Tulenkantajat: Nuoren Voiman Liiton kirjallisen piirin albumi. 1924

Uuno Kailas: Me. Ilmari Jäämaa: Nuori virta. Elina Vaara: Kaksi runoa. Elsa Enäjärvi: Nuoria lyyrikoita. Lauri Viljanen: Poppelit. Arvi Kivimaa: Saaressa. Martti Haavio: Sininen purje. Katri Vala: Kolme runoa. Yrjänä Vilho: Hullu huilunsoittaja. Lauri Viljanen: Ruotsin vanha ja uusi lyriikka. Lauri Viljanen: Ruotsin nuorta lyyrillistä taidetta. Uuno Kailas: Neljä runoa. H. Ahtela: Kertomus Io-huista. E. A. Saarimaa: Romanttinen kaipaus. Olavi Eauri: Kaksi runoa. Jaakkima Pura: Kuningaskunnan virkaheitto pyöveli. Erkki Wadenström: Punapää. Antero Kajanto: Nuolisade. Lauri Viljanen: Ajomies. Pentti Haanpää: Viimeinen hauta. Joh. Edv. Leppäkoski: Rannalla. Onni Halla: Karitsa Siinain vuorella. Yrjö Jylhä: Tyrmästä tullut. Ilmari Pimiä: Kaksi runoa. Sulho Kanta: Kolme uusinten suuntain säveltäjäämme. Kirjava viitta. Aarni Penttilä: Rytmistä ja rytmittömyydestä. Ensio Hiitonen: Huonon osajaon pilaama näytelmä. Niilo Wadenström: Kalle Kankaisen kärsimykset.

ME.

Me, tomun tomu, saimme elämän. suin, sieraimin ja silmin yhä juomme sitä kuin mehiläinen yrtin mettä juo, vaikk' yrtin okaat punertuvat verestämme.

Ah, suurin kipumme on täynnä siunausta, tuo syvä arpi meissä, kallis todistus: me suutelimme suulle polttavalle hänt, ainoata, jota rakastamme.

Ja kun me lähestymme sydänt elämän kuin pisarainen hänen suonissaan, koht oma valtimomme täys' on elämää ja oomme rikkaat lailla Jumalan.

Me maata kosketamme sormin, ja se kukkii. Ja ihmisveljiemme tomusydämiin me puhallamme, ja ne ihanasti värähtävat kuin sydän ensi ihmisen, kun sieraimissaan hän tunsi hengityksen jumalallisen.

Uuno kailas.

NUORI VIRTA.

Hiukan Nuoren Voiman Liitosta.

LÄHTEENSILMÄT.

"Tulenkantajat", Nuoren Voiman Liiton kirjallisen harrastuspiirin albumi -- monelle outoja sanoja, olemattomuudesta esiin nousseita, yksi haara siinä kymmenlatvaisessa nuoressa virrassa, jonka alkulähteistä ja juoksusta lienee mielenkiintoista kuulla pieni tarina.

Jokainen lehti -- eikä nuorisolehti siinä suhteessa tietystikään tee poikkeusta -- kokoaa vähitellen ympärilleen suuremman tai pienemmän vapaaehtoisen avustajain joukon. Siten Nuori Voimakin, joka alkuaan koulunuorisoliiton äänenkannattajasta oli laajentunut v. 1910 varsinaiseksi yleiseksi nuorisolehdeksi, taivallettuaan nuorison rientoja ajaen aina vapaussodan aikoihin saakka, oli saanut ympärilleen nuorisoparven, jonka mielenilmaisuna voidaan pitää pientä toimitukselle tullutta avointa kirjettä. Se saapui jo ennen Suomen itsenäiseksi tulemista, mutta julkaistiin lehden 3:nnessa numerossa 1919 Eero Paavilaisen nimellä, ja se kuului seuraavasti:

"Eikö olisi syytä lehtemme lukijain keskuuteen perustaa toveriliitto, jonka jäsenet aina toimisivat edistyksen puolesta? Tärkeätä olisi myös maalais- ja kaupunkilaisnuorison lähentäminen, ja koska N:n V:n lukijoita on kumpiakin, niin lähentäisi tällainen toveruus heitä toisiinsa. Olen tiedustellut useilta Nuoren Voiman lukijoilta heidän mielipidettään, ja he ovat ehdotukseen hyvin innostuneita. Liiton sääntöinä ei olisi muuta kuin: 1:seksi, että sen jäsenten tulisi levittää lehteään, 2:seksi; koettaa omasta puolestaan lähestyä tovereita, 3:nneksi: edistää sivistystä paikkakunnalla ja 4:nneksi: lunastaa Liiton merkki, jonka avulla jäsenet tuntevat toisensa."

Tuota korutonta kehoitusta voidaan pitää Nuoren Voiman Liiton ensimmäisenä alkuna. Toimitus sai sen johdosta myöhemmin joitakuita kirjeitä, jotka kannattivat tehtyä ehdotusta, ja saman vuoden syyskuun toisessa numerossa kirjoitti silloinen nimimerkki Kerttu Suomenlinna (Sirén, Elina Vaara):

"Koska toveriliiton perustaminen kaikkien suureksi iloksi nyt on otettu vakavan pohdinnan alaiseksi, pyydän muutamin sanoin esittää vaatimattoman ehdotukseni Liiton kokoonpanon ja johtavan aatteen suhteen; 1. Nuoren Voiman toveriliiton tehtävänä on kasvattaa kutakin jäsentään hänen kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan työhön rakkaan isänmaamme hyväksi. 2. Tämä käy päinsä ahkeran, Liiton jäsenten harrastusten mukaan järjestetyn harjoituksen avulla. 3. Toiminnan helpottamiseksi tulee samojen asiain harrastajain liittyä ryhmiksi eli osastoiksi (esim. urheilijat, taiteilijat, kynäilijät, keksijät ja kokeilijat j.n.e.), joiden johtajat yhdessä Liiton puheenjohtajan kanssa neuvotelevat Liiton asioista ja panevat kokousten päätökset täytäntöön kukin omassa osastossaan. 4. Yhteys eri paikkakunnilla toimivien liiton osastojen (ja yksityisten jäsenten) kesken perustuu ennenkaikkea vilkkaaseen kirjeenvaihtoon. 5. Liiton jäsenten velvollisuus on tehdä parhaansa sen hyväksi, sekä 6. levittää ja kaikin tavoin palvella lehteään, Liiton aatteiden julistajaa ja äänenkannattajaa Nuorta Voimaa."

Jos edellinen kirjoitus sisälsi perustavat sanat, sisälsi tämä suppeassa muodossa jo Liiton koko suunnittelun. Toimitus kävi tällöin myöskin entistä tehokkaammin asiaan käsiksi ja kehitteli liitto-ajatusta saman vuoden lokakuun 2:sessa numerossa yhdistäen Kerttu Suomenlinnan egoistisemman työn ja kehittymisen aatteen Eero Paavilaisen altruistiseen sivistyksen ja toveruuden aatteeseen ja samalla ehdottaen, että Liiton tarkoitusperien toteuttamiseksi ja jäsenten valitsemisen vuoksi jokaisen Liittoon pyrkivän tulisi antaa Liitolle näyte harrastuksestaan, ja vasta jos se hyväksyttäisiin, pääsisi hän Liiton jäseneksi. Kuin jonkunlaiseksi todistukseksi hyväksytystä näytteestä hän saisi kuparimerkin, ja tuo merkki olisi samalla Liiton jäsenten ulkonainen yhdysside, josta he tuntisivat toisensa. Toisesta, kehittyneemmästä näytteestään hän saisi hopeamerkin ja kolmannesta näytteestään lopulta kultamerkin, jolloin hän ikänsä kaiken pysyisi Liiton jäsenenä. Harrastuksensa perusteella jäsen sitten tulisi kuulumaan määrättyyn piiriin.

Siten alkoivat jo hahmottua tämän varsin omalaatuisen Liiton ääriviivat, ja kun Liiton perustamismahdollisuuksista ja suunnitelmasta annettiin viittauksia Nuoressa Voimassa, sai se innostunutta kannatusta joka taholta. M.m. huomautti U. Kivistö tammikuun numerossa tällaisen Liiton merkityksestä nuorten yhdistäjänä, "se kun keräisi heidät kokoon, poimisi heidät koko laajasta Suomen maasta, tukisi heitä ja antaisi heille sen tunteen, että he eivät ole yksin ja että juuri pysyvä harrastus oli jotakin jaloa ja erikoista." Sama kirjoittaja lisäsi vielä lehden ohjelmaan harrastusten näyttelyn tarpeellisuuden ja miten ihanaa olisi saada järjestetyksi suuria ja monipuolisia työn tulosten näyttelyjä ja yhteisiä kesäsiirtoloita ja retkeilyjä. Ja vuoden 1920 alkupuolella pohdittiin sitten liitto-ajatusta monella taholla, ja maaliskuussa Nuori Voima, selostaessaan uudelleen Liiton tarkoituksia, ilmoitti, minkälaisia harrastusnäytteitä voidaan lähettää esim. kirjalliselta ja taiteelliselta, kokeitten ja keksintöjen aloilta. Ja huhtikuun ensimmäisen päivän numerossa toimitus alkoi hyväksyä Liittoon jäseniä lähetettyjen harrastuksen näytteiden perustalla, ja sitä jatkui sitten koko kevään, ja aina kerrallaan hyväksyttiin 6-7 jäsentä. Yritys herätti yhä suurempaa mielenkiintoa. Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun kemistit valmistivat omasta aloitteestaan Liiton laajan sääntöehdotuksen ja kokoonpanon suunnitteluluonnoksen, johon oli uhrattu paljon työtä. Harrastusnäytteiden arvostelua ja jäsenten hyväksymistä seurasi näytteiden julkaiseminen, ja niinpä sisälsi jo seuraava heinäkuun kaksoisnumero miltei yksinomaan harrastusnäytteitä. Syksyllä alettiin ehdottaa perustavan kokouksen pitämistä joululomalla. Sillä välin oli toimitus myös järjestänyt merkinluonnoskilpailun ja ilmoitti lokakuussa, että lopullisesti oli taiteilija Martha Wendelinin piirustus tullut hyväksytyksi ja tämä kaunis siipi- l. Ikaros-merkki -- se kun perustui kreikkalaiseen taruun -- oli valmis. Marraskuussa toimitus uudelleen vielä laajasti teki selkoa Liiton tarkoitusperistä, niiden toteuttamismahdollisuuksista ja miten pitkälle Liitto oli ikäänkuin omasta voimastaan kehittynyt ja mitkä sen lähimmät tehtävät olivat. Liittoon oli siihen mennessä hyväksytty jo 101 jäsentä, maalaus-, piirustus- ja varjokuvaleikkelyn harrastajia 19, runoilijoita 22, teknikkoja 7, keräilijöitä, ongelmamiehiä, esperantisteja, lehdentoimittajia, näytelmätaiteen, voimistelun ja urheilun harrastajia, puutyöntekijöitä, kemistejä, sivistyselämää koskevien, itsekasvatus y.m. kirjoitelmien kirjoittajia, säveltäjiä, kaunokirjailijoita, Shakinharrastajia, arkkitehteja, valokuvaajia, mehiläisten viljelijöitä, radiomiehiä ja luonnontieteilijöitä. Joulunumerossa lopulta julkaistiin perustavan kokouksen kutsu ja 123 "epävirallisin" jäsenin lähdettiin Helsingin kokoukseen 9.1.1921 perustamaan Liittoa, joka oli jo ollut puoli vuotta sitä ennen olemassa.

Perustava kokous on varmasti elävänä vielä niiden 32 miehen -- sillä naispuoliset eivät olleet uskaltaneet tulla -- mielessä, jotka silloin olivat läsnä. Nuorekasta innostusta, rohkeita tuumia ei puuttunut. Äänenkannattajansa mukaan nimensä saaneen Nuoren Voimaa Liiton perustamispäätös oli yksimielinen. Väliaikainen Liittohallinto valittiin valmistamaan Liiton järjestely- ja sääntöehdotusta ja näytteitä hyväksymään, Liiton kuin itsekseen muodostunut suunnitelmaluonnos vahvistettiin ja täsmällistettiin kaikkine merkkiasteineen ja lopuksi keskusteltiin vielä Joh. Edvard Ruotsalaisen kirjeen johdosta tällaisen albumin julkaisemisesta. Ja näin oli lähteensilmistään alkanut vieriä nuori virta tuntemattomia kohtaloita kohti, kaikesta päättäen elinvoimaisena ja toiminnanhaluisena.

PÄÄMÄÄRÄ, JÄRJESTELY.

Tämä toiminnanhalu kohdistui ensimmäisenä päämäärän selvittelyyn ja sisäisten asiain järjestelyyn. Nuori virta ei tyytynyt vain solumaan epämääräisesti ja kuvitelluin päämäärin edelleen. Se tiedusteli yhä uudelleen tarkoitusta ja juoksunsa suuntaa. Eikä noihin kysymyksiin enää ollut vaikeata vastata: oli tarkoituksena koota hajallaan olevat voimat yhteen, ja yhdyssiteenä oli oleva vakava ja kehittävä mieliharrastus, mielityö, ja toveruus, minkä saman asian harrastaminen toi tullessaan. Kaupungissa, maalla, korpien yksinäisyydessä oli sellaisia, joiden sydän sykki samoille aatteille tai joiden mieli paloi samanlaisiin pyrkimyksiin ja käytännöllisiin saavutuksiin kuin satojen muiden, joista he eivät mitään tienneet. Edistyminen, kehittyminen, arvostelu ja suuremmat aikaansaannokset olivat monessa tapauksessa mahdollisia vain toverijoukossa ja yhteisessä liitossa. Sellaisten harrastustovereiden Liitto piti tämän yhtymän olla, ja kerhotoiminnalla, saattamalla eri paikkakunnilla olevat harrastelijat tuntemaan ja avustamaan toisiaan, yhteisillä juhlilla ja näyttelyillä, harrastamisen tuloksia arvostelemalla, harrastusvälineitä hankkimalla, stipendeillä y.m. oli sen toteutettava tarkoitusperäänsä. Ja yksityisten jäsenten edistämistä ja edistymistä varten olivat harrastuksellisen työn eri saavutukset: jäseneksi pääsemis- eli kuparimerkkiaste, taito-, kehitys- ja harrastuksen kestävyyttä osoittavan näytteen aste n.s. hopeamerkkiaste ja lopuksi mestaruusaste, kun kultamerkkinäyte oli tullut hyväksytyksi.

Liiton ulkonaisen kehyksen muodostivat paikalliset kerhot, jotka yhdessä saman alan yksityisten harrastajien kanssa muodostivat määrätyn harrastuspiirinsä. Harrastuspiiri saattoi myös muodostua yksinomaan yksityisistä yli maan hajallaan olevista jäsenistä. Harrastuspiireillä oli kullakin oma kokenut ja innostunut johtajansa, ja nämä johtajat yhdessä muodostivat Liiton hallituksen, mestarineuvoston, johon kultajäsenet myös itseoikeutettuina kuuluivat ja jonka puheenjohtajana oli Liiton vuosikokouksen valitsema Liiton ylijohtaja. Vuosikokous oli yleinen kaikkien Liiton jäsenten kokous.