Runoja

Kohtalon käsky. Pilvien rusko -- Usko. Raskas pisare. Tuska. Jähmetys. Pelko. Valkeat vallat. Pilvi. Ohi kuva kumma hiipi -- Korkealla taivahalla -- Voimakkaammalleni. Taivas niinkuin Luojan lempi -- Tuntemattomalle. Tahto. Uhri.

2.

Ruusut. Tulit tuska. Tahtovat mun kasvatella -- Valkea yö. Lintu puussa -- Kukka, joka hallahan rakastuu -- Valkeana valhetöissä -- Barcarola. Kivikova armas -- Tyhjässä tyhjyyden kammoin -- Lähtö. Sydämeni. Poloinen rinta -- Resitatiivi. Halla. Kuoleman saari. Mato. Mulla ennen ilot rinnan -- Elegia. Sydämessä hiljaa, varmaan --

3.

Yölintu. Tuutilaulu. Kuutamo-meri. Auringon ruusu. Lähteensilmä. Muulinviejä. Kesän merkki. Nuorallatanssija. Neuvo. Painajainen. Tonttu. Révérence. Ystävälle. Surusi on mennyt hukkaan -- Magdalena. Megairan laulu. Surmattujen laulu. Nainen. Aamun armahan laps -- Syksy. Kuolon kukka. Merituuli. Talvi. Kalliokirkko. Kaksi kuvaa.

4.

Hopeinen tähti. Kaipaus. Kuljit ennen -- Jo nyt minä ritarin silmät näin -- Miksi, oi armas -- Vieras. Tumma tuttu. Hän oli kuin -- Aave. Mistä löydän ma sun -- Hän on -- Halavan alla. Tule, tule -- Käy lempimään! Harmaa, kalsa katunainen -- Keskellä saloa -- Kukkia vaan.

5.

Kumminlahjat. Mater dolorosa. Etsijä. Vanhus. Erakko. Tietäjä. Kokonpolttaja. Hovinarrin ilta-aaria. Absintisti. Kaupunki allani -- Äiti ja poika. Vikapää.

LINNA.

On jäinen kenttä, jäässä kiertorauma, ja kivilinna keskeen lyöty sen, kuin vihanheitto jättein muinaisten, kirojen kirkko, harmaa, sammal-sauma.

Vaan tuon jos sisään käyt, sun kohtaa lauma heleä huomensilmä-lapsien, sulossa suven niittu hopeinen, kultainen kunnahalla vilja-auma.

Ja vastaas samoo herra satusarkain, niin hieno, herkkä, outo, hiljainen, kuin mielikuva aavistusten arkain,

kuin parhain palo kaiken kauneuden, mi maailmassa syöstiin kanteesen ja nyt saa elää onneansa varkain.

1.

KOHTALON KÄSKY.

Väkevät käymään ylhäällä yksin, heikot sortumaan sylityksin!

Väkevät pahoiksi pusertumaan, heikot hellinä musertumaan!