Heinosen perhe huvimatkalla Huvinäytelmä 2:Ssa Näytöksessä

Heinonen, ruukinpatruuna. Loviisa, hänen vaimonsa. Karoliina, heidän tyttärensä. Henrikson, kauppias. Emma, hänen vaimonsa. Hellsten, varatuomari. Heikkinen, Henriksonin kirjanpitäjä. Hellonen, poliisikonstaapeli. Heiskanen, Heinosen renki. Maiju, palvelustyttö.

Tapahtuu Helsingissä.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

(Huone Henriksonin kotona. Kaksi ovea kummallakin puolella ja kaksi perällä. Vasemmalla ikkuna ja oikealla kirjoituspöytä. Tavallisia huonekaluja. Peräovien välillä on kaappi).

1 kohtaus.

Emma ja Maiju (tulevat perältä).

(Emma puettuna kävelypukuun; Maiju kantaa koria).

Maiju. Kissa vieköön, kun on kuuma!...

Emma. Pelkäätkö, että ahvenet keitoksi kiehuvat korissa?

Maiju. En, mutta olisihan torilla ollut kantajiakin ja...

Emma. Luuletko sinä sitten olevasi liian hyvä kantamaan ruokaa torilta?

Maiju. Enpä juuri sitä!... Mutta kun on vähän arvon tunnetta ja kaikkea tuota ... ja sitäpaitsi on jo kuusi viikkoa opetellut koneella ompelemaan...

Emma. Suus kiinni -- ja paikalla!... Sinulla ei ole mitään syytä valittaa. Siivoa nyt vaan kalat illaksi! -- Mieheni varmaankin tulee ihmettelemään. Hän ei ole saanut ahvenia kaukaan aikaan.

Maiju. Ei, ei tosin ... mutta onpa häntä suomustettu kuitenkin.

Emma. Mitä?... Mitä sinä sillä tarkoitat? Emmekö ole onnellisia yhdyselämässamme? Hän viihtyy niin hyvin kotona eikä koskaan käy ravintoloissa. Ja kenen ansiota tämä on, ell'ei minun?

Maiju. Niin, ei suinkaan siitä kukaan muu hyötynekään.

Emma. Sinäkin voit ottaa meistä esimerkkiä, kun kerran menet naimisiin. Kun mieheni vielä oli nuorimies, punastui hän, jos joku neitonen katsoi häntä silmiin. Se on todellista kainoutta.

Maiju. Ah, mitä rouva sanoo! Oliko herra todellakin niin kaino?

Emma. Kyllä hän oli!... Ja niin vakava!... Ja sellainen hän on vielä naimisissa ollessaankin.

Maiju. No entäs kainous sitten?

Emma. Sinä olet tuhma. Sinä et sitä käsitä. Käy nyt heti askareihisi!

(Menee vasemm. takaovesta).

2 kohtaus.

Maiju.

Maiju. Minäkö tuhma? -- Eipäs, hyvä rouva!... Minullakin on omat rakkaussuhteeni. Mutta minun sulhaseni ei olekkaan sellainen jänis, että hän punastuisi tytön nähdessään!... Kyllähän hän on vähän huristellut aikoinaan, ja se onkin parempi, että se on tehty ennenkuin menee naimisiin. Hän on poliisina näillä seuduin ja hän näyttääkin vormussaan aivan luutnantilta... (Katsoo ikkunasta). Oi, sun suutari! Tuollahan hän käveleekin käytävällä. (Huutaa) Kalle! Kalle! Tulehan nyt vähän minuakin katsomaan!

Hellonen. Tulen aivan paikalla, armaani.

Maiju. Hän tulee tänne!... Pitää avata keittiön ovi toista tietä... Sitten saamme rauhassa keskustella. Jos nykyaikana palvelustytöllä on siivo sulhanen, niin katsoo emäntä heti kieroon... Hän kai kadehtii... Ah, siinähän sinä jo oletkin!

3 kohtaus.

Maiju. Hellonen.

Hellonen. Tässä olen taaskin! -- Kiitos viimeisestä, kultamuruni!

Maiju. Voi kuinka oletkin komea!

Hellonen. Kunpahan näkisit minut ratsun selässä! Silloin minä vasta komealta näytän.

Maiju. Näinhän viime sunnuntaina, kun se korkea-arvoinen sotaherra ajoi ohitsesi Eläintarhan tiellä ja hän nyökkäsi sinun kohdallasi.

Hellonen. Tietysti hän kumarsi minulle.

Maiju. Onko se mahdollista?...

Hellonen. Tai sitten minun hevoselleni ... sen nimi on Helga.

Maiju. Onpas sillä komea nimi!

Hellonen. Kaikilla hevosilla onkin nykyjään komeat nimet ... ylhäisten ihmisten mukaan, kuten Isabella, Prim, Bismarck...

Maiju. No niin, mutta tule nyt keittiöön, saat pikku ryypyn ja vähän jotain syömistä...

Hellonen. Ei ole nyt aikaa, täytyy hoitaa virkaansa.