Caxi Neljättä Kymmendä Satua Suomalaisiin runoihin käätty 1775

Täsä käsihis käsität, Sadun muan saawuttelet: Lue lujasti huwixes Nijtä laula laadullensa; Mutta muistele hywästi Sitäkin sijnä siwusa, Että cartat caunihisti Aina aikana elämäs, Wirhet saduisa sanotut Taicka päälle tarkoitetut: Aina myöskin ahkeroitze Awuista aiwan hywistä; Olla omana Jumalan Ystäwänä ylimmäisen. Sitte cuolet cunnialla Ikäs ilolla lopetat, Johon armon andakohon Sulle suokohon Jumala!

Ensimmäinen Satu.

Ylppiä Naacka ja Rijkinkukot.

Kerran Naacka kelwotoinen Lindu pahin parwesansa, Ylöspaisunut pahasti Yli säädyn ylppiäxi, Näki sulgat suloisimmat Höyhemet warsin walitut, Jotka pulskat pudonnehet Olit maahan mainittawat, Lindu parwen parahimman, Rikin-kukoin cupeelda: Näitä corjia cokoisi Isombia itzellensä, Nijllä pulskaxi puetti Coko raatonsa coristi. Cohta erkani copea Naacka parwesta pakeni, Kucko parwen parahimman Cansan caunihin sekahan, Jonga keskellä käweli Sasteli aiwan häwyttä; Mutta linnut ljuckahimmat Rijkin-Kukot cuuluisimmat, Cohta waattehet waristit Naakan paäldä nackaisiwat, Cukin ottiwat omansa Haikiasti haawottiwat, Että parulla pakeni Heistä erkani hewillä. Tämän saunan saatuansa Cowan ratki rangaistuxen, Tahto paeta takaisin Surulla tygö sukunsa; Mutta suku surullisen Cansa hyljäsi catalan, Työnsi poijes tyköänsä Sanoden näillä sanoilla; Jos sinä tyhmä tytynyt Olisit pukuhun omahan, Etkä meitä ensinkänä Ylöncatzonut catala, Totta onnexes olisit Warsin ilman waiwasutta Cansa ilon caickinaisen Ehdon perästä elänyt.

2.

Susi ja Lammas.

Susi suunsa cuiwudesa Janosa juuri jalosa, Wirran wierehen samoisi Juoxi joen partahalle, Cuhun Lammas curckuansa Tuli cansa castamahan. Susi yxin ylimmäxi Lammas astu alemmaxi. Sudella oli omana Wielä tallella tapansa: Murha mielesä macaisi Oli tahto tappamahan: Etzi syytä syngiätä Aiwosansa ajatteli, Päälle Lambahan lakian Willan-candajan catalan. Ensin sanowi äkisti Kysywi kyllä wihasa: Mixi turmelet minulda Weden selkiän sewotat? Lammas pelwolla peräti Wastaisi wapisewainen: Cuinga minä cultaiseni Taidan tatroa wetesi? Sieldä wesi wetäywi Juoxewi tännä teräwä. Cuuldua tämän totuden wacaisimman wastauxen, Susi suuttuwi enämmin Sanowi wielä wihasa: Cuuta on cuusi culunna Sitte siirtynyt ohitze, Cuin sinä paha sikiä Pahan elkinen etana Mua kiwasti kiroisit Sadattelit sakeasti. Lammas wastaisi wacainen Ehkä pelwolla peräti: Embä minä Emäsäni Ollut silloin siennynnä. Susi suuwesa wihasa Sano juuri julmudesa: Sen on tehnyt selkiästi Sinun ilkiä isäsi, Jonga tähden joutumalla Costan cohtakin sinulle. Sijnä samasa siwalsi Willa miehen wickelästi, Surmasi suunsa sisällä Täytti, wahtan waillinaisen.

Satu semmonen sanottu Nijtä taiten tarkottawi, Jotka ehtiwät etua Syytä juuri syngiätä. Että caatansa catalan Satimihin saadaxensa, Ihmisen ilman wiatta Lähimmäisen Leppejmmän.

3.

Coira, joca culjetti liha murua suusansa joen poicki.

Kerran Coira cohdattua Liba murun murkinaxi, Lähti uimahan uhea Saalis suusa sutkimahan, Weden wetelän ylitze Poicki joen joutumalla: Näki uidesa uhean Warjonsa weden sisällä, Luuli coiran cohdannensa, Wiewän saalista samati, Jota cahto cadehtien Kyllä hädällä häristen Tahto taamuta äkisti Saada saalista sitäkin; Mutta waiwanen waristi Suustansa palan suloisen, Ettei ollut ensinkänä Syömistä syystä hywästä.

Nijn on ahneus alati Peri juurin petollinen: Jok' ei suowu ensinkänä Tydy onnehen omahan, Cadehtien cadottawi Sengin wähäisen wälistä.

4.

Warpuinen ja Jänes.

Warpuinen warsin wacainen Lindu pieni pijskuttawa Kerran soimasi somasti Jänes parkaista pahasti, Joka huusi huikiasti Waikiasti walitteli, Cotkan courisa cowisa Cujehisa cuolettajan: Kysy kyllä pistäwillä Näillä sanoilla saneli: Mixes Jänes jätättänyt Suurta surmasi paennut? Sull on kewyet käpälöt Liukas lijkundo alati. Mutta warpuisen waratta Puhuesa pulskiasti, Tuli Haucka hawikosta Kijätellen kijruhusti, Joka puhuwan pusersi Temmasi pilkan tekiän. Jänes cohta jättämäsä Heittämäsä hengiänsä, Tästä lohkais lohdutuxen Wijmme sanaxi sanowi: Suu saatta suden ritahan Kieli kärpän lautasehen: Joka wasta waratoinna Mua hätjysti häwäisit, Astuit ansahan samahan Waarahan warsin isohon, Josa kiwasti kitiset Itket ilman hyödytystä.

Satu andawi sanottu Opetuxen oikasewi: Ällös lyökö lyödyn mieldä Cäytä täytetyn sydändä, Jo se lyöty lyömätäckin Täytetty täyttämätäckin Coska waara cohtajawi Lähimmäistäs lähestywi, Silloin taitawi sinua Cansa cohdata cowasti.

5.

Peura.

Peura kerran käydesänsä Wesi lähteen lähesä, (Cusa janonsa kipiän Sammutti ylön sakean) Pysäy juuri pyhästi Camalasti catsomaha Cuinga cuumotti cuwansa Weden sileän sisäldä. Cahtellesa caicki tyyni Ihmetteli itziänsä: Sano sarwensa hywäxi Caunihixi caiketickin, Mutta muutoin sääriänsä Cowin hoikixi horisi. Sitte äänen äkättyä Mehtä miesten melkejmmän, Hyppäs pelwosta hywästi Juoxi aiwan aukiota, Että jätti jälkehensä Culkuhun cunnon perästä, Ajajat aiwan äkisti Coirat cansa caicki tyyni. Aukon hywin hypättyä Meni mehtähän isohon, Cusa tarttu culkemasta Sattu kijni sarwistansa, Cusa coirat cohtasiwat Saawuttiwat sarwillisen, Rupesiwat ruhtomahan Poijes hengiä häneldä. Silloin Peura päällisexi Sano curja cuoltesansa: Oho! mua onnetoinda Warsin waiwasta eläindä! Wasta ymmärrän wacahan Ilman haluta hawaitzen, Että jalkani etusat Jotka paapotin pahaxi, Minun autit aikanansa Ensi pelwosta pelastit; Mutta sarwet sangen hywät Mulda kijtetyt kiwasti, Minun saatit satimehen Surman surkian käsihin.

6.

Rorppi ja Kettu.

Korppi konttasi sisälle Aukastusta ackunasta; Sieldä se juuston siwalsi Ulos culjetti uhean, Jota sitten joutumalla Ruma syömähän rupeisi, Ladwasa puun lawian Coko corkian petäjän. Tämän juuston Teurastajan Mustan warkahan mukoman, Näki kettu käwelewä Astuwa puun alati, Jolle puhkeis puhumahan Näillä sanoilla saneli: O! sine Korppi corea Lindu caunis caiketickin! Sun on sulkasi suloiset Höyhemes warsin walitut: Olet caunis caswoildasi Eikä ruma ruumihilda; Jos sinä saattasit sanella Suullas pulskasti puhua, Tuskin löytysi lähees Caldaistasi caunihinda. Cohta Korppi puhumahan Alotti aiwan äkisti, Samalla suusta suloisen Juuston waristi walitun, Jonga Kettu joutumalla Sitte suuhunsa siwalsi, Sijtä hauckasi halulla Ruhto caicki ruaxensa. Korppi hämmästy corea Huokais hulludens ylitze.

7.

Nälkäiset Coirat.

Näjt Coirat nälkäiset Juoxewat joen siwua, Ett' oli wedetty wetehen Wuota uusi upotettu: Tätä temmata ruaxi Halasiwat hartaasti, Jonga tähden joutumalla Yxin mielin yrittiwät, Wettä saamahan wähäxi Lackimalla laittamahan; Mutta eipä ensinnäkänä Wesi wetelä wähennyt, Eikä wielä ennätetty Saada saalista käsihin, Ennen cuin cupu repeisi Wahta halkesi waratoin.

Nijn on aiwan awutoinen Neuwo tyhmäjn tyheä. Tyhmä aina ajatella Saattawi kyllä sanoa: Kädesä Kärppä pinosa Pyri toista pyytämähän; Mutta murhella näkewi Hawaitzewi haikiasti, Ett' on neuwo onnetoinen Aiwan tyheä ajatus.

8.

Sammacko ja Härkä.

Kerran Sammacko käkesi Nälä-kotti näkemähän, Cuinga Härkä heinickota Käweli nurmi ketoa, Jota cahto cadehtien Mieli wäärällä wäkehen. Että cadehti catala Mielesä pani pahaxi, Ett' oli caunis caswannolda Härkä coolda corea, Jonga tähden joutumalla Ilman cauwan cahtomatta, Rungonsa ruman peräti Pöllö pöyhisti isoxi; Kysy sitte sikiöildä Lausu poika laumallensa: Olengo minä mitengä Suurembi härjän sukua? Pojat kielsiwät poristen Toden tunnustit totisen. Cohta Sammacko copea Ijnnosansa ilkiäsä, Raatonsa ratki wähäisen Cohotti paljo cowemmin, Lausu cansa lapsillensa Nijncuin ennengin äkeä: Totta lienen lijaxikin Coolda härjän cokoinen Pojat wastaisit wacaiset Taasen todella todistit: Sua Härkä suuremmaxi Wielä näyttäwi wikewä. Sammacko wihan wäesä Wielä ylppiä yritti, Näköänsä näyttämähän Harjan caldaista catala, Mutta halkesi mukoma Sijnä caatu caswatesa, Cuoli cummitellesansa.

Nijn on yxi ylppeillä Auki cadotus alati.

9.

Haucka ja Kyhkyiset.

Kyhkyiset kyllä monasti Aiwan sijpensä awulla, Haukan hakewan edestä Pahan kynsistä pakenit; Mutta Haucka hakewainen Ehtiwä elatustansa, Oli wiekas wijmmeseldä Suckela suunsa sisäldä: Neuwon kexi kelwollisen Cawalimman caiketickin, Coska kysy kyhkysildä Nijlle pulskasti puheli: Mixi aikanne alati Ikä päiwänne iloiset, Murhen cansa muutteletta Pelwon suurimman peräti? Mixi raukat rakastatte Elämätä edutoinda? Jos te taiten tahtositta Ottasitta omaxenna, Minun ruman Ruhtinaxi Cuningaxi cuulusaxi, Totta teidän temmajaisin Warjelisin wakaisesti, Waarasta ilmi isosta Wäkiwallasta wäleen. Tämän pulskian puheen Waicka warsin petollisen, Kyhkyset uskoit uhean Anqaraxi ajattelit: Otit ikehen ilolla Alle Haukan hallituxen. Mutta Haucka hallituxen Saatua wallan wacaisen, Kyhkyisiä kynsillänsä Curjia cowin curitti, Nijtä nurmelle nucutti Pani paki paistixensa. Sitte kyhkynen siwiä Yxi lausu lakiasti: Mixi mielellä hywällä Waaran wastahan otimme? Syystä kyllä syngiästä Nämät kärsimmä käräjät. Ällös uskoko usejn Caickia catzo hywäxi, Ihmisiä ilman alla Majlmasa matawia. Moni on suusta suloinen Liukas kjelen lijkunnolda, Mutta petoxen peräti Wilpin alati wlhaisen, Syöstäwi sydämmestänsä Sijrtäwi cohden sinua.

10.

Ämmä, joka löysi tyhjän wijna astian ajellemasta.

Kerran Ämmä ähkywäinen Caatuwainen cakarahan Löysi tynnyrin tyheän Astian ajelemasta, Josta lahja laskettuna Wijna jo oli otettu, Mutta jätetty jälelle Sacka pohjahan samea, Jonga sitten sisustata Haisteli halun perästä, Cansa puhkeis puhumhan Näillä sanowi sanoilla: Oho sjunattu sisusta Haju suuresti suloinen! Totta on wilja wikewä Mahtanut olla makea, Coska jäännöxet jämeät Hajun andawat haluisen.

Satu näyttäwi sanottu Eli muutoin muistuttawi, Että kello kelwollinen Äänestä warsin äkeä, Cauwas cuuluwi cujille Caunihisti cajajawi. Hywät awut alitusti Hywän saattawat sanoman: Nijstä aina ahkeroitze. Nijtä harjota halulla.

11.

Wuori synnyttäwä.

Wuoxi kerran kelwoxehen Lapsen pijnahan lamau, Josa äänsi äkeästi Waikeasti walitteli: Olikin suuri odotus Majlmasa mainittawa, Sitä nähdä sikiätä Kyllä outoa kylisä; Mutta lapsen laadullisen Sijwo sikiän siahan, Työnsi Hijren hiliaxensa. Ennen nähtynä eläwän.