Ei sitä voi koskaan tietää

Hammaslääkärin työhuoneessa kauniina elokuun aamuna 1896. Se ei ole mikään tavallinen pieni lontoolainen huoneenpahainen, vaan hieno kalustettu huone, näköala merelle, suositulla kylpypaikalla. Operatsionituoli, jonka vieressä on kaasupumppu ja siihen kuuluva sylinteri, on huoneen keskustan ja nurkan välillä. Jos katsoo sisään huoneeseen yhdestä ikkunasta, joka on vastapäätä tuolia, niin näkyy tulisija keskellä vastakkaista seinää, sekä vasemmalla ovi. Uunin reunalla on kehyksessä lääkäridiploomi, uunin edessä lepotuoli, joka on päällystetty mustalla nahalla. Oikeassa nurkassa pieni tuoli ja pöytä, jolla on ruuvipihdit, työkaluja ja huhmari. Tämän pöydän lähellä on kapea kone, joka näyttää telineeseen kiinnitetyltä piiskalta, ja siinä on pedaali ja hyvin suuri pyörä. Samassa kun katselija huomaa sen olevankin hammasporan, käännähtää hän väristen vasemmalle ja näkee siellä vielä toisenkin ikkunan, jonka edessä seisoo kirjoituspöytä, sillä kirjoituspöytä-almanakka ja pöydän edessä tuoli. Kirjoituspöydän vieressä oven puolella seisoo nahalla päällystetty sohva. Vastakkaisen, oikeanpuolisen seinän täyttää melkein kokonaan pitkä kirjahylly. Operatsionituoli on aivan edessä, työkalukaappi vieressä. Saattaa huomata, että ammattiin kuuluva osa sisustusta on aivan uusi. Samalla pistää myös silmään, että tapetit ja niiden maljakko- ja kukkakiehkuramallit, jotka todistavat hautajaisurakoitsijan makua, matto ja sen säännölliset, kaalinpääntapaiset kukkakimput, lasikruunu ja lasiprismat, siniset, keltareunaiset kynttiläjalat uuninreunalla, niiden välissä pöytäkello lasikuvun alla, (sen tarpeettomuutta todistaa halpa amerikkalainen kello sen vieressä, osoittaen kahtatoista) ja musta marmorinen uuni, joka näyttää ikäänkuin perhehaudalta, että kaikki nuo yhdessä viittaavat siihen kauppahenkiseen arvokkaisuuteen, joka oli ominainen kuningatar Viktorian hallitusajan alku-ajalle, rahavallan uskoon, raamatun fetishipalvelukseen, helvetinpelkoon, joka on alituisessa taistelussa köyhyydenpelon kanssa, vaistomaiseen inhoon, jonka taiteen, rakkauden ja roomalaiskatolisen uskonnon intohimoinen luonne on omiaan herättämään, ja yleensä rahavallan ensimäisiin hedelmiin teollisuusvallankumouksen ensi asteilla.

Ei pienintäkään jälkeä näistä traditsioneista näy niissä kahdessa henkilössä, jotka sattumalta ovat huoneessa. Toinen heistä, hyvin kaunis pieni nainen, puettuna aistikkaaseen, ihastuttavaan pukuun, on nuorempaa sukupolvea, sillä hän näyttää tuskin kahdeksantoista-vuotiaalta. Tuo suloinen pikku olento ei suinkaan kuulu tähän huoneeseen, ei edes tähän maahan, sillä hänen hipiänsä, niin hieno kuin se onkin, on ruskettunut lämpimämmässä auringonpaahteessa kuin mitä Englannissa on; ja kuitenkin tarkka silmä voi huomata yhdyssiteen heidän välillään. Sillä naisella on vesilasi kädessä ja nopeasti katoava spartalaisen itsepäisyyden piirre pienen lujan suunsa ja lystillisesti rypistyneiden kulmakarvojensa ympärillä. Jos voisi huomata edes hiukan omaatuntoa hänen kulmakarvojensa välissä, niin uskovainen voisi toivoa hänen olevan lampaan sudenvaatteissa -- sillä hänen pukunsa on häikäilemättömän kaunis -- mutta heti kun tuo ilme katoaa, loistaa hänen otsansa yhtä puhtaana ja kirkkaana synnistä, kuin kissanpoikasen.

Hammaslääkäri, joka katselee häntä onnistuneen leikkauksen suorittajan tyytyväisyydellä, on noin 30-vuotias mies. Hän ei näytä työntekijältä: hänellä ei ole sitä virallista käytöstapaa, joka on ominainen nuorelle, potilaita odottavalle hammaslääkärille, vaan on hänessä ajattelematonta leikillisyyttä, joka palauttaa mieleen nuoren, huikentelevan, iloisia seikkailuja tavoittelevan herran. Hänen käytöksensä ei ole vailla arvokkaisuutta ja vakavuutta, mutta hänen liikkuvat sieramensa ilmaisevat, että se on humoristin vakavuutta. Hänen silmänsä ovat kirkkaat ja virkeät. Hänellä on kaunis otsa, jonka takana on runsaasti tilaa, hänen nenänsä ja leukansa ovat kauniit. Yleensä hän on miellyttävä aloittelija, joka herättää huomiota ja hänen tulevaisuutensa liikemiehenä voi näyttää varsin lupaavalta.

Nuori nainen (ojentaa hänelle lasin). Kiitos. (Huolimatta ruskettuneesta ihostaan ei hän puhu lainkaan vieraalla sävelkorolla.)

Hammaslääkäri (laskee sen työkalukaapin reunalle). Tämä oli minun ensimäinen hampaani.

Nuori nainen (hämmästyneenä). Ensimäinenkö? Tarkoitatteko, että te vasta aloitatte minulla?

Hammaslääkäri Jokaisen hammaslääkärin täytyy kerran aloittaa.

Nuori nainen. Niin: jossakussa sairaalassa, mutta ei maksavilla potilailla.

Hammaslääkäri (nauraen). Ah, sairaalaa en ota lukuun. Minä tarkoitin vain ensimäistä hammastani yksityispraktiikassani. Miksi ette sallinut minun huumata teitä?

Nuori nainen. Siksi että sanoitte sen maksavan viisi shillingiä enemmän.

Hammaslääkäri (loukkaantuneena). Ah, älkää sanoko sitä. Minusta tuntuu ikäänkuin olisin tuottanut teille kipua viiden shillingin edestä.

Nuori nainen (kopeasti). No, niin te olettekin. (Nousee). Ja miksikä ette olisi? Sehän kuuluu teidän ammattiinne, että teette pahaa ihmisille. (Tämä puhetapa huvittaa suuresti lääkäriä. Hän naureskelee itsekseen puhdistaessaan ja järjestäessään työkalujansa. Nainen silittää pukuansa, katselee uteliaasti ympärilleen ja astuu ikkunan luo.). Teillä on kaunis näköala merelle asunnostanne! Onko se kallis?

Hammaslääkäri On.

Nuori nainen. Eihän teillä ole koko taloa hallussanne?

Hammaslääkäri. Ei.

Nuori nainen (tarttuu kiinni tuoliin, joka seisoo kirjoituspöydän edessä ja katselee sitä arvostelevasti pyörittäen sitä ympäri yhden jalan varassa). Teidän huonekalunne eivät taida olla aivan uusinta kuosia?

Hammaslääkäri. Ne ovat minun isäntäni.

Nuori nainen. Onko tuo soma, mukava pyörätuolikin hänen omansa? (Viittaa operatsionituoliin.)

Hammaslääkäri. Ei: minä suoritan siitä maksun vähissä erin.

Nuori nainen (halveksivasti). Arvasinhan sen. (Katselee ympärilleen tehdäkseen uusia johtopäätöksiä.) Te ette suinkaan ole ollut täällä kauan?

Hammaslääkäri Kuusi viikkoa. Tahdotteko vielä jotain muutakin tietää?

Nuori nainen (ymmärtämättä pistelyä). Onko teillä perhettä?

Hammaslääkäri Minä en ole naimisissa.

Nuori nainen. Tietysti ette: kuka hyvänsä voi sen nähdä. Mutta minä tarkoitin sisaria ja äitiä ja muuta senkaltaista.

Hammaslääkäri Ei täällä.

Nuori nainen. Hm! Jos te olette ollut täällä kuusi viikkoa, ja minun hampaani on teidän ensimäisenne, niin eipä praktiikka voi olla kovin kehuttava, vai mitä?

Hammaslääkäri Ei vielä. (Sulkee kaapin, asetettuaan kaikki paikoilleen.)

Nuori nainen. No, onneksi olkoon! (Ottaa kukkaronsa esille.) Viisi shillingiä, niinhän te sanoitte?

Hammaslääkäri Viisi shillingiä.

Nuori nainen (ottaa esille kruunun rahan). Määräättekö te viisi shillingiä kaikesta?

Hammaslääkäri Kyllä.

Nuori nainen. Minkä vuoksi?

Hammaslääkäri. Se on minun taksani. Minä olen niin sanottu viiden shillingin hammaslääkäri.

Nuori nainen. Kuinka koomillista! Kas tässä! (Ojentaa rahan). Aivan uusi ja kirkas kruunu! Ensimäinen palkkionne! Kaivertakaa siihen reikä tuolla, millä te poraatte ihmisten hampaita; ja ripustakaa se kellonvitjoihinne.

Hammaslääkäri. Kiitos.

Sisäkkö (ilmestyy ovelle). Nuoren neiden veli, herra.

Pieni kaunis herra, silminnähtävästi nuoren naisen kaksoisveli, tulee kiireesti sisään. Hän on puettuna hienoon, terrakottaväriseen pukuun, joka on vuorattu ruskealla silkillä, kädessä on korkea ruskea hattu ja nahanväriset hansikkaat, jotka soveltuvat pukuun. Hänellä on sama hieno, tumma hipiä kuin sisarellakin, ja on samoinkuin hänkin pienikasvuinen. Mutta hän on joustava ja jäntevä, varma liikkeissään ja hänen äänensä on hämmästyttävän syvä ja täysinäinen. Käytökseltään ja personalliselta olennoltaan hän on niin täydellinen, että paljoa vanhempikin mies voisi kadehtia häntä. Kohteliaisuus ja itsensähillitseminen on hänen kunnia-asiansa ja vaikka se itsessään onkin vain uudenaikaista poikamaista itsetuntoa, niin se vaikuttaa sittenkin varsin hämmästyttävästi vanhempiin henkilöihin ja olisi inhottavaa vähemmän miellyttävälle nuorukaiselle. Hän on hyvin täsmällinen ja heti sisään astuessaan on hänellä kysymys huulillaan.

Nuori herra. Tulenko ajoissa?

Nuori nainen. Se on jo suoritettu.

Nuori herra. Huusitko sinä?