Sääskiä: 2. parvi. Runollisia kokeita

"Taivas täällä sinertääpi, Revontulet liekkiääpi, Pohjaa kaunistain. Päivä veelle suuta suikkaa, Sammu ei, se yötkin tuikkaa, Rantaa kirkastain."

"Pohjantuuli lemmin huokuu, Riemuin vanhat hongat nuokkuu, Koivut hymyilee; Virrat välkkyin leikitseepi, Kosket kauniit tanssaileepi, Väinö soittelee."

"Päilyy täällä kukkamanner, Järvi, luoto, saari, tanner Kukkaloistossaan. Suomen kallis ruusu kanssa Pilkistää jo nupustansa, Koristaapi maan."

Lystiksensä lehdoissamme, Riemuellen Suomestamme, Niin hän laulaa tais. Kuules, kuules veikko kulta! Riemua ei puutu multa, Miks en laulaa sais?

Kevät.

Jo lumikasat kuihtuivat, Jo lehdet puihin puhkeevat Ja perhot riemuin lentää; Ja vesi tanssii maljassaan, Ja Ahti soittaa kanneltaan, Kun lämmin tuuli entää.

Maa loistaa suvivaatteissaan Ja leivo riemuu laulaissaan Ja kulta päivä koittaa; Puut kauniit kuiskaa hymyten Ja kielo päilyy tuoksuen; Näin peippo metsää soittaa:

"Oon luonnon lapsi arvoton, Vaan lauluin toki soikohon, Se ei oo suurenmoinen; Mä laulan vaan kun kotomaa Nyt uuden elon, valon saa, Niin sitte kuolla voinen."

Leivo.

Miks leivo lennät Suomehen Sä varhain kevähällä, Et viihdy, lintu riemuinen, Sä maalla lämpimällä?

Miks äänes soreasti soi Vaan Suomen taivaan alla, Ja vaikka puut ne vihannoi, Sä lennät korkealla?

"Sen tähden Suomeen kiiruhdan Ja lennän korkealla, Kun tahdon nähdä kauneimman Mä rannan taivaan alla."

"Ja senpä vuoksi laulan ma, Kun kannel täällä soipi; Ei missään tuot niin riemuta, Kun Suomessa vaan voipi"

Ulkomailla olevalle ystävälle.

Laula niinkun lauloit täällä, Laula kiurun kielellä, Ulkoreunalla ja määllä Suloisesti viserrä.

Niinkun joutsen armahalle Lemmestänsä laulavi, Samoin sinä vierahalle Laula kotimaastasi.

Kun oot siellä laulellunna, Lennä joukkoon ystäväin; Kun oot maalles joutununna, Riemuitse ja laula näin:

Kallis maani! lauluin sulle Kauniimmasti soikohon; Ihanamp' on luontos mulle, Täällä niinkun taivas on.

Toivo.

Poika lempens vaihtanunna Oli maansa rakkauteen, Vaikk' ol' lempens rukoillunna Häntä jäämään autuuteen.

Pilvi toivon tähden peitti, Neiti itki katkeraan, Sulhonsa kun hänet heitti Kuni kukka kuihtumaan.

Anoi siitä sulhollensa Taivahalta kostoa, Sekä lohdutukseksensa Toivoi hälle kuoloa.

Vaan kun miehuus sodan poisti, Haudass' sulho makasi, Haudan päällä patsas loisti, Isänmaa min pystytti.

Niinpä nähtiin neidon silloin Patsaan luona polvillaan Murhehtivan aamuin illoin, Katuellen toivoaan.

Sairas.

Voi! nyt mua vaivaa kova tauti, Vuoteellani makaan sairaana, Täss' en luonnon ihanuutta nauti, Mitä muut nyt nauttii riemuisna.

Toiset riemuitsevat, voi, mun Luojain! Kun sun luontos päilyy, tanssii, soi; Mutta kolkko, suruinen on suojain, Sydämeen se tuskan tulen toi.

Täss' en näe muuta senkun öitä, On kun haudassa jo oisin nyt. -- Mutta miksi moitin Luojan töitä? Mua ei hän ole hyljännyt.

Kirkas päivä loistaa akkunasta, Tämän luona linnut laulavat, On kun soitto kuuluis taivahasta, Enkelit mun luonain oisivat.

Luojain! mulle tarjoot lohdutusta, Sua kiitän, käyden polvillein; Voi! voi taivaallista ihastusta, Jonka saanut ompi sydämein!

Kallis ruusu.

Neito! Sull' on ruusu kallis, Se on taivaas kauniste; Ethän sä sen kuolla sallis, Sitä hoida, suojele!

Perho sille suuta tarjoo, Lentäin kukkasiivillään; Vaan sä, neito, valvo! varjoo, Ettei luokse pääsis hän!

Jos hän mesihuulillansa Sille suuta antaa sais, Niin se kuihtuu, kuihdut kanssa; Neito, suojaa ruusuais!

Hyvä neuvo.

"Kuules sisko kulta, Jospa poika sulta Pyytää muiskua, Niin sä pakoon juokse Sisaresi luokse, Pysyt puhtaana."

"Muutenkin sä, Kaari, Ota tarkka vaari Elämästäni; Niin et häpeähän Joudu itkemähän, Sisko kultani!"

Vanhin sisarista Näin nyt poikasista Penäs siskoaan. Kuudes kun tul'; leijaa Hän jo itse heijaa, Surren sulhoaan.

Laupeuden sisar.

Amelia fröökkinä Polkee jalkaa piiallensa, Miks hän myöhään käynynnä Oli kanssa sulhasensa Katuloita pitkin. Tyttö vastaa: "niin, kun itkin Kohdata mun sulhoain, Kanssaan viettää iltoain; -- Käyttehän te itseki Yksinänne monesti Aivan keski-yössä."