Kuningas Henrik Kuudes I

Kuningas HENRIK KUUDES. GLOSTERin herttua, kuninkaan setä ja protektori. BEDFORDin herttua, kuninkaan setä ja Ranskan hallitsija. THOMAS BEAUFORT, Exeterin herttua, kuninkaan isän setä. HENRIK BEAUFORT, Winchesterin piispa, sittemmin kardinaali. JUHANA BEAUFORT, Somersetin kreivi, sittemmin herttua. HENRIK PLANTAGENET, mestatun Cambridgen kreivin vanhin poika, sittemmin Yorkin herttua. WARWICKin kreivi. SALISBURYn kreivi. SUFFOLKin kreivi. Lord TALBOT, sittemmin Shrewsburyn kreivi. JOHN TALBOT, hänen poikansa. EDMUND MORTIMER, Marchin kreivi. Mortimerin vanginvartija. Eräs lainoppinut. Sir JOHN FASTOLFE. Sir WILLIAM LUCY. Sir WILLIAM GLANSDALE. Sir THOMAS GARGRAVE, WOODVILLE, Towerin komendantti. Lontoon lordmajori. VERNON, valkoruusun eli Yorkin puoluetta. BASSET, punaruusun eli Lancasterin puoluetta. KAARLE, Dauphin, sittemmin Ranskan kuningas. REIGNIER, Anjoun herttua ja Napolin nimikuningas. BURGUNDin herttua. ALENÇONin herttua. ORLEANSin bastardi. Pariisin kuvernööri. Orleansin tykkimies ja hänen poikansa. Bordeaux'ssa olevien Ranskan sotajoukkojen päällikkö. Ranskalainen kersantti. Portinvartija. Vanha paimen, Jeanne la Pucellen isä. MARGAREETA, Reignier'n tytär. AUVERGNEn kreivinna. JEANNE D'ARC, yleisesti tunnettu La Pucellen nimellä. Pahoja henkiä, joita ilmestyy La Pucellelle; loordeja, Towerin vartijoita, airuita, sotaherroja, sotamiehiä, lähettiläitä, seuralaisia y.m.

Tapaus osittain Englannissa, osittain Ranskassa.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Ensimmäinen kohtaus.

Westminster-Abbey.

(Surumarssi. Kuningas Henrik V:n ruumis lepää loistovuoteella, sen ympärillä Bedfordin, Glosterin ja Exeterin herttuat, Warwickin kreivi, Winchester'in piispa, airuita y.m.)

BEDFORD. Nyt mustiin taivahat[1] ja päivä yöksi! Te pyrstötähdet, joista riippuu aikain Ja valtain vaiheet, pyrstöjänne kirkkait' Ilmassa häilytelkää, niillä piesten Pahoja noita tähti-luopioita, Jotk' aihehtineet Henrikin on kuolon! Hän, viides Henrik, kauan elääkseen Ol' liian suuri. Englanti ei koskaan Moint' ole kuningasta kadottanut.

GLOSTER. Meill' ennen häntä kuningast' ei ollut. Hän oli uljas, luotu käskemään: Kun säiläns' säihkyi, huikenivat silmät; Käsvartensa kun levitti, ne leijui Kuin lohikäärmeen siivet; silmän palo, Vihaista tulta täynnä, vihollisen Enemmän soenti ja pakoon työnsi Kuin sydänpäivän pisto vasten otsaa. Vaan mitä puhun? Sanat täss' ei riitä: Kun kättä vain hän nosti, niin hän voitti.

EXETER. Mustissa surraan; miks ei verissä? On Henrik kuollut eikä virkoo enää. Puuarkkua me tässä saattelemme Ja kuolon kunnotonta voittoa Nyt juhlakulkueessa julistamme Kuin vangit voittovaunuun kytketyt. Kuin? Turman tähtiäkö kiroilemme, Kun kukistivat kunniamme näin? Vai uskommeko, että viekkaat frankit, Kuin mitkä noidat, hänet loitsuillaan Pelosta surmas?

WINCHESTER. Kuningas hän oli, Siunaama kuningasten kuninkaan. Frankeille julma tuomionkaan päivä Niin julma ei kuin hänen katsantonsa. Hän soti sotaa sotalaumain herran Ja kirkon rukous hälle voiton toi.

GLOSTER. Kirkonko? Jos ei rukoilleet ois papit, Ei elo hält' ois katkennut niin pian. Naismainen prinssi vain on teille mieleen, Jot' ohjata kuin koulupoikaa voitte.

WINCHESTER. Mik' onkaan mulle mieleen, sinä olet Protektori ja ohjaat maat ja prinssit. On vaimos korska; hän sua enemmän Kuin Jumala ja pyhät miehet ohjaa.

GLOSTER. Vait pyhyydestä! Sinä lemmit lihaa Ja kirkoss' et käy vuosikauteen muuten Kuin rukoillakses turmaa vainoojilles.

BEDFORD. Heretkää toraamasta! Tyyntykää! Pois alttarille! -- Mukaan, airuet! -- Aseemme kullan sijaan uhraamme: Nyt Henrik kuollut on, ei aseet tarpeen. -- Oi, jälkimailma, näet viel' ajat kurjat, Imulaps kun silmäst' äidin kyynelt' imee, Ja saari tää on suolavetten alho, Ja kuolleit' itkemään jää vaimot yksin! -- Oi, viides Henrik, henkeäsi huudan: Tee onnekkaaksi tämä valtakunta, Maast' estä keskinäiset kansaisriidat, Pois turman tähdet torju taivaalta! Sun sielusi on tähti loistavampi Kuin Julius Caesar taikka Berenice.

(Sanansaattaja tulee.)

SANANSAATTAJA. Tervehdykseni teille, arvon loordit! Ranskasta synkeit' uutisia tuon Tuhosta, taposta ja tappiosta. Guienne, Champagne, Rheims, Orleans, Pariis, Guisors, Poitiers, -- kaikk', kaikki meilt' on mennyt.

BEDFORD. Mitä haastat, -- Henrik vainaan ruumiin luona? Hiljemmin! Tuon jos kuulee hän, niin murtaa Hän lyijynsä ja kuolleist' ylös nousee.

GLOSTER. Pariisi mennyt? Rouen antautunut? Jos henkiin vielä herätä vois Henrik, Niin tästä tiedost' uudestaan hän kuolis.

EXETER. Mik' on sen aikaan saanut! Petosko?

SANANSAATTAJA. Ei petos; miesten vain ja rahan puute. Näin sotilasten kesken kuiskaillaan: Ett' eri puolueisiin jakaannutte; Kun tulis sotaan mennä taistelemaan, Niin päälliköistä vain te kiistätte; Ken tahtois verkkaista ja halpaa sotaa, Ken lentäis sukkelaan, mut siivet puuttuu; Ken luulee, että kulungeitta aivan Ja mairesanoill' aikaan saadaan rauha. Englannin ritaristo, nouse, nouse! Soentaa nuort' ei kunniaas saa laiskuus; Aseistasi on liljat katkottuina, Englannin kilpi kahdeks silvottu.

EXETER. Jos tässä meidän kyyneleitä puuttuis, Tää sanoma ne saisi virtaamaan.

BEDFORD. Mua koskee se, mua, Ranskan hallitsijaa. Sopani tänne! Ranskast' ottelen. Pois tämä häväisevä murhepuku! Ranskalle silmäin sijaan annan haavat, Niill' uudistuvaa turmaans itkeäkseen.

(Toinen sanansaattaja tulee.)

2 SANANSAATTAJA. Tuon teille tuhon sanomia, loordit. Nyt Englannist' on Ranska täysin irti, Pait pari turhaa pikkukaupunkia; Kruunattu Kaarle Dauphin Rheimsiss' on; Bastardi yhtynyt on hänen kanssaan; Reignier on, Anjoun herra, hänen puoltaan; Alençon hänen luokseen karannut.

EXETER. Dauphinko siis on kruunattu? Ja kaikki Hänenkö luokseen karkaa? Mihin me nyt Karkaamme pakoon tätä häpeää?

GLOSTER. Me karatkaamme vihollisen kurkkuun. Jos sinä, Bedford, uuvut, minä kestän.

BEDFORD. Miks intoani, Gloster, epäilet? Ma mielessäni joukon pestasin, Joll' olen Ranskanmaan jo valloittanut.

(Kolmas sanansaattaja tulee.)

3 SANANSAATTAJA. Arvokkaat loordit, murehenne lisäks, Mill' arkkua Henrikin nyt kostutatte, Tuon teille tiedon julmast' ottelusta, Jonk' ottel' uljas Talbot Ranskan kanssa.

WINCHESTER. Ja jossa Talbot voitti, eikö niin?

3 SANANSAATTAJA. Oi, ei, vaan jossa Talbot voitettiin! Ma juurta jaksain tapauksen kerron: Elokuun kymmenentenä, kun urho Palasi piirityksest' Orleansin, Mukanaan tuskin kuusituhatt' miestä, Niin kolminkolmattapa tuhansin Hänt' ahdisti ja saarti ranskalaiset. Väkeä järjestää ei ollut aikaa, Ei keihäit' ampujien suojaks panna, Vaan piti aidoist' ottaa suipot seipäät Ja pistää niitä umpimähkään maahan Estääkseen ratsuväen hyökkäystä. Neljättä tuntia siin' oteltiin, Ja uljas Talbot miekoin sekä peitsin Tek' ihmetöitä yli ihmisjärjen. Satoja lähetti hän helvettiin; Pakeni kaikki häntä: tuolla, täällä Ja kaikkialla riehui hän kuin hurja. "Se itse hiisi on", huus ranskalaiset; Hänt' ällisteli koko sotajoukko. Väkensä, nähdessään tuon sankar'innon, Huus yhteen ääneen: "Talbot eläköön!" Ja hyökkäs kuumimpahan verilöylyyn. Siin' oisi saatu täydellinen voitto, Jos sir John Fastolfe[2] ei ois pelkur' ollut: Hän etujoukoss' oli jäljimpänä, Heit' auttaakseen ja seuratakseen, mutta Pakeni, kurja, miekall' iskemättä. Yleinen syntyi hävitys ja tappo, Heit' yltänänsä vihollinen saarti. Dauphinin mieliks silloin peitsen pisti Talbotin selkään kurja vallooni, Talbotin, jota koko Ranskan voima Ei uskaltanut silmiin katsoa.

BEDFORD. Talbotko kuollut? Itseni nyt tapan, Siks että täällä loistoss' elän jouten, Noin arvokas kun sankar' avutonna Jätetään kurjain vihollisten käsiin.

1 SANANSAATTAJA. Ei, ei, hän elää; vankina hän vain on. Lord Scales samoin ja lord Hungerford; Muut kaikk' on surmattu tai vangiks viety.

BEDFORD. Lunnaansa minä maksan, minä yksin. Dauphinin syöksen suin päin istuimeltaan Ja kruununs' ystäväni lunnaiks annan; Viis heitä yhteen meikäläiseen vaihdan. -- Hyvästi, herrat! Menen toimiini. Nyt Ranskass' ilotulituksen laitan Pyhän, suuren Yrjänämme kunniaksi. Kymmenentuhatt' otan miestä myötä; Vaviskoon manner niiden verityötä. --

1 SANANSAATTAJA. Se tehkää; Orleans on piiritetty, Ja heikko meidän armeija ja raihnas; Salisburyn kreivi vahvistusta vaatii: Voi tuskin väkens' estää kapinasta, Kun moinen häll' on vastass' ylivoima.

EXETER. Valanne Henrikille muistakaa: Kokonaan joko kukistaa Dauphin Tai nöyräks ikeen alle taivuttaa.

BEDFORD. Sen kyllä muistan; jäähyväiset lausun Ja menen heti varustautumaan.

(Menee.)

GLOSTER. Ja minä joutuun Toweriin tykistöä Ja varastoja tutkimaan; ja sitten Kuninkaaks huudan nuoren Henrikin.

(Menee.)