Pulmusparvi

Syntymäni. Rintani tunteet. Suottako Suomi luottaa Luojahansa. Porthanin juhlana 9/11 1883. Puijolla 10/6 1884. Oksaselle. Neiti Iida Aalbergille 6/6 1881. Suomalaiselle teaterille 4/11 1884. Leppäkoski. Ida Basilier Magelsenille. Munkascy. Pääskyselle. Rantakalalla. Laulu tuuloselle. Päivälle. Aalto. Mökkini. Pimeässä. Piian poika. Onkijan luku. Morsiusneidoille 23/4 1883. Joutsen. Koivulle tien-poskessa. Talvi yössä. Punkaharjulla. Suomal. Seuran vuosipäivänä 17/2 1886. Oravaisten kentällä. Lävistetty raamattu. Heikinpäivänä. Tukkipoika. Noista Kekkolan kemuista, Jumalaisten juomingeista.

II. Kesämatkoilta.

Käkisalmi. Kurkijoella. Sortavalassa. Pölsövaaralla. "Andra sjön".

III.

Häälauluja. Morsian.

IV.

Pohjatar. Matkalla. Kultaseni asia. Kotimetsä. Etsijä. Minne lenti meidän lintu. Kultani. Yksin yössä. Mun onni on kuin tuomen. Mi kukkii joka huomen. Vuoret surkoon. Mitä mä tahtoisin. Anova aate. Elon tiellä. Taistohon. Kehtolauluja. Pikku siskolleni. Pääskyn hautajaisissa. Ilokivellä.

I.

Synnyntäni.

Ol sauna ensi maailmain, Se Suomen suosituinen. Ja temput tänne tultuain Ne tehtiin niinkuin muinen.

Ja kylän eukot kutsuttiin Saloa saunaan kestiin. Ja sitte mua myllättiin Ja onnen veessä pestiin.

Ja tällöin täti huudahti: Voi kuinka ruma lapsi, Vaan Herran lahja kuitenkin! Sitt muiskun soi ja kaksi.

Ja mikä mietti mitäkin Ja muuan ties jo: siitä Voi tulla vaikka pappikin -- Siis onnees äiti kiitä!

Ja hyväähän ne aattelit Kaikesta voimastansa. Mull' hampaitakin toivotit Ja puremista kanssa.

Ja saunan penkill juotihin Tään pojan varpajaiset; Ja vanhain päät ne tutisi Ja nauroi nuorempaiset.

Rintani tunteet.

Mun rintaani polttavi tunne: Sun tunnen mä impeni oi! Kun kruunu oil luotava luotuin, Sun kruunuksi Luojamme loi.

Mun rintaani polttavi tunne: Maan tunnen mä taistelevan. Kuin sankar mun Suomeni kaatuu Tai voittavi maailman.

Mun rintaani polttavi tunne: Se usko on voittamaton. Jos impeni, maanikin haihtuis, Viel taivoni tallella on.

Ne rintani tuntehet näyttää Mull tietä kuin tähtöset. Yön tuntehet muuten mun täyttää Niin ilkeä-intoiset.

Suottako Suomi luottaa Luojahansa?

Kun Kaikkivaltias loi ihmisensä, Loi Suomalaisen sydänkävyksensä Ja sanoi: "Kasva, kärsi, uudestansa! Ja ole onnees tyytyväinen kansa!" Suottako Suomi luottaa Luojahansa?

Vei vilu viljan, tuhos touon halla, Ja Suomi suri haudan partahalla; Tok ylös nosti vielä silmäilynsä, Ja taivas tuki maamme, lemmittynsä. Suottako Suomi luottaa Luojahansa?

Hyrskystä sodan sammui kotiliesi Ja voittoisana kaatui Suomen miesi Ja Pohjan maita peitti synkkä huoli; Tok sortajamme kaatoi koston nuoli. Suottako Suomi luottaa Luojahansa?

Ja vainiomme kasvoi kauniin viljan, Pääs versomahan kansan kylvöt hiljan. Ja kansa kasvoi, varttui voimakkaaksi, Ja Suomi tuli valon voittomaaksi. Suottako Suomi luottaa Luojahansa?

Porthanin juhlana 9/11 1883.

Taas Pohjolaisten päivä on, On päivä Porthanimme. Ja aina silloin muistohon Saa kaukaiset kotimme. Ja Pohjan taivas, Pohjanmaa Meit nytkin innostaa.

Siell yö ja päivä painivi Ja hempeys ja halla -- Jos voitti yö, niin kumminki On tähdet taivahalla -- Niin meissäkin on taisto myös Ja toivo vielä yöss.

Ja kyllin kun ei tähdet näy, Niin pohjan tulet syttyy; Ne roihuaa ja räiske käy, Ne eroaa ja yhtyy. Se öinen kiivas kirkkaus On Pohjan puhdistus.

Niin Pohjan tulet täälläkin Piilevi povessamme -- Kun tunteet suuret sanoihin Ja töihin puetamme, Ne tulen ottaa, tulta saa Ja puhdistuvi maa.

Vaan konsa valo vallan saa, Uus päiv on, uusi aika -- Ja kahleet kaikki irroittaa Uus vapauden taika, Niin ettei mailleen päivä mee, Vaan yötkin loistelee.

Niin valon voitto meissäkin On vapauden tuova Ja uuden tuikkeen tunteihin Ja uuden lämmön luova -- Se päivä ijankaikkinen Ei meekään maillehen.

Ja päivä Pohjaa kuohuttaa, Ja vyöryy vetten pyörteet. Ja päätä siellä huimajaa Tuhanten hyrskyin hyörteet. Ja tuiminkaan ei talviyö Niit kahleihinsa lyö.

Niin vapahasti meissäkin Vyöryypi kuumat kosket, Vuostuhansia vieläkin Mi punottavi posket. Ja niit ei sota huiminkaan Saa koskaan kuivumaan.

Päinvastoin vielä kostuttaa Ne kosket maamme mullat, Niin että äidit huokajaa Ja itkee immet, kullat, Niin että mullat lämpiää Ja haihtuu halla, jää.

Mut kylvö kallis tuommoinen Myös kasvun jalon kantaa: Se Porthania jällehen Uusia meille antaa -- Ja uus on aika, aamun koi Ja uusi soitto soi.

Puijolla 10/6 1884.

Veikot vuoristojen, Väinölän kukkulain! Täällä seisomme nyt tasalla taivahan. Sydän vankeudestaan Pyrkii sankarisiivilleen.

Kotkan luonto on näät kansalla vuoriston. Kotkakin kohoaa tasalle taivahan, Konsa korkeus valtaa Taivon tenholla sydämen.

Silloin maan rakohon ryömivi käärmehet, Laakson loukerohon lymökse jänikset; Vapisten vihapäiset Peikot piilohon pistäytyy.