Säveliä: Hämeestä ja muualta
Public-domain ebook
Säveliä: Hämeestä ja muualta
by Various
Language: fi250 downloads on Project Gutenberg
Subjects
In: Poetry
Public-domain ebook sourced from Project Gutenberg #20881.
The opening · free to read
Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.
SÄVELIÄ.
HÄMEESTÄ JA MUUALTA.
"Päivät soisin soitettavan, Illat tehtävän iloa Näillä mailla mantereilla, Suomen suurilla tiloilla."
KALEVALA.
Ensimmäisen kerran julkaissut Hj. Hagelberg 1885.
Sisältö.
--rt-- Runebergin kodissa........................................ 1. Runebergin haudalla....................................... 3. Ilta...................................................... 5. Kolkko Kesä-aamu.......................................... 7. Immelleni................................................. 9. Myrsky-yö.................................................11. Mietteitä erään nuoren Inkerinmaalaisen immen haudalla....13. Tammerkosken keskellä.....................................15. Vuoden lopulla............................................17.
--r--r. Vuoden vaiheella..........................................18. Impi......................................................20. Toivottoman kujerrus......................................22. Ken on Amor?..............................................24. Jäähyväis-laulu...........................................26. Runottareni ja minä.......................................29. Sekin? Niin, niin!........................................31.
Elias. Liittoon yhtykäämme!......................................35. Kuinka on laita?..........................................35. Yks' ompi tunne...........................................36. Kerjäläistyttö............................................38. Iltalaulu.................................................40. Keväällä..................................................41. Missä saanen rauhan?......................................42. Laula impyen!.............................................43.
Illakko. Elokuun iltana............................................44. Laula!....................................................46.
K. H. F. Vast'alkava matkamies.....................................46. Talvella..................................................49.
--r-- Rauhan maa................................................50.
Sampoinen. Kirkonkellot..............................................52. Näet maasi................................................56. Huuto-Mikko...............................................61. Iltasella.................................................64. Yksin.....................................................67.
RUNEBERGIN KODISSA.
18 11/7 84.
Seisahdu, matkamies, tän kodin huoneuksissa, Pois ota lakkisi, käy hiljaa eteenpäin. Viivähdä hetkeksi sun kansais unelmissa, Sen muinaisuudessa -- itsekseis mieti näin:
Suur' on se voima, kuin voi johtaa kansain teitä; Aseita heikkoja se käyttää toimissaan, Vain ihmislapsia -- ja elvytellen heitä Se valon kirkkaan luo pimeesen maailmaan.
Tää koti, kolkko nyt, oil miehen aikanansa, Jonk' elonveri voi vain maalleen virtailla. Silmänsä valoisa, se näki kansassansa Vain suurta, jaloa, isänmaanrakkautta.
Itsensä uhraavan hän näki kansan täällä, Ja kaunihiksi loi hän Pohjan maisemat. Täht'-öissä kirkkaissa hän talvisella säällä Ties' kansan kärsineen sen vaivat katkerat.
Ja taas kun aamukoin hän näki koittamassa, Sulattain Pohjan jäät -- sovittain kyyneleet, Niin silloin riemun loi väessä urhoisassa, Ja toivon ikuisen vihannat seppeleet.
Jaloksi tunsi hän tän kansan vaivoinensa, Jaloksi silloinkin, kun myrskyt raivosi! -- Ja murtumatoin on, sen ties' hän, Suomen kansa, Ja siitä ylpeillen, iloissaan lauleli!
Kotinsa kolkoks' jäi -- hän lähti täältä poisi, Vaan aarteet ikuiset tää koti säilyttää. -- Niin on, kuin nytkin viel' hän itse täällä oisi, -- Ja jalo henkensä se ijäks' tänne jää!
On aikaa kulunut, kun murhepuvussansa Ja mielin kaipaavin ja silmin itkevin Tän haudan reunalle kokoontui Suomen kansa, Lepohon viimeiseen vei laulun sankarin.
Ei nimi unhotu sen, joka lepää tuolla, Ikäänkuin uinahtain vaan matkan vaivoista. Kirkkaana loistaen hän tähtitarhain puolla Lemmellä katselee suloista maatansa.
Tän kansan vaivoja ja isäin sankartöitä Hän selvemmin kuin muut osasi laulella, Ja ihannella voi hän Pohjan kesäöitä Ja silloin sointuvasti soitti kannelta.
Runottarensa nyt jok' kätki kanteleensa, Ja ääni voimakas ei enää meille soi. -- -- Täss' itki kansamme, kun ties' kadottaneensa Jaloimman poikansa, jonk' kadottaa se voi.
Vaan laulut ikuiset ne jäivät tänne soimaan Iloksi kansamme, valoksi maailman, Ja uuden kanteleen ne saavat kerran voimaan, Kalevan kansalle -- myös uuden laulajan.
Ja tässä laulakoon hän kaipauslaulujansa, Tän haudan reunalla; sun sankarmainettais Ijät hän soittakoon, ja kunnioittain kansa, Sun kansais, seisokoon, sun hautais kummulla.
Niin -- lepää, jalo mies, povessa isänmaamme. Sun jalo henkesi meit' ohjaa ainiaan. -- Kukilla kaunistaa sun hautakumpus saamme; Sun nimeis, Runeberg, ei kuole milloinkaan.
Jo taukoo myrsky, laineet hiljenneena Jo pyrkii lepohon, kun päivä laskeutuu. Jo nukkuu luonto kaikki, nukkuneena Se armosylihin nyt Herran sulkeutuu.
Jo vai'ennut on satakielen ääni, Niin -- hetkiseksi sekin yöllä vaikenee. Vaan varhain aamulla mun ikävääni Se laulaissansa soittaa -- pois hajoittelee.
Ja ilta tuottaa rauhan sureville, Ja levon väsyneille se kauniin tarjoaa. Sentähden iloitsen, kun taivaan rantamille Tuo kaunis aurinko noin hiljaa vaeltaa.
Se vaipuu -- kenties minne vaipuneekaan -- Luo Luojan kertomaan, min täällä nähnyt on. Mitk' vaiheet katoovaiset täällä vaihdelleekaan, Ne näkee aurinkoinen, kirkas, varjoton.
Kun itkee ihmislapset vaivojansa, Tai onnestansa toiset heistä iloitsee, Niin niitä kaikkia se matkallansa, Tuo taivaan valo suuri, hiljaa katselee.
Ja illan tullen rientää täältä poisi, Vaan elomme se kaikki näkee ainiaan. Oi, Herra, jospa aurinkoinen voisi, Läp' yönkin loistaa tänne synkkään maailmaan.
The book keeps going
Keep reading, and see it illustrated
Reading is free forever. Sign up and watch scenes appear while you read.
Scenes Storieta drew for other classics.
