Koivikossa II

Isänmaa. Pyhä laulu. Jerusalemissa. Syysmyrskyssä. Mut kun hän tulee. Valon voima. Valon kansa. Kansalleni. On yhteistyötä. Keväinen muisto. Maaliskuun 13 päivänä. Laulun heimo (Jyväskylän laulu- ja soittojuhlassa 1899). Uusi ura (Jyväsk.-Suolahden radan vihkiäisissä). Se heräjää.. Salomaalle on saatuna koulu.

II. Muisto ja maine.

Z. Topelius.. Proloogi (Z. Topeliuksen syntymäpäiv. 14/1 1898). Kevään kynnyksellä. Valfrid Vasenius.

III. Luonto ja sydän.

Vuorelta mereen. Lootoskukka. Orvokki. Pälve. Rimpi. Kalliolla. Siinnä, siinnä! Kuutamolla. Rippuverkossa. Lehtikatoksen alla. Kuin unelmissa ma yksin. Kevät. Hämärissä. Ulkona tuulee. Alla lehmuksen. Yksinäinen. Kaihoa.

IV. Lempi ja ystävyys.

Laulukiven metsässä. Suvannossa. Itämainen tarina kertoo -- Koivun juurella. Lumohetkinä.

V. Uskonto ja mietiskely.

Joulu-aattona. Kirkossa. Vainajain päivänä. Uskovaiset. Enkeli.

I, Isänmaa ja ihmiskunta.

Isänmaa.

Isänmaa, isänmaa! sana kultainen, Ijankaikkista tenhoa soiva. Olet lahja sa taaton taivaisen, Pyhä riemumme, toivomme oiva. Sua työmme ja toimemme tarkoittaa Tulevaisien aikojen maa.

Surun synkeä sun oli muinaisuus, Sotaratsu sun peltosi tallas. Oli luonasi surma ja onnettuus, Oli hurmeinen kenttä ja kallas. Sulokantelos silloin se kyynelöi Ja sun lapsesi pettua söi.

Pyhä temppeli sortui ja kellot sen Oli ääneti aaltojen alla. Sadat kulkivat korpia kaihoten -- Koti heill' oli taivasalla. Kupukannella kimmelsi tähtivyö Ja niin kylm' oli talvinen yö.

Mutta hanget ne haihtui ja leipää taas Antoi tallattu, nurminen sarka; Salolainen kaskeksi hongan kaas, Visers' rauhassa lintunen arka; Sydän toivoa tohti ja uskaltaa, Kotilies taas leimuta saa!

Taasen kauas yl' autioin seutujen Tutut kellot ne kutsuen kaikui, Suista vaimojen, lasten ja vaivaisten Pyhä virsi se värjyen raikui. Mutta miehet ja sulhot ne nukahtaa Sotahaudoissa suurissa saa. --

Isänmaa, nyt on taivahas valoinen, Sodan, murehen myrsky on laannut. Kotikuusien kuisketta kuunnellen Sun on kansasi suureksi saanut; Se jo varjona hoippui, mut vahv' on taas, Nyt on rauha ja siunaus maass'.

Isänmaa, pyhä, kallihin Suomenmaa, Sull' on tallella tenhoisa taikas. Se käy toivojen eelle ja muistoin taa Kuni taivahan tuulonen raikas. Sukupolvien töistä se kimmeltää, Tietä viitaten välkkyävää.

Vielä kaukana määrä se siintelee, Ja sen peittävi aikojen saiho; Mutta saiho kun suoltuen hälvenee, Myöskin suoltuvi sielusi kaiho. Sinut kansasi rakkaus kerran saa Valoloistohon, syntymämaa!

Isänmaa, isänmaa! sana kultainen, Ijankaikkista tenhoa soiva. Olet lahja sa taaton taivaisen, Pyhä riemumme, toivomme oiva. Sua työmme ja toimemme tarkoittaa, Tulevaisien aikojen maa.

Pyhä laulu.

Suomi kuule, kuule: nyt pyhä laulu Heläjääpi halk' avaruuden laajan, Lennähtää luo Luojan ja kertoo, kuink' oot Armas sa meille.

Pyhän laulun mestari muinen lauloi, Taivainen kun tenhosi hänen mieltään Koskettaen herkkiä, sointuvia Kieliä sielun.

Ja se kertoo suuria muistojamme, Kunnian ja mainehen kulta-aikaa Täynnä kärsimystä ja tuimaa tuskaa, Hurmetta, surmaa.

Kertoo jalon-ylpeät unelmamme, Toiveet, joita sulle me toivotahan, Kuinka kunniaas yhä rauhan työmme Vilpitön tähtää.

Sävelten kun helkkyä Luoja kuulee, Joit' on suuren mestarin laulaa suonut Silloin taivaastaan alas katsoo Hän ja Sinua siunaa.

Siunaa valon lahjoilla ihanasti Kansaa, jok' on maallensa uskollinen; Taivasta myös lempivi se, ken lempii Syntymämaataan.

Suomi kuule, kuule: nyt pyhä laulu Heläjääpi halk' avaruuden laajan Lennähtää luo Luojan ja kertoo, kuink' oot Armas sa meille.

Jerusalemissa.

On koolla korkea raati, Ja rahvas se raivoaa, Se janoo verta ja surmaa -- Ja syyttömän kuolemaa. Ja tuomarinistuimella Pilatus on mietteissään, Totuutta etsivi -- mutta Se liukuvi käsistään. -- Mut hornan henget ne valmistaa Kauneimman helvetin nielun Varalle Kaifaan sielun.

On koolla korkea raati, Se syyttömän tuomitsee. Ja päivä pilvehen piilee Ja luonto se huokailee, Ja köyhä, pienoinen parvi Se seisovi mykkänä, Näin siltä kaikki on viety Tuki, toivo ja elämä. --

Oi auta, Jehovah suuri, Suo toivoa hiukkanen! Näin ethän salline kuolla Sa turvamme ainoisen? Nyt peittää pimeys kansan Kun pyhin on poljettu, Kun vankkaan kalliohautaan On toivomme suljettu.