Sääskiä: 1. parvi. Runollisia kokeita

Maamme Pilven veikko Sven Duuva Otto von Fieandt Kuningas Sotamarski Sotilaanpoika

ALKULAUSE.

Kun olemme nähneet että suomalaisissa iltaseuroissa ja maamme kouluissa on ollut puute suomalaisista lauluista, niin olemme tämän kirjan alkuun panneet ehdotukseksi muutamia lauluja siinä toivossa, että Suomen kasvava nuoriso ottaisi ne omiksensa, jos ne vaan sitä ansaitsevat. Kaikki nämät laulu-ehdotukset ovat mukaelmia semmoisista neli-äänin laulettavista lauluista, joissa on kaunis sävel, kuitenkin on kaksi viimeistä yksi-äänisiä.

Ja kun meidän mainion runoilijamme Runebergin yli maata kaikuvat lemmensävelet, vaikka luonnoltansa perinpohjin suomalaisia, ovat kuitenkin umpisuomalaisille ymmärtämättömät, niin olemme tahtoneet heille suomentaa muutamia hänen taivahallisista tuotteistansa. Vaan aina peläten ettei niistä liiaksi kukkia olisi päässyt varisemaan, olemme tätä istutustyötä johtamaan pyytäneet Maisteri B. F. Godenhjelmin, joka onkin tarkistellut joka rivin ja johtanut käsikirjoituksen oikasemista; siis olemme hänelle tästä sydämellisen kiitollisuuden velassa. Myös Maisteri Krohn'ia ja Cederhwarf'ia tuleepi kiittää siitä, että edellinen on vielä sittemmin oikonut muutamia vaillinaisuuksia eräissä suomennoksissa Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista, ja jälkimäinen hyväntahtoisesti osottanut, mitkä laulut ovat olleet mukaeltaviksi kauniit säveleittänsä.

A. R--n.

SÄÄSKI.

Kun ompi kesä-ilta, Ei liiku tuulikaan, Ja päivä taivahilta Jo luopi ruskoaan.

Niin sääsket silloin entää Ja laulain tanssivat, He koittaa pilviin lentää, Kun leivot riemusat.

Vaan päivän koitteessa, Ne tuuli hajottaa, Ja juuri riemutessa He maahan lankeaa.

Mun lauluin! lentää saatte Myös pikkusääskinä, Vaan kohta kuihtukaatte, Kun kaikuu Väinölä.

LAULU-EHDOTUKSIA.

Aina sorja Suomen kieli Kaikukoon sun huuliltais, Asukoon Suomen mieli, Laulaja, sun rinnassais!

Suomen laulu.

(Lauletaan kun: Hör hur herrligt sången kallar.)

Kuule, kuinka soitto kaikuu, Väinön kanteleesta raikuu: Suomi laulelee! Suomi laulelee! Kuule, hongat huokaileepi, Kuule, kosket pauhaileepi: Suomi laulelee! Suomi laulelee!

Katso, jäät kuin pohjasessa Välkkyy päivän paistehessa, Suomi laulelee! Suomi laulelee! Katso, loistaa taivahilla Pohjan palo iltasella: Suomi laulelee! Suomi laulelee!

Ihanaiset laaksot, joissa Purot lausuu kukastoissa: Suomi laulelee! Suomi laulelee! Ja nuo metsät tunturilla Koska kaikuu ehtosilla, Suomi laulelee! Suomi laulelee!

Kaikkialla ääni kaikuu, Kaikkialla kielet raikuu: Suomi laulelee! Suomi laulelee! Syöntä jos on suotu sulle, Murheess' ilossaskin kuule: Suomi laulelee! Suomi laulelee!

Serenadi.

(Lauletaan kun: Sakta vestanflägtar susa).

Hiljaan tuuli huokaileepi Illall' unta nähdessään, Puro yksin kohiseepi. Lintu nukkuu pesässään; Lehto hiljainen on aivan, Koreilevat tähdet taivaan, Kuukin loistaa lemmiten: Sulo suvi-ehtonen.

Rukous.

(Lauletaan kun: Sakta, sakta eder häfven).

Herran luokse kohotkaatte Hiljaan hartaat rukoukset, Taivahille kaikukaatte Vienot lauluhuokaukset.

Rusouksein annan sulle, Laupias ja armas aina, Enkelis sä anna mulle Varjoks, ettei orjuus paina.

Pakene kanssani!

(Lauletaan kun: Entflieh mit mir, j.n.e.)

Pakene taas, oo vaimoni Ja lepää rinnallani mun. Ja kaukana mun syömmeni On kotihuonehesi sun.

Ja jos et lähde, kuolen mä. Jäät yksin tänne maailmaan; Jos jäät sun isäs luokse sä. Niin oot kun vieraan luona vaan.

Ylioppilaisten laulu.

(Lauletaan kun: Dåne liksom åskan, bröder).

Kaikukohon laulu maamme, Niinkun ukko jyrisee; Edespäin nyt astukaamme. Sydän lämmin sykäilee; Laulusta me voiman saamme, Laulu syömmen aukasee. Siis nyt käsi käässä teemme Laulain valan kallihin: Veri, henki Suomellemme; Terve maamme rakkahin!

Kevätlaulu.

(Lauletaan kun: Unsre Wiesen grünen wieder).

Niitty jälleen vihannoipi, Nurmi kukkii tuoksuen. Peipon riemusävel soipi, Leivo lentää laulellen. Metsä muuttuu ihanaksi, Lemmen ääni kaikuvi, Paimen yltyy rohkeemmaksi, Neitonen on hellempi.

Kevät kukkaa verhoileepi Lehtisillä hienoilla. Terän vuokon valkaiseepi Hopealla kirkkaalla, Lehdistänsä kohouupi Kielokainen tuoksuen, Koristeeksi valmistuupi Viattoman rinnallen.

Nuokkuileepi varrellansa Esiköinen kultanen, Kuusain kiertää oksiansa, Suojaa suoden rakkaillen. Lämmin ilma kuiskuttaapi Meille lemmen äänellä, Keväänsulo vaikuttaapi Tuntehia syömmessä.

Serenadi.

(Lauletaan kun: Som hennes klara öga).

Kun silmäns kirkkahasti, Kun sieluns kauniisti, Tul' ilta joutusasti, Tuo toivo syömmeeni!