Kullan Muru: Runosarja rakkaillemme

Luvatut sadut.

Kevät: Työ on iloa. Kevään tulo. Kera kevätaurinkoisen. Miksi maita kylvetähän. Kylvösi huolella hoida!

Kesä: Kalaveikot. Oli kerran onni meillä --. Mitä suuri kala teki pienelle miehelle. Souda taidoin elon merta! Satujen mailla. Kuka sotatorvin soitti? Satuväen häissä. Muru, Mirri ja valhe. Kultahelmet. Kuka löytää satuja? Muru lääkärinä. Muru kirjottaa runoja.

Syksy: Syksyn tulo. Pääskysten hyvästijättö. Muru, mummo ja se kolmas. "Hyvästi ja voikaa hyvin!" Vuorotellen työ ja huvi. Lentokoneen leikki jäällä --. Jos mielit kilvata kiistoin. Kultainen kuvasarja kesästä. Murun kirje toverilleen. Mikä on ihaninta syksyllä? Isän kotona syksy-illoin. Syksyn satumailla.

Talvi: Syksystä talveen. Hei, sukset ja kelkat! Pohjola ja talvi. Lumilinna voittamaton. Joulu on kuni ihana tähti! Ahdas aika tonttulassa. Kullan murujen marssi. Mikä on vaikeinta maailmassa? Koulusilla. Rannalla rakkaan kotilammen.

Luvatut sadut.

Hyvä päivä, sä pieno piltti! Tottahan olet ollut kiltti?

Isän ilo ja "äidin kulta": kerran satuja pyysit multa.

Minä muistan sen hetken hyvän, kuulen vieläkin pyyntös syvän.

Minä haastoin: jos kiltti lienet, sulle juttelen sadut pienet.

Pikku-kirjaks ne tässä laadin, lukemaan ne nyt sinun vaadin.

Tästä tuntenet tutut kuvat, päivänpaistehet uudistuvat.

Tiedä sitten: Sä olit myötä minun tehdessä satu-työtä.

Sima-sirkkuna eessä kuljit, satuvakkani usein suljit.

Avaa nyt se taas armahasti, lue oikein ja luontevasti.

Tietää saat siten sedän surun, kun hän loi tämän "Kullan Murun".

Kullan Murulle muisto tämä, sima-sirkulle laulut nämä!

KEVÄT.

Työ on iloa.

Iltapuhtehen ponnistukset, huomenhetkien huolet, vaivat kullan Muru ja monet muutkin talven varrella tuta saivat.

Oli tietoja teljettynä kasat kaunihit kirjasehen -- Kyllä tarkenit, kun sa niitä painoit päähän ja sydämehen!

Monet itkutkin taisi tulla? Ethän kiellä? No sepä hyvä! Kera huolen ja huokauksen versoo tietojen kultajyvä.

Mutta keikahti kevät kerran, talven heltisi huokaukset, kotiin juoksitte rallatellen hyvät taskuissa todistukset.

Laukut täysinä talven työtä: siinä vihkoja veistoksia, joita nähdessä vanhemmatkin kiittää lapsia uutteria.

"Hyvä mieli on miehen palkka!" Aina muista se, Muru kulta -- niin, ja koulussa koko vuoden, luvut luistavat hyvin sulta!

Kevääntulo.

Kevät, se kirjavasiipi perho, pyrähti ikkunan pieleen, hyrisi hyvät heräämislaulut, istutti iloa mieleen.

Hersyivät "hiirenkorvalle" koivut, havahti vuokkoset kainot, valkeus voitti ja maaemon yltä putosi raskahat painot.

Niin tuli kukkien kirjavat meret suloisen Suomeni maille. Kevähän tuloa jos et sä nähnyt, jäit, polo, paljoa vaille!

Kevähän tulossa kaunis on satu, sieluusi, armas, se paina: sydämes pohjalla hyvyyden kukkia herätä henkihin aina!

Kera kevätaurinkoisen.

Kera kevätaurinkoisen lapset kulki kukkamaita avopäin ja paljasjaloin, päällä puhdas pyhäpaita.

Oli kaunista se kulku. Kulkijat kuin itse kukat: sinimekot, valkovarret, punaposket, keltatukat.

Tuoksut tuoreet ympärillä, tuulen hellät henkäykset, linnun laulut, päivänpaiste, leikinlaskut, leperrykset.

Kukkamaiden maire juoksu muiston kaunis kultaretki. -- Jospa yhtä puhdas oisi leikin, huvin, joka hetki!

Soittelisi sinikellot: "Lapsen ikä ihanaisin." Jos sun sydän hyvyyttäsi vuodet monet tuta saisin!

Jospa elon tiellä aina rakastaisit kukkamerta, ymmärtäisit oman sielus Luojan kukkaseksi kerta!

Miksi maita kylvetähän?

"Miksi maita kylvetähän?" kysyit, Muru, multa. Tunnetko sen suuren sadun? tiedustin mä sulta.

Kerron sitten: Oli kerran olot maassa kummat: pimeyttä alla, yllä, vettä suuret summat.