Mestari Olavi: Viisinäytöksinen näytelmä

MESTARI OLAVI (Olaus Petri), GERT KIRJANPAINAJA. KUSTAA EERIKINPOIKA VAASA. HANS BRASK, Linköpingin piispa. MÅNS SOMMAR, Strengnäsin piispa. LAURI SIGGENPOIKA, valtakunnanmarski. LAURENTIUS PETRI. HANS WINDRANK, laivuri. Smoolantilainen. Saksalainen. Tanskalainen. MARTTI, mustiaveljiä. NIILO, mustiaveljiä. Kapakanisäntä. Ruumiinkantaja. 1:nen lukiolainen. 2:nen lukiolainen. Suntio. Palvelija. Työvouti. Porvari. Rouva KRISTIINA, Olavin äiti. Aatelismies. KRISTIINA, Gerdtin tytär. Portto. Porvarisnainen. Suntion vaimo. Sivuhenkilöitä.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

Strengnäsissä.

Puistikon ristikäytävä lukiopihan edustalla. Etäämpänä luostarikirkko. Perällä muuri, jonka takaa näkyy kukkivia hedelmäpuita. Olavi istuu kivipenkillä; hänen edessään kaksi lukiolaista; lukevat osaansa "Tobiaksen Komediaan".

1 LUKIOLAINEN.

"Jo saavutti meidät viholliskäs' Voi Israel, voi, sun päiviäs!"

2 LUKIOLAINEN.

"Ah, veljeni, missä on meillä nyt hoiva! Vaan itkumme täällä on iäti soiva: Poissa on peltomme, tavaramme, Me vieraassa maassa nyt vaikerramme. Ah, päivin huokaan, öin uneksin, Ett' tyhjä on lupaus Abrahamin!"

LAURENTIUS (tällä välin tullut). Mitä sinä teet, veli?

OLAVI. Minä leikin!

LAURENTIUS. Leikit?

OLAVI. Niin! Leikin pientä komediaa Israelin lapsista ja Baabelin vankeudesta!

LAURENTIUS. Eikö sinulla ole parempaa tehtävää? Suurempi työ odottaa sinua!

OLAVI. Olen liian nuori vielä!

LAURENTIUS. Älä sano itseäsi liian nuoreksi!

OLAVI. Ei, sillä niitä on ilmankin tarpeeksi, jotka sitä huutavat!

LAURENTIUS (kehittää auki paperikäärön, jonka on ottanut esiin; tarkastaa hetken Olavia; lukee:) "Ja Herran sana tapahtui Jeremialle; Minä tunsin sinun jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun ennen kuin sinä äidistäs synnyitkään, ja panin sinun kansain propheetaksi.

"Mutta Jeremias sanoi: Voi Herra, Herra! katso, en minä kelpaa saarnaamaan; sillä minä olen nuori.

"Niin Herra sanoi: älä sano: minä olen nuori; mutta sinun pitää kaikkiin niihin menemän, kuin minä sinun lähetän, ja puhuman kaikkia, kuin minä sinulle käsken.

"Ja katso, minä teen tänäpänä sinun vahvaksi kaupungiksi, rauta patsaaksi ja vaskimuuriksi koko maassa, Juudan kuninkaita ja hänen ruhtinoitansa vastaan, hänen pappejansa ja maan kansaa vastaan.

"Ja he sotivat sinua vastaan, ei kuitenkaan heidän pidä sinua voittaman: sillä minä olen sinun tykönäs, sanoo Herra, vapahtamassa sinua!"

OLAVI (hypähtää pystyyn). Niinkö Herra sanoi?

LAURENTIUS (jatkaa). "Niin vyötä nyt sinun kupees, nouse ja saarnaa heille kaikki, kuin minä sinua käsken."

OLAVI. Miksi et sinä lähde?

LAURENTIUS. Minä olen liian vanha.

OLAVI. Sinä olet pelkuri!

LAURENTIUS. Niin, sillä minussa ei ole sitä voimaa; mutta sinussa on -- Jumala antakoon sinulle nyt uskon.

OLAVI. Ah niin, kerran minussa paloi uskon liekki ja se paloi kirkkaasti, mutta munkit sen sammuttivat vihkivesillään, kun he tahtoivat manata perkeleen ulos ruumiistani!

LAURENTIUS. Se oli olkea, jonka piti roihuta loppuun; mutta nyt on Herra sytyttävä rovion, joka polttaa filistealaisten laihon. Joko tiedät mitä tahdot, Olavi?

OLAVI. En, mutta tunnen tukehtuvani kun ajattelen tätä kurjaa kansaa, joka huokaa vapautustaan. He huutavat vettä, elävää vettä, mutta ei ole ketään, joka voisi heitä virvoittaa.

LAURENTIUS. Hajoita ensin maahan tämä vanha laho rakennus, sen sinä voit! Herra itse on rakentava heille uuden!

OLAVI. Mutta silloin he joksikin aikaa jäävät taivasalle!

LAURENTIUS. Hengittäväthän ainakin raitista ilmaa!

OLAVI. Vaan riistää usko kokonaiselta kansalta; he jäävät epätoivoon!

LAURENTIUS. Niin, he jäävät epätoivoon.

OLAVI. Mutta he kiroavat minut, häpäisevät minut, vievät ylimmäisten eteen!

LAURENTIUS. Pelkäätkö sinä?