Public-domain ebook
Ajan käänteessä: Isänmaallisia runoja ja ballaadeja
by Larin-Kyösti
Language: fi411 downloads on Project Gutenberg
Subjects
In: Poetry
Public-domain ebook sourced from Project Gutenberg #63236.
Public-domain ebook
by Larin-Kyösti
Language: fi411 downloads on Project Gutenberg
Subjects
In: Poetry
Public-domain ebook sourced from Project Gutenberg #63236.
The opening · free to read
Aleksin joulu. Menneitä vaiheita. Elettihin ennenkin. Huhun huuhkain. Kun laulajat lauleli. Suomenlahdella. Saulin lankeemus. Sudet tulevat. Hakoisten linna. Itke, itke nurmen nukka! Epäilijät. Ne kiltit lampaat. Lalmantin kotiintulo. Volhovin rannoilta. Kansa erämaassa. Pienen oikeus. Rikkahat neitoset. Tämä maa. Poppa. Raaseporin Ristinä. Tule Suomen neitonen. Näin unta. Kullasta erotessa. Maalisk. 13 p. 1899. Mihareppuri. Kulkeva ritari. Aulanko. Hämäläislaulu. Kaiuin kirot. Voi tätä kansaa. Maanmiehen toukolaulu. Kaarinan kehtolaulu. Maastamuuttajat. Uusi pomo. Hetken siivillä. Vapaa sana. Laulajan palkka. Kavahda kansa. Maan sydämmessä. Tulkit tulivat. Birger jaarlin uni. Suomen lippu. Postiruuna. Ja Salomo lauloi. Anna kättä veljellesi. Tuomas piispa. Suomen muuri. Hämärän ääniä.
ALEKSIN JOULU.
Helki tiuku kuin helkit vaan illalla joulun, kun huurre peittää maan, tuima taival on kulkijalla, onni mustuneen orren alla, loista loitolle lieto lies, hankeen hukkuvi matkamies polulla maaliman rannan!
Lumi lennä kuin untuvyö, syvä ja musta ois muuten ilta-yö, lennä Tuusulan lammin luokse, miss' on mökissä oljen tuokse, kussa kynttilä lehahtaa! -- Kuka tuvassa huoahtaa polulla maaliman rannan?
Lapset telmivät pahnoillaan, liekkien leikkiin mies tuijottavi vaan, elää vielä ja on jo vainaa, kalma kaartaa ja ilma painaa. Pystyvalkea loimottaa, sydän vilussaan vavahtaa polulla maaliman rannan.
Keijut lapsuuden kuiskuttaa: hoivassa äidin sait nuorra taivaltaa, oli pehmeät kotipellot, soitti rastas ja kiikkui kellot, tuttu väkesi kullervoi, silloin sielusi kannel soi polulla maaliman rannan.
Impivaara se tarinoi, laulusi kummit ne kummat lahjat toi, luomisinnossa istuit silloin paimenhuilulla soittain illoin ohikulkijan kuulemaa virttä, rattosan haikeaa, polulta maaliman rannan. --
Orsiin valkea heijastaa... Kalsea katse jo kosteen kiillon saa mailta ikuisen yrttipuiston, mailta onnen ja pyhän muiston, aatos haahtena laskettaa suurten unelmain merten taa polulta maaliman rannan.
Lapset telmivät pahnoillaan, mierollakulkija elää uudestaan, nostaa kättä ja siunaa lasta erheen elkeihin sortumasta. Loista loitolle lieto lies, poijes kulkevi matkamies polulta maaliman rannan!
Tummat neitoset kuiskuttaa: elonpolku kaita, laaja Manan maa, unhon unta saat kyllin tuolla, tahdot kuolla. -- "Nyt tahdon kuolla!"
Hiilos hiipuu ja tummenee, koito kotiaan kaipailee polulla maaliman rannan.
Ja loitsuin ja jousin se metsään läks ja keihäällä kontiot nauloi, se soitteli joutessa kanneltaan ja Väinölän urhoista lauloi.
Se kuunteli verensä kutsuja ja heimosotiin se heittyi ja puuttui mies, jok' ois koonnut sen ja siksi se pimeään peittyi.
Ja pimeillä talvipuhteilla porontaljoilla näki se unta, läpi räppänän tähdet tuikkivat ja putosi puhdasta lunta...
Souteli saarelta selälliseltä vainohaluinen haaksi, ristin nosti ne rannalle ja kutsui sen uudeksi maaksi.
Pyhiltä puilta kansa luisui pistävän ristin juureen, oudot vierahat veroja vei ja ne lujitti liittoon suureen.
Uskon ne antoi alentuvalle, lännen lait ne antoi, kuningaskruunuunsa kuultavaan ne Suomesta helmen kantoi.
Löihän ne usein kun lyödä täytyi karkeaa niskurilasta, otti se oppia rikkaalta, ei herennyt huokaamasta.
Vieraan purnuun jyvät se jauhoi omalla vainiolla, saihan se tiedon taikoja ja vapaana sai se olla.
-- Sodissa suurissa vierailla mailla varttui kansani jänne, hakkapeliittain voiman tunsi jo uskossa heräävä länne.
Kulki se sitte kylvömailleen kovan koittelun kansa, tuskin toukonsa tehdä sai, taas vietihin auraltansa.
Näen minä sotavankkureita, pyörät ne ruumiita viiltää, nälkäisen kansan maantiellä nään, jääkyynel sen poskilla kiiltää.
Kasvoja kauhusta kalpeita nään, hajalla tuuless' on hapset, äitien rinnoista verta juo taudissa tempoen lapset.
Tulena, tuhkana Suomen nään kasakkahevosten alla, idästä uusi voima käy ja se käy kuin keväällä halla.
Piilopirteissä metsän yössä kätköss' on nuori kansa, soittavi suurta kanneltaan ja oottavi aamuansa.
The book keeps going
Reading is free forever. Sign up and watch scenes appear while you read.



Scenes Storieta drew for other classics.
New illustrated classics
Once or twice a month: the latest books to get full character casts, scene art, and free comic editions. No account needed.