Sodan uhatessa: Ilveilys yhdessä näytöksessä

Tapaus v‰h‰isess‰ maaseutu-kaupungsisa.

N‰ytt‰mˆ: Varovaisen koti. Huonekalut tavalliset. Herra Varovainen istuu sohvassa papirossia polttaen ja lukee Uutta Suometarta. Rouva istuu sukkaa kutoen sohvapˆyd‰n ‰‰ress‰.

Ensimm‰inen kohtaus.

Herra Varov. Rouva Varov. Sitten Janne.

Herra Varov. Sota uhkaa, t‰‰ll‰ on kovat uutiset. Kun vedet p‰‰sev‰t j‰‰peitteist‰‰n, on sota valmis. Kalliit ajat ovat k‰siss‰.

Rouva Varov. Meid‰n t‰ytyy ostaa, mit‰ tarvitsemme, me ostamme vuoden varat, saammehan nyt halvalla.

Herra Varov. Se ei ole hullumpaa.

Rouva Varov. Sopiihan sit‰ nyt ostaa. Kas me vain olemme viisaita -- kun sota on syttynyt, ja kaikki muut saavat maksaa suuret summat, olemme me saaneet kaikki polkuhinnasta, Me emme puhu tuumastamme kellek‰‰n mit‰‰n. Ahnaset, jos siit‰ vihi‰ saisivat, tekisiv‰t varmaan juuri samoin, ja kauppiaat sitten ehk‰ koroittaisivat oitis hintojaan. Ei, me toimimme vain kaikessa varovaisuudessa.

Herra Varov. Mit‰ kaikkia sitten tarvitsemme? -- 1,000 papirossi tukkua.

Rouva Varov. Sokeria ja kahvia.

Herra Varov. Konjakkia ja viinej‰.

Rouva Varov. Kes‰kapan ja hatun.

Herra Varov. Kes‰palttoon ja lakin.

Rouva Varov. Kankaat myˆskin koroitetaan.

Herra Varov. Aivan varmaan.

Rouva Varov. (Kilist‰‰ kelloa. Janne tulee). Janne, sinun t‰ytyy tuoda kotiin kaksi toppaa sokeria Maunulan puodista; sano ett‰ panevat r‰tinkiin, kyll‰ sitten itse menen maksamaan.

Janne. Menenkˆ nyt oitis?

Rouva Varov. Oitis niin!

Janne. Onko muuta tuotavaa?

Rouva Varov. On, leivisk‰ kahvia.

Herra Varov. Mutta eih‰n se vuodeksi piisaa.

Rouva Varov. (Jannelle). Tee nyt vain kuin kasken ja mene oitis, (Janne menee).

Toinen kohtaus.

Rouva Varov. Manta. Herra Varov. Alma.

Rouva Varov. (Miehellens‰). N‰etkˆs, armaani, t‰ytyy olla viisas, min‰ l‰het‰n h‰nen toiseen puotiin sitten taas, ettei huomata, mit‰ varten noin paljon ostamme. (Manta tulee kirje k‰dess‰ sis‰lle).

Manta. Posteljooni toi kirjeen. (Antaa kirjeen Varovaiselle ja menee j‰lleen).

Herra Varov. Ah, t‰m‰ on Almalle! (Nousee istualta ja huutaa toiseen huoneesen): Alma! (Alma tulee sis‰lle) t‰ss‰ on kirje sinulle, pikku nupukkani.

Alma. Kiitoksia, is‰seni! (Lukee itsekseen. Herra ja rouva Varovainen katsovat uteliaana h‰neen).

Herra Varov. Mist‰ tuo kirje on?

Alma. Se on orpanaltani, Hilma Ahoselta; h‰n viett‰‰ nyt kes‰ll‰ h‰it‰ ja kutsuu minua morsiusneidoksi. Voi, kuinka ‰‰rettˆm‰n hauskaa! Is‰lle ja ‰idille lupaa h‰n sitten myˆhemmin l‰hett‰‰ kutsumuskirjeet.

Rouva Varov. Mutta h‰‰vaatteet, ne ovat v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti ostettavat nyt, ennenkuin sota syttyy, sill‰ silloinhan kaikki nousee toista vertaa kalliimmaksi. Min‰ ostan vaalean silkkilenninkin.

Herra Varov. Mutta onhan sinulla uusi tahi hiljan ostettu.

Rouva Varov. Niin, mutta silkki ei nyt maksa enemp‰‰ kuin villainen sodan aikana, ja Almalle ostamme myˆskin.

Herra Varov. Ja minun t‰ytyy ostaa hienoa, mustaa verkaa.

Alma. Koska menemme ostamaan?

Herra Varov. Jahka min‰ nyt ensin toimitan rahaa pankista.

Rouva Varov. Oitis menn‰ t‰ytyy, jos sota enn‰tt‰‰ sytty‰, niin on jo kaikki koroitettu. Pannaan r‰tinkiin vain.

Herra Varov. Niin, pannaan r‰tinkiin. T‰ytyyh‰n sit‰ nyt ostaa, koska helpolla saa. On minulla viel‰ v‰h‰n toimitettavaa, ennenkuin menemme. (L‰htee oikealle).

Rouva Varov. Ja minulla myˆskin. (Kiirehtii vasemmalle).

Kolmas kohtaus.