Mikkelin kekkerit: Yksinäytöksinen ilveily

PURTONEN, Herrastuomari. MIKKO, hänen poikansa, kuulu soittaja. ANTTI PUUNENÄ, kylän vanhin. LIISA, hänen vaimonsa. KROOKMAN, juoppo herrasmies. JONNI, salaviinankauppias.

Näyttämö.

Pihamaa, jossa Mikko istuu hirrenpätkällä tuvan seinustalla; avatusta ikkunasta näkyy tyhjiä pulloja, viulun kaula ja ryyppy; pihamaalla on havupölkky, jonka päässä on kirves ja havuläjä vieressä; sen taustalla, on navetta, jonka ränsistynyt ovi on retkollaan.

1:nen Kohtaus.

Mikko, Antti, sittemmin Krookman ja Purtonen.

Mikko. (yksin) Saamari sentään (raappi molemmin käsin päätään) kun pää on kuin pökkelö, eikä suussa ole viinan tilkkaa... Mitähän olisi tehtävä... koettaisiko työtä... ehkä se vähän virkistäisi (menee havupölkyn luo ja alkaa hakata)... Ei saakuri, ei tämä vetele (paiskaa kirveen pölkkyyn)... Viinaa tässä saada pitää ilveellä millä tahansa... Mutta siinäpä se onkin ässä, että millä ilveellä... Murtautuisikohan taas isän viinasäiliöön, vaiko veisi sen turkit Myyrän Jonnille pantiksi... ei suinkaan se niitä nyt vielä kyselisi... Mutta jos siitä joutuisi taas kiikkiin, niin ei tosiaankaan se juuri naurattaisi... Sillä isäkulta ottaisi pian varkaan niskakarvoista kiinni, ja silloin saisi selkäparka suorittaa sen minkä kurkku on kolistellut... Ei, ei se lyö leiville... Mutta ei saakurisoikoon tämäkään leiville lyö kun korvat pillittää kuin Varis-Aapon viulu, eikä suussa ole märkääkään... Isä kyllä myypi muille viinaa, niin herrastuomari kun onkin olevinaan, mutta oman pojan vaan pitäisi Nauku-Maijan poikana havuja hakata... (Kaalasee päätänsä). Saakurin kuparisepät!

Antti (tulee samassa hienossa hölläkässä). Hei hopsan-lallaa!... Mikko vekarako se täällä pihamaalla pöllöttelee kuin aapiskirjan kukko!... Heh-heh-hee...

Mikko (ärtyisesti). Saakuri soikoon, mutta nyt minä pian suutun! (uhkaa nyrkillään).

Antti (hohottaen). Hoh-hoo... Sinäpä olet koko pässinpää... Suutun, suutun!... No mistä sinä nyt sitte suutut?... heh-heh-hee.

Mikko. Kukosta!

Antti: Höh-höh-höö!... minä sinun mielestäsi kukko?

Mikko (sieppaa Anttia niskasta kiinni ja ravistaa). Ja pässin päästä!

Antti (voivottelee). Aijai, Mikko kulta, sinä otat kipeää... aijai... päästä irti!

Krookman (tulee samalla pullo povessa). Katsoppas käsivoimaa sanoi räätäli kun nosti kissaa hännästä... Mikäs kumma se on saanut nuo kaksi lammasta tappelemaan keskenään?

Mikko (huomatessaan Krookmannin hellittää Antin kauluksesta). Pässinpää!

Krookman (kapsahtaa Mikon niskaan). Vai olen minä pässinpää! Olenkos juukeli vie... höh-höh-höö.

Antti (on selin edellisiin ja koettelee niskaansa, josta Mikko äsken puristi; mutajaa itsekseen). Ja aapiskirjan kukko!

Krookman (nujuuttaa Mikkoa jolloin pullo pyörähtää povelta havuläjään ja antaa samassa takakäteen läimäyksen Antille vasten naamaa). Tuoss' on sulle aapiskukko!

Mikko (peräytyy Krookmannin edellä pidellen puoliaan). Mitä-mitä-mitä saakuria tämä on?

Antti: Sepä vasta... sepä vasta viholainen (pyyhkii verta nenästään)... mitähän Liisa tästä...

Purtonen (tulee kasakanpamppu mukanaan). Mutta tämäpä vasta on hävytöntä, että minun pihallani pidetään tällaista meteliä... ettekö te pelkää lakia ettekä oikeuttakaan... Ja mikä teitä oikeastaan riivaa?...

Antti (kompuroi esiin suutaan pyyhkien). Aapiskirjan kukko!

Purtonen (tyrkkää Antin menemään). Edemmäksi, hävytön, haukkumasta! (Mikolle). Silläkö tavalla sinä poika riiviö havuja hakkaat! Ja kun minä luulin sinun työssä olevan... Tuoss' on sulle maistijaisia (lyö kerran Mikkoa).

Mikko (kaalasee selkäänsä). Mitä... mitä... mitä saakuria tämä on?

Krookman (täristää samassa Mikkoa niskasta). Pässin pää!

Antti (etempänä). Niin juuri... ja aapiskirjan kukko, siitä se...

Purtonen (ärjäsee Krookmannille). Ja mikä riiviö sinut on saanut minun poikaani höyhentämään? Häh!

Krookman (hellittäen). Pässin pää!

Purtonen (vihastuneena). Siat, tulette ensin tänne tappelemaan toisten pihamaalle ja sitte vielä kehtaatte haukkua kun teitä hänkii... Hävetkää kanaljat... itse olette pässin päitä!

Krookman (kääntyy nyrkit ojossa herrastuomariin, jolla aikaa Mikko kaikessa hiljaisuudessa hiipii havupölkyn luo ja alkaa hakata havuja, salavihkaa katsellen isäänsä ja Krookmannia). Jassoo, kanavilla, tuletko sinä poikasi puolesta tänne kasakanpampulla lakia lukemaan? -- Mutta katso sinä sen herrasjuomari, ett'ei nenäsi tule yhtä punaiseksi kuin tuonkin! (osoittaa Anttia).

Purtonen. Pidä suus kiinni luuttu, ja mene matkoihisi!

Krookman (läväyttää samassa Purtosta korvalle). Ääh! -- jo-ko-ko...

Purtonen (koppaa yht'äkkiä Krookmannia niskasta kiinni ja vetelee aika tavalla kasakan pampulla selkään). Kyllä minä teille rakkarit näytän herrastuomarin oikeuden... (tyrkkää vihdoin menemään navetan taa, tyrkkää Antinkin perästä, joka kaatua kopsahtaa, mutta koettaa löntystää aika kyydillä käpälämäkeen, ja herrastuomari lisää vielä pampulla vauhtia). Tuoss' on sulle aapiskukko!

Antti (mennessään). Mitähän Liisa jos...

Purtonen (sieppaa vihdoin Mikon polvelleen). Ja sinä junkkari! (Alkaa motkottaa selkään). Kuka käski sinun eilen illalla mennä olkipillillä minun lekkeristäni viinaa imemään?... Häh, poika?...

Mikko (vaikeroi). Hyvä isä, päätäni mojottaa niin kauheasti... oi... voi!

Purtonen. Jassoo, rakkari, (mötkii selkään). vieläkös mojottaa... ääh!... jokos lakkaa?

Mikko: Herran tähden, hyvä isä, oi voi!

Purtonen,. Näin hyvä isä opettaa miltä varastettu viina maistuu!

Mikko. Enhän minä varast... (pääsee puikahtamaan isän jalkojen välistä ja pakenee). Itsehän minä vaan otin.