kaiken selon.
Ja siksi sydän iloitse ja usko, ett' epäilykses tuskat lohdun saavat ja yösi ylle kohoo kaunis rusko ja arvettuvat ammottavat haavat!
Uudestisyntymisessä.
Niinkuin taivahalla tähtein on jo meidän joukon luku, valtamahti tästä lähtein on jo sorretuiden suku.
Liehuu vaivatuiden vaate, punalippu mailman yli; kaiken kaartaa kansan aate niinkuin avaruuden syli.
Helähtävät hengen miekat, salamoivat sanan kalvat, kohoavat pohjahiekat, arvon saavat ani halvat.
Vitka vauhti --
Vitka vauhti kehityksen rattaan, tuumaa pääse ei se kulkemattaan. Vuosikymmen, toinen -- lyhyt hetki. Meill' on pitkä matka, raskas retki.
Tulee tuskan tovi, sekasorto, silmäluonta painaa unenhorto, käydään kaukokangastusta päinkin, koituu takatalvi lumin, jäinkin.
Noustaan taas ja tehdään tosityötä, heikompikin heiluu muiden myötä, pettymys on pelkkä porras uskoon, työ ja taisto taival huomenruskoon.
Vitka vauhti kehityksen rattaan, tuumaa pääse ei se kulkemattaan. Kiihdyttää sen käyntiä on työmme, työtä tehden seestyy synkkä yömme.
Työhön!
Pettymyksen piinatessa tuskan tullen, työhön tartu, epäilyksen kalvaessa, usko työhön, työssä vartu!
Työ on ruoskan jäljen rohto, työ on auvon, toivon lähde, työ on orjan onnen johto. Työhön ryhdy työnkin tähden.
Ennustuksia.
"Pilkkuja on auringossa; tulee tästä kuuma kesä". Elon alhon ahdingossa syntyy moni hellepesä.
Tulee tästä tuimat ajat, päiväin menot vakavimmat; nousee elon vapahtajat, toden urhot ankarimmat.
Kun on päästy talven yli, tiettään moni uusi juttu, jahka aukee suven syli, vaatii orja sarkanuttu.
Luodaan kohtaloa Suomen. Kurja on, ken kesken kaatuu. Nousee orjalaumain huomen, väkivalta maahan maatuu.
Keväässä.
Kansan yllä hämär häilyy, vaan ei syksyn synkkä sumu kevään armas auer päilyy, kuuluu huomenkoiton humu.
Epätietoisuuden yli kaikaa kaunis uskon virsi. Jahka aukee suven syli, vaipuu viime kinos, kirsi,
silloin ihminen on vapaa, silloin silm' on selvä hällä, askaroimaan sillä tapaa, ett' on arvo elämällä.
Annas nousta aurinkoisen ihan keski taivahalle, niin ei tarvis inehmoisen jäädä epätiedon alle.
Kevättulvissa.
Kevätvirta tulvillansa, vierii yli rantatöyrään, särkein salvat kupeiltansa, tyytymättä tiehen nöyrään.
Sana siin' ei auta yhtään eikä toetoimenpiteet Paras lie kun poies nyhtää viimeisetkin virran siteet.
Luonnonlaki.
Vitkaan talven valta vaipuu, vitkaan väistyy nietos, hanki, vitkaan pitkä puhde haipuu, poistuu yöhyt Pohjolanki.
Mutta silti kevät koittaa, saapuu suuri Suomen suvi, päivä nousee, valo voittaa, koituu kukkakuiden huvi.
Murros.
Puhaltavat tuimat tuulet, vinkuu murrosajan viimat, luonnonvoimain kumun kuulet, kosk' on huomenkoiton tiimat.
Kaikkialla kannel kajaa, kaikkialla laulut helkkää. Katso luonnon suurta pajaa, mailm' on ahjotulta pelkkää.
Silmät auki inehmoinen, seposelällensä aivan: Tulee tästä aika toinen, ohi mennen synnyinvaivan.
Lakkolaisille.
Nyt on sillat poissa takaa, eteenpäin on mennä määrä, ellei riitä voima vakaa, voittaa valhe, voittaa väärä.
The book keeps going
Keep reading, and see it illustrated
Reading is free forever. Sign up and watch scenes appear while you read.
Scenes Storieta drew for other classics.
