Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja 3

Lukioille.

Vanhoja Runoja.

Loihtiminen. Lemmingäinen. Rauan Sanat. Tulen Synty. Tulen Synty. (toisin) Tulen Sanat. Väinämöisen toimituksia. Kalman Sanat. Ummen Sanat. Kanteleen Synty. (toisin) Rukous, jolla Tapio (metän haltia) kutsuttiin.

Nykyisempiä Lauluja.

Orjaväestä. Kellon kylän Mariasta. Juttu Juomareista. Laula Tupakan puutteesta. Talonpojan muistutus Herrasmiehelle.

Lukioille.

Tiedoksi annetaan, että täsä Kolmannesa Osasa olevista vanhoista runoista ovat Tulen Sanat Kemin pitäjästä, Ummen (tai Lapsen Saajaisen) Sanat Oulun tienoilta kotosin ja kaikki muut, nimittäin Loihtiminen (josta täsä myös mainittakoon että se veisatettiin sairahilta, jotka luultiin kirouksen kautta tullehen kivun alaisiksi), Lemmingäinen, Rauan Sanat, Tulen Synnyt, Väinämöisen toimitukset, Kalman Sanat, Kanteleen Synty ja Rukous jolla Tapio kutsuttiin Arkkangelin läänistä ja Vuokkiniemen pitäjästä.

Vanhoja Runoja.

Loihtiminen.

Minä laulan Lappalaisen, Sala-syöjäni sanelen, Laulan halki hartionsa, Puhki leukansa paheten, Paijan kauluksen kaheksi, Rikki rintalastasesta. Siihen laulan lakin päähän, Siit' on laulan alle lakin Vihkon Viipurin matoja, Jonkun jouhi-kärmehiä, Joll' on syötän syöjiäni, Puretan purijatani. Ompa mulla musta koira, Rakki rauan karvallinen, Suolet vaskiset vatassa, Kuparista kuuraeltu, Jok' on luinehen puroovi, Ruotinehen roohoaavi. Siit’ on laulan Lappalaisen, Turjan koskehen kovahan, Alla kopron korkeimman, Keskellä kosen kiveksi, [kosen eli kosken] Tulena palelomahan, Säkähinä säihkymähän. On mulla orit punanen, Hevonen hyvän näkönen, Joll' on rautaiset kaviat. Teräksiset temmottimet, Joll' on lampi lautasilla, Vesi selvä selkä-luilla, Lähet länkien sialla, [eli ränkien] Jost' on noijat vettä juovat, Lappavat kylän katehet, Tuli kurkut kuihuavat. Siihen kuivu noijan kulkku, Lakahtu Lapilta kieli.

Lemminkäinen.

Savu saarella palaavi, Tuli niemen tutkamessa. Suur' olis paimosen paloksi. Pien' olis soan savuksi. Kesä vettä keitettihin, Salo-puita poltettihin, Salo-puita, saari-maita, Ei ottanut olut hapata, Eikä kalja käyäksehen. Pani kuusesta käpyjä, Petäjästä helpehejä, Saipa olut valmihiksi. Päivilä tuo Ilman Ukko, Hän tuon sanoiksi virkki: "Kutsu rujot, kutsu rammat, Elä kutsu Lemmingäistä, Lemmingäin on lieto poika, Se on kaikitsi torasa".

Sano Lieto Lemmingäinen: "Oi emoni kantajani! Tuo sie soti-sopani, Kanna vaino-vaatteheni". "Kunne lähet poikuoni, Metsällekö vai merelle, Vain on hirven hiihtohon"? "Oi emoni kantajani! Enkä metsälle, enkä merelle; Lähen Päivilän pitohin, Hyvän joukon juominkihin". "Äläs lähe poikuoni, Kolm' on surmoa matalla" [eli matkalla] "Oi emoni kantajani! Sano surma ensimmäinen". "Menet matkoja vähäsen, Astut teitä pikkaraisen, Tuloovi tulinen koski, Koskes' on tulinen luoto, Luuos' on tulinen koivu, Koivus' on tuliset oksat, Oksill' on tulinen kokko, Kokoll' on tuliset kynnet. Sen kynnet tulin palaavi. Kita kieli lämpiöövi. Se on syönyt sata'in miestä, Tuhonnut tuhan urosta". "Oi emoni kantajani! Ei ole siinä miehen surma, Eikä kuolema Urohon. Oi emoni kantajani!" Sano surma keskimmäinen. "Menet matkoja vähäsen, Astut teitä pikkaraisen, Tuloo tulinen hauta, Täysi kuumia kiviä, Palavoja paateroja". "Oi emoni, kantajani! Ei ole siinä miehen surma, Eikä kuolema Urohon. Oi emoni, kantajani! Sano surma jälkimmäinen". "Menet Päivilän pihoille, Hyvän joukon juominkihin, Karhut on rauta kahleissa, Ait' on tehty taivahaseen, Matoloill' on vitsatsettu, Kärmehill' on käännelletty, Hännät heitty häilymähän, Päät keikut kehisemään". "Oi emoni, kantajani! Ei ole siellä miehen surma, Eikä kuolema Urohon. Tuoppas soti-sopani, Kanna vaino-vaatteheni". Toipa soti-sopansa, Kanto vaino-vaattehensa. Läksi Päivilän pitohin, Hyvän joukon juominkihin. Tempi teiriä lehosta, Koppeloita koivikosta. "Kokkoseni Ilman lintu! Lase eelläs matkamiestä, [eli laske] Lemmingäistä liiatenkin". Laski eellä matkamiehen. Meni matkoja vähäsen, Astu teitä pikkaraisen, Tuloo tulinen hauta, Täys' on kuumia kiviä, Palavoja paateroja. "Oi Ukko, yli Jumala, Tahi Taata taivahainen! Nossas pilvi luotehelta, Toinen suurelta suvelta, Kolmas kohti koilisesta: Nepä yhtehen yhytä, Lommakkohon loukahutti, Sa-a lunta sauvan varsi. Kiehitteli keihäs varsi, Nuille kuumille kiville, Palavoille Paateroille". Nosti pilven luotehelta, Toisen suurelta suvelta, Kolmannen koilisesta: Nepä yhtehen yhytti, Lommakkohon loukahutti. Sato lunta sauvan varsi, Kiehitteli keihäs varsi, Nuille kuumille kiville, Palavoille paateroille. "Lase eelläs matkamiestä, Lemmingäistä liiatenkin". Laski eellä matkamiehen. Meni Päivilän pihoille, Ait' on tehty taivahaseen, Matoloill' on vitsatsettu, Käärmehill' on käännelletty, Hännät heitty häilymähän. Päät keikut kehisemähän. "Mato musta maan alanen, Toukka Tuonen karvallinen, Kulkia kulon alanen, Läpi mättähen meniä, Puun juuren puettelia, Haavan juuren halkasia! Pistä pääsi mättähäseen, Lases eellä matkamiestä, Lemmingäistä liiatenkin". Meni Päivilän pitohin, Hyvän joukon juominkihin. Tuotiin olutta tuoppi, Kannettiin kaksi-korvasella: Käärme sinn' on käänneltynnä. Hän tuon sanoiksi virkki: "Ruoka suuhun syötänehen, Ruhka maahan tuotanehen [taikka rikka] Vasemmalla peukalolla, Sormella nimittömällä, Kannun alle pantaneekin". Päivilä tuo Ilman Ukko, Laulo lammen laattialle. Lemmingäinen lieto poika, Laulo härän laattialle; Härkä veen siitä joi. Päiviläinen Ilman Ukko Laulo jäneksen laattialle, Lemmingäinen lieto poika, Laulo revon laattialle. Päiviläinen Ilman Ukko, Laulo oravan orren päälle, Orren päitä juoksemahan, Lemmingäinen lieto poika, Laulo neän laattialle. Päiviläinen Ilman Ukko, Hän tuon sanoiksi virtti: "Lemmingäinen lieto poika! Katselkommas kalpojamme, Mitelkomma miekkojamme, Kumman kalpa kaunihimpi, Kumman miekka miehusampi". Lemmingäisen on kalpa kaunihimpi, Hänen miekka miehusampi, Oljen kortta korkeampi. "Lemmingäinen lieto poika! Ruvetkommas tappelohon, Pihall' on veret paremmat, Kakaroill' on kaunihimmat". * Menisin männyksi vielä, Lautta-puiksi hakattaisiin; Koivuksi kovalla maalla, Suksi-puiksi hakattaisiin; Menisin meren kalaksi.

Tästä on Runo vaillinainen; vaan Runo-niekka jutteli että Päivilä löi Lemmingäistä niin että miekka meni paloiksi; sitten Lemmingäinen löi Päivilää ja jako hänen kolmeen osaan. Tätä katuessansa aikoi Lemmingäinen piilomaan, vaan pelkäs joka piilossa surmaa. — Tästä tappeluksesta kertoo myös Runo Oluen teosta, ensimäisesä osasa.

Rauan Sanat.

Rauta, poika Vuolahainen, Vuolaisen pojan poika! Etsäs sillon suuri ollut — Etkä suuri, etkä varma, Et kovin koriakana, [toisin: et kovin kipusakana] Kuinsas maitona makasit, Nuoren neitosen nisissä, Kasvavaisen kainaloissa. Siitäkös suureksi rupeisit, Kasvot aivan kauhiaksi, Koskas vestit veikkoasi, Lastusit emonsi lasta, Sukuansi suin pitelit? Tule työsi tuntemahan, Pahasi parantamahan Ennen kuin sanon emolle, Virkon valta vanhemmalle. Enämpi emolle työtä, Vaiva suuri vanhemmalle, Kuin poika pahon teköövi, Lapsi ankein asuuvi. Sulakohon sun vihansi Kuin suola suli meressä; Painukohon sun pahansi Kuin santa vaju merehen; Katokohon karvahansi Niinkuin terva tehtäissä, Rasva räyvyteltäissä Ihosta imehnon raukan, Karvasta kavon tekemän, Emon tuoman ruumihista, Immin antaman ihosta. Nouse kaste kalliosta, Rasva rauan suumalosta, Teräksestä tehko voijet, [tekosa] Kipehille voitehiksi, Mammoille valantehiksi. Siteheksi Luojan silkki, Herran pelsi peitteheksi, Marian kalvo katteheksi, Veäp päälle lemmen lehti, Kulta ummisko kuleta, Kulta lummet luikahuta, Ettei maito maahan juokse, Puna peltohon putoa, Ylitte Jumalan luonnon, Yli aivan autuvaan. Lempi Jesuksen lihaa, Pala Herran palliosta, Tukkeheksi tuiman reijän, Paikaksi pahan veräjän. Ei oo löylyn löytämistä, Lämpösen lähenemistä, Pakkasen palelemista, Kovan ilman koskemista, l Veen viljan viertämistä, Minun silmin nähtyäni, Käsin päällä käytyäni, Suin pyhin puheltuani, Kourin kuomueltuani.

Tulen Synty.

Mis on tulta tuuviteltu, Valkiata vaaputeltu? Ylisessä taivosessa, Alasessa maa-emässä. Siell' on tulta tuviteltu. Vaskisessa kätkyessä Hopiaiset hihnat helkky. Kokko kultanen kolasi, Kirpposi tuli kipinä, Poltti maan, poltti Manolan, Poltti kuuen kirkkokunnan, Poltti kuuen kuokan silmän, Kahen kirvehen hamaran; Meni reppänä retusen, Rikko rinnat neitoselta, Poltti lapsen kätkyestä; Meni Aluenjärveen, Nielipä Sini keräsen, Huiksenteli, käyksenteli, Tuossa tuskissa tulen, Palavoissa valkioissa. Tulipa sikiä siika, Nielipä sini keräsen, Huiksenteli, käyksenteli Tuossa tuskissa tulen, Palavoissa valkioissa. Siika saarien sivutte, Lohi luotoin lomahti. Tulipa lohi punanen, Nielipä silian siian, Huiksenteli, käyksenteli Tuossa tuskissa tulen, Palavoissa valkioissa. Lohi luotoin lomahti, Siika saarien sivutte, Tuossa tuskissa tulen, Palavoissa valkioissa. Sisarekset sotkottaret, Veljet verkkoa kutovat, Yhtenä kesäissä yönä. Saipa nuotan valmihiksi. Veettiin kerran myötä vettä, Ihveniä, Ahvenia, Kaikkia veen kaloja. Ei saatu sitä kaloa, Mitä vasten nuotta tehty. Toisen kerran vasta vettä, Ihveniä, Ahvenia, Kaikkia meren kaloja. Ei saatu sitä kaloa, Mitä vasten nuotta tehty. Laski kolmannenkin kerran, Puuttu nuotta puutoksehen; Kivellenkö vai haolle, Vaiko hauvin hartiolle, Veen koiran koukku-luille? Sano vanha Väinämöinen, Tämä on hauvoin hartiolla. Veen koiran koukku-luilla, Ei ole käsin koskemista, Ilman rauta rukkaisitta. Saipa hauvin veneeseensä, Saipa hän halian hauvin, Puhkasi halian hauvin, Siin oli lohi punanen, Puhkasi lohen punasen, Siin' oli siliä siika, Puhkasi silian siian, Siin' oli sini keränen, Puhkasi sini keräsen, Siin' oli tuli kipunen.

Tulen Synty.

(Toisin.)

Iski tulta Ilmarinen, Välkytteli Väinämöinen, Elävällä ennuksella, Kirjavalla kärmehellä. Iski tulta kyntehensä, Jälkytti jäsenihinsä, Rahin rautasen nenässä, Kultasen kammin päässä. Kirposi tuli kipuna, Läpi maan, läpi manalan, Läpi reppäsen retusen, [lakeen reijän] Läpi lasten kätkyestä, Poltti parmaat emolta [rintapäät] Poltti nännit neitoselta. Niin emo enämmän tiesi: Se tunsi tulen tumun, Kekälehen kierätellen, Kirposi tuli kipuna, Pääll' lankes' aloen järven, Niin tuli silia siika, Nieli tuon tuli-kipunan. Siitä uipi silia siika, Niemen nientä, saaren saarta. Joka niemi neuvon pisti, Joka saari sai sanoman. Sano siitä uituansa, Ei ole veessä tässä, Minun nielon nieliätä. Niin tuli kumia kuuja [lohi] Joll' on syönty sata syltä, [eli syöntö] Kita kuuen kosken verta. Niin nieli silian siian. Niin uipi kumia kuuja, Niemen nientä, saaren saarta. Joka niemi neuvon pisti, Joka saari sai sanoman. Sano siitä uituansa: Ei ole veessa tässä, Minun nielon nieliätä. * Pohettihin potkittihin, Ei saatu kaloa siitä. Veettiin vasta vettä, Saatiin kaloa tuosta, Jota vasten nuotta tehty. Ukko kultanen kuningas, Pihet pilvestä puota, Vieri veitti taivosesta, Pää kulta, terä hopea, Pää pisi minun käessä, Terä luojan kukkarossa, Puhota lohi punanen.

Tulen Sanat.

Nunnus Ilman tyttäristä, Höyhenes panuttaria! Tuuvos hyytä pohjolasta, Jäätä kylmästä kylästä, Sillä hyyllä hyyvyttelen, Jäällä tuolla jähyttelen. Pistän hyyhyn hyppyseni, Jäällä jähytän käteni, Teen tulen tehottomaksi, Valkian varattomaksi, Humun huimelettomaksi, Panun miehuettomaksi. Panu parka, Tuonen poika Kirnusi tulisen kirnun, Säkeisin säihytteli, Pukemisa puhtaisa, Valkehisa vaateisa.