Koottuja suomalaisia lauluja. 1 osa

Lukiain Tjeoksi. 1. Laulu Suurelle Ruhtinalle. 2. Muisto-Weisu Carle XII:toista. 3. Isän neuwo ajnoalle Pojallensa. 4. Ennen ja Nyt. 5. Muisto-Laulu Noakista. 6. Talon-Pojan Laulu. 7. Rinaldini. 8. Rakkauen Huokaus. 9. Käkin Polska. Muistutus.

Lukiain Tjeoksi.

Hamasta siittä hetkestä saakka, kuin minä itse rupeisin opettelemaan, on se ollut syämmellinen haluni: Äjtin kjelellä, Suomen yhteiselle kansalle, jotain huwittawaista walistuksen lisää jakaa, se on tosi minä en oo, wiisauen lähteestä, niin paljoa tajon wettä ammentanut, hankkiakseni sen kaltaista oppia, että omasta kunnostani, mitään sanottawaa olisin paperille pannut, mutta jokainen hawaittee kuitenkin tarkoitukseni wilpittömäksi, tutkistellesansa, kuinka palawa rakkaus minulla on ollut, ja on wjelä eteenkin päin olewa, meijän Suomenkjeltämme kohtaan.

Useammat wuojet olen minä kokoillut Suomalaisia Lauluja, ja nyt mielisuosiokseni saan 1:sen osan präntiin. Näitä Lauluja annetaan wähintäänkin 4:jä Osa, Ja minä toiwon että se wiimeinenki osa tulee ulos ennen tulewan kesäkuun loppua. Jokainen tjetää kyllä, kuinka paljon Wanhoja Runoja on hukkauntunnut, juuri siittä syystä ettei net aikanaan oo tullut präntätyksi, samankaltainen perikato olis näille Lauile tapahtunut, jos kauemmin saiwat olla präntämätä.

Näistä Lauluista owat net Sihteeri Judeenin tekemjä, joissa on alla, merkitty: J.J. Ja Suomussalmen Kappalaisen Pastori Saxan tekemäin alla on: C.S. Jotka owat Ruottista Suomennetut, Lauletaan samalla nuotilla kuin Ruotteksikin: mutta joisa ej merki puustaweta ole alla niitten tekjät owat tuntemattomat.

Ehkä minä olen paljon kuluttanut ja waiwaa nähnyt, kirjottanut sinne ja tänne kokoillessani näitä Lauluja, ja jokainen taitaa hawaita, että minä olen kuitenkin tarkoittanut Suomenkjelen kunnjaa, ja Lauluin rakastaiille huwitusta, jos en muuta tarkoituksellani olis aikaan saanut. Ja jos näissä Lauluissa löytyis, senkaltaisia jotka ej ole kaikille mjeliksi, ja joita wjelä ajan päälle saatetaan parantaa, koska net tulewat taitawainki silmäittäwäksi, niin ej mahda kukaan syyttää Lauluin tekijöitä, jos niistä joku puutten alaiselta näyttäis. Minun aikomukseni oli ensiksi, Präntäyttää, näitä Latinaisilla Puustaweilla, joka olis ollut Suomen Kjelelle suureksi kunniaksi: Mutta ettej kaikki yhteisestä kansasta ole wjelä harjauntuneet lukemaan kirjoja, jotka präntätään Latinaisilla Puustaweilla niin hawaittin minä soweliammaksi ulosantaa, nämät tawallisilla kirjan sauwoilla. Suomen kansa on ajna ollut nopia oppimaan ja halulinen taitoon, niin muotoin toiwon minä jonku ajan perästä taitawani ulos antaa 2:sen Ylöspanon, latina puustaweisia näistä Lauluista, jos ystäwällisistä maan mjehistä, joku wjeläkin tahtois minulle suosionsa osottaa lähettäin, Lauluja ynnä tekjän merkillä nimitetty alla, otan minä net kiitollisuuella wastaan: Wiimmeiseksi saan minä ystäwällisesti mainita, että 1:nen Osa maksaa 18 killingjä kaikille ostaille eli 50 kop. Ja net jälkimäiset osat 12 kill. niille jotka kaikki osat ottawat: mutta, net jotka ej jokaista Osaa osta maksawat niistä Osista kuin het ottamat 18 kill. eli 50 kopeikkaa. Oulun Kaupunkista Joulukuun 8:tenä päiwänä 1827.

Frans Isaac Fortell, Lauluin Kokoilja.

No 1.

Laulu Suurelle Ruhtinalle.

v. 1.

Eläköön armias Rakkahin Ruhtinas, Rauhallinen, Jossa on onnemme, Jossa on ilomme Turwam ja toiwomme Täyellinen.

V. 2.

Osottain armonsa Wahwistain waltansa Wartjamme Walistus (on) wirinuyt Elatus enännyt Murhet myös wähennyt Majojsamme

v. 3.

Suojeltu Soassa Riemuitkoon rauhassa Suomalainen, Ollen taas uuella Uskollisuuella Urhollisuuella Alammainen.

v. 4.

O! Luoja laupias Wahwista wojmallas Wartiamme, Aamuja enennä Päjwjä pjennä Murhet myös wähennä Ruhtinamme.

J.J.

N:o 2.

Muisto-Wejsu Carle XII:toista, awattajssa Hänen Lepo majaansa Upsalan wanhasa Tuomio Kirkosa, Sata wuotta jälken hänen kuolemaansa, laulettu Tutenteilta, 1818. (Ruotsista Suomennettu).

v. 1.

Hiljan awauwat hauwan owet, Käykäämme kempejn lepohon: Hejll:e wuotten wanhain hywät henget Sulojsen majan suokohon! Pohjanki Leijo lepää sjellä Untansa Satawuotista: Wajin tuuli tuntureilla wjellä Wirttänsä wejsaa tuonista.

V. 2.

Hän on kumma Sinusta kuin kijtät Nykyjsen ajan arwoa, Kuin rauhan touwot turhin käytät Rakastain Tansin rujhua; Wajn Pojka Pohjan, wuorill sjennyt, Kujnka se turhin tytyypi? Hän taasen luonnon tejlle rjennyt Isänsä iloon mjeltyypi.

v. 3.

Wajn Sota Sopaa ylentäissä Wojma on hällä wajawa; Se käypi raskaaksi, kuin kyrssä, Jonk' yli kulkee Otawa: Ilossa mjehuus oli mennyt, Tarmoki Isäin tuhlattu; Ja Göthan Leijo lewon löynnyt, Mies walitujhin werrattu.

v. 4.

Ah! itke ystäwäni -- ollut On ajka -- mujnon ihana: Sen meno, mainioksi tullut, On monell' outo tarina; Wjelä wähätki työt ja tawat Kauniiksi kyllä kerskataan, Waan annas wuojet toistawat: Niin Carlen wertaa kaiwataan.

v. 5.

K'en wuosisatain kuluttuwa Saa wjelä kansan kyyneleet, Mikä ääni tuonen ouwostuwa, Nyt hejkkoja herättelet? Net owat kuolleet kuninkaamme. Kuin rjensit kohen taiwaasta; Näjn kotkan pojat nähä saamme Menewän Isäins majasta.

v. 6.

O Carle! siwulles sowitaan Mä työstin kauniin mjehuuwen, Kujn käwi ulos saksaan Sotaan Wojttamaan uskon wapauwen; Myös heitä moni pahan suopa Kjelellä kärmeen häwäsee; Wain ken' on tähet alastuopa? Ken' linnun raan ratkasee?

v. 7.

Nyt Tekin, jalot Sota kempit Iloiten multa muistellaan, Ej tomuanne kätke Templit Wajin kunniaanne kattellaan; Sen wanhat näyttä Sota rauwat Ej sitten keltään käytetyt. Hajauneet kuin ne pyhät hauwat Joiss' owat luunna kätketyt.

v. 8.

Ken' woj sen pimeyywen pojstaa, Kujn ajat pejttää kohtaamat? Wjeläkö niitten walta lojstaa Kuin kempeillen nyt uhrawat? Pojka! jos pyhyys rinnas palaa, Niin kunnias myös kukoistaa: Maast' ej se tule mutta salaa Se tulee sullen tajwaistaa.

v. 9.

Ett usko arwon antaa töjllen Sen tunsit suuri Carleni! Mjekkasi nostit Sä rukojllen Ja Tajwas jalo aukeni; Jost astuit alas wallan wojmat Ja wäkes Sotaan warustit, Jaottain kaikki joukot tujmat, Kuin Woijeltua wastustit.

C.S.

No 3.