Taistelu

John Anthony, Trenathan peltitehtaan esimies. Edgar Anthony, hänen poikansa | Frederic H. Wilder | johtokunnan jäseniä. William Scantlebury | Oliver Wanklin | Henry Tench, johtokunnan sihteeri. Francis Underwood, tehtaan johtaja. Simon Harness, ammattiliiton virkailija. David Roberts | James Green | John Bulgin | lakkokomitean jäseniä. Henry Thomas | George Rous | Henry Rous | Lewis | Jago | Evans | tehtaan työmiehiä. Seppä | Davies | Punatukkanuorukainen | Brown Frost, Anthonyn palvelija. Enid Underwood, johtajan vaimo, Anthonyn tytär. Anni Roberts, Robertsin vaimo. Madge Thomas, Thomasin tytär. Rva Rous, Rousin veljesten äiti. Rva Bulgin. Rva Yeo. Palvelijatar. Jan, 10 vuotias Madgen veli. Joukko lakossa olevia työmiehiä.

Ensimäinen näytös.

On puolenpäivän aika. Underwoodin ruokasalissa palaa uunissa kirkas tuli. Uunin toisella puolella on vierailuhuoneeseen vievät pariovet, toisella puolella ovi eteiseen. Keskellä huonetta on pitkä ruokapöytä ilman pöytäliinaa, järjestetty kokouspöydäksi. Sen päässä istuu puheenjohtajan paikalla John Anthony, vanha kookas mies, parta tyyten ajeltu, verevä, tukka valkonen ja sakea, kulmakarvat tummat ja tuuheat. Hänen liikkeensä ovat jotenkin hitaat ja kankeat, mutta silmänsä hyvin vilkkaat. Vieressään on vesilasi. Hänen oikealla puolellaan istuu hänen poikansa Edgar, kolmekymmenvuotias, tomeran näköinen, lukien sanomalehteä. Hänen vieressään istuu Wanklin, jolla on ulospistävät kulmakarvat ja ohuet harmaat hapset, kumartuneena tarkastaen jäljennöspaperia. Tench, sihteeri, lyhyt, nöyrännäköinen ja hermostunut mies, jolla on poskiparta, seisoo avustaen Wanklinia. Wanklinin rinnalla oikealla istuu tehtaanjohtaja Underwood, hiljainen, jäykkäleukainen, vakavakatseinen mies. Selin uuniin päin istuu Scantlebury, hyvin leveä, vaaleva, uninen mies, jonka päässä ei enää ole kuin vähäsen harmaita haivenia. Hänen ja puheenjohtajan välillä on kaksi tyhjää tuolia.

Wilder (laiha, aaveennäköinen, valitteleva mies, jolla on harmaat, riippuvat viikset, seisoo uunin edessä): Kuulkaa, tämä tuli on koko paholainen! Ettekö voi hankkia suojustinta, Tench?

Scantlebury: Suojustin, niin.

Tench: Kernaasti, herra Wilder. (Katsoo Underwoodiin) Niin -- ehkä johtaja -- ehkä herra Underwood --

Scantlebury: Nämä teidän uuninne, Underwood --

Underwood (noussut tutkimasta joitakin papereja): Suojustin? Kernaasti! Suokaa anteeksi. (Menee ovelle hiukan hymyillen.) Me emme ole tottuneet täällä tehtaalla kuulemaan nykyään valituksia liiasta kuumuudesta.

(Puhuu kuin pitäisi piippua hampaissaan, ivallisesti.)

Wilder (loukkaantuneella äänellä): Tarkoitatteko työväkeä. Hm.

(Underwood menee ovesta.)

Scantlebury: Niitä raukkoja!

Wilder: Oma syynsä, Scantlebury.

Edgar (ojentaen sanomalehteään): "Trenathan Uutisten" mukaan vallitsee heidän keskuudessaan suuri kurjuus.

Wilder: Mokoma lehti-riepu! Antakaa se Wanklinille. Sopisi hänen vapaamielisiin mielipiteisiinsä. Luultavasti ne sanovat meitä hirviöiksi. Tuon roskan toimittaja pitäisi ampua.

Edgar (lukee): "Jos arvoisat johtokunnan herrat, jotka valvovat Trenathan peltitehdasta nojatuoleistaan Lontoossa, suvaitseisivat itse tulla tänne alas katsomaan työmiestensä keskuudessa tämän lakon aikana vallinnutta tilaa --"

Wilder: No, me olemme tulleet.

Edgar (jatkaen): "Me emme voi uskoa, että edes heidän ihroittuneet sydämensä saattaisivat pysyä heltymättä."

(Wanklin ottaa häneltä lehden.)

Wilder: Se roisto! Muistan tuon miehen, kun hänellä ei ollut penniäkään taskussaan. Mokomakin räkänokka, joka on kiivennyt paikkaansa mustaamalla jokaista toisella kannalla olevaa.

(Anthony sanoo jotakin, jota ei kuulu.)

Wilder: Mitä isänne sanoo?

Edgar: Hän sanoo "pata kattilaa soimaa".

Wilder: Hm.

(Istuu Scantleburyn viereen.)

Scantlebury (puhaltaen poskien täydeltä): Minä paistun, joll'ei tuoda suojustinta.

(Underwood ja Enid tulevat tuoden suojustimen, minkä asettavat uunin eteen. Enid on kookas. Hänellä on pienet päättävät kasvot; ijältään kahdenkymmenenkahdeksan vuotias.)

Enid: Pane se lähemmäksi, Frank. Suojaako se, herra Wilder? Se on korkein mitä meillä on.

Wilder: Kiitoksia, vallan mainiosti.

Scantlebury (kääntyen huokaisten helpotuksesta): Oh! Kiitos, hyvä rouva!

Enid: Tarvitsetteko jotakin muuta, isä? (Anthony pudistaa päätään.) Edgar -- entä sinä?

Edgar: Voit antaa minulle yhden "J"-kynänterän, iso tyttö.

Enid: Tuolla niitä on herra Scantleburyn edessä.

Scantlebury (ojentaen pientä kynäaskia): Vai niin, Teidän veljenne käyttää "J"-teriä. Mitäs johtaja käyttää? (Väkinäisellä kohteliaisuudella.) Mitä miehenne käyttää, rouva Underwood?

Underwood: Hanhensulkaa.

Scantlebury: Kotoista hanhen tuotetta.

(Ojentaa sulkia.)

Underwood (kuivasti): Kiitoksia, saanko yhden. (Ottaa) Kuinka puolisen laita on, Enid?

Enid (pysähtyy vierailuhuoneen ovelle katsahtaen taakseen): Syömme puolisen täällä vierailuhuoneessa, niin teidän ei tarvitse kiirehtiä kokoustanne.

(Wanklin ja Wilder kumartavat, Enid poistuu.)