Margareeta: Sydämmen säveliä
Public-domain ebook
Margareeta: Sydämmen säveliä
Language: fi217 downloads on Project Gutenberg
Subjects
In: Poetry
Public-domain ebook sourced from Project Gutenberg #55227.
The opening · free to read
"En voi, en voi..." sa lausuit, ja mun rinnastani nous huokaus syvä, tuskan hyöky, ja oli niinkuin ikuisesti ois valo sielustani sammunut...
Ja hiljaa kättäs puristaen siinä ma seisoin vieressä sun vuotehesi, miss' uinuit puhdasna kuin ruusu, johon ei kajonnut oo mailman koura.
Sun äänes hellä, jolla noin sa lausuit hiljaiseen itkun värinähän sortui, se koski sieluuni -- ja säälin tunne sai sekaan sydämmeni katkeruuden.
Ma lamppus sammutin, ja varpahilla pois sieltä hiivin kammiooni, ma sytytin mun öisen kynttiläni ja elämäni kohtaloita mietin...
Ei äänen hiiskausta mistään, ja koko seutu vaikeni kuin hauta -- se seutu, missä kahden kesken ma elin Margareetan kanssa...
Siell' liljat salin hämärissä loisti ja tuntui tuoksut sulo-narsissien, ja kielillä mun kanteleeni siellä leikitsi aallot kuutamaisen virran.
Mutei ne mulle lohdutusta tuoneet -- ne aivan alakuloisesti vain tuutieli tuskaa sydämmeni, miss' soimahan jäi immen itku: "en voi, en voi sun vaimoksesi tulia!"
On jotain uutta sielussani, mit' en oo ennen tuntenut. Se on niin valoisaa ja syvää. Se on mua lepoon tuutinut. Se kantaa nimen lemmenleimu, mi tääll' ei saanut vastinettaan, mut tyytyy silti kohtaloonsa ja hehkuu luonnon oikeuttaan. Se kärsimysten polton kautta saa viimein varman viihdytyksen -- ei täällä! mutta jossain tuolla, miss' sielu löytää levähdyksen. Ja jossa kaikki rikkinäinen kasvaapi terveeks, eheäksi. Ja kaikki mitä kauneint' tunsin, lauhtuupi mulle leppeäksi. Ja rauha rajaton ja onni kertomaton täyttääpi surevaisen tunteen. Ja kaikki sulaa sopusointuun Rakkauden -- -- -- Ei siellä nainen enää oo kuin täällä! Ei mies oo siellä kaihovainen raukka! Ei siellä lemmitä vain suukkosilla! Ei ruumiin aistihalut siellä solmi. Vaan henki hehkuvainen siellä uhkuu, ja nauttii lemmittynsä syleilyssä -- ei niinkuin täällä, vaan kuin siellä, miss' ihmis-itsekkyys on loppuun kuollut!
Ma romantiikan kuvilla koen lempeäni pettää, kun kuljen luonnon ovilla: nuo sortuu ytimettä -- en, en ma viihdy rakkauteen, mi tyytyy tyhjään haaveeseen!
Ma tahdon naisen lempeän kuin tuuli tuoksuvainen, niin puhtahan, niin hempeän kuin lahden lämmin laine; mut ihmisen, vain ihmisen sukua suurten jumalten!
Ma tahdon naisen naurusuun, joll' onpi taivaan tulta, niin suloisan kuin seedripuu, niin kallihin kuin kulta; mut ihmisen, vain ihmisen sukua suurten jumalten!
Ma tahdon naisen korkean kotoisen onnen työssä, niin miestä pyhään nostavan kuin tähti talven yössä; mut ihmisen, vain ihmisen sukua suurten jumalten!
The book keeps going
Keep reading, and see it illustrated
Reading is free forever. Sign up and watch scenes appear while you read.
Scenes Storieta drew for other classics.
