Pieni runon-seppä eli Kokous paraimmista Inkerinmaan puolelta kerätyistä runo-lauluista ynnä Johadatuksia runon tekoon

1. Pääskyläinen. 2. Pellawaan kylwäjä. 3. Eroitus mailla. 4. Kauhea sika. 5. Lappalaisen hiihdäntö. 6. Oinon luinen kanteleʿ. 7. Kojosen sotaan lähtö. 8. Kalevasta. 9. Saaren neito. 10. Kadonnut suka. 11. Kunnotoin miniä. 12. Huolissa. 13. Sulhotoinna. 14. Läksin linnahan likaksi. 15. Paha ja hyvä mieli. 16. Hävinnyt hanhi. 17. Kukko kuurin maalta. 18. Liekkuessa. 19. Tanssiin yrittelijä. 20. Tanssiessa. 21. Tanssin kehoitus. 22. Armahan kulku. 23. Tuliis tuuli mielellinen. 24. Kultaansa toivova. 25. Olutta juonut. 26. Haudalla kävijä. 27. Eri-kodit. 28. Oli ennen onnimanni.

Johdatus Runon tekoon.

1. Pääskyläinen.

Pääskyläinen päiwä lintu, Yö lintu lepakko lintu Lenteli kesäsen päiwän, Sykysyisen yön pimeän, 5 Etsi maata ma'ataksensa, Lehtoa lewätäksensä, Peltoa pesiäksensä, Murtoa muniaksensa; Löynnyt ei maata ma'ataksensa, 10 Lehtoa lewätäksensä, Peltoa pesiäksensä, Murtoa muniaksensa. Lensi suurelle mä'elle, Korkealle kukkulalle; 15 Näki laiwasen merellä, Punamaston purjehtiwan, Lensi laiwan portahalle, Laiwan keulalle kemahti, Waloi waskisen pesosen, 20 Muni kultaisen munasen. Toi Jumala suuren tuulen Lännen kolkalta lähetti, Laiwa kaatui kallellensa, Sysähysi syrjällensä. 25 Muna wierähti wetehen, Pesä pyörähti perästä Meren mustahan mutahan, Sakean sawen sekahan. Tuohon saari siunahusi, 30 Nuori nurmi saaren päälle, Nuori neito nurmen päälle; Tuota käiwät kaikk' kosissa, Käiwät pipit, käiwät papit, Käiwät howin hoikat herrat, 35 Käiwät Narwan nappisaksat, Eipä neiti nuoille mennyt. Tulipa wiimen Nurmi Tuomas, Otti neitosen rekehen, Löipä ohjalla oritta, 40 Helmiruoskalla hewoista; Hepo juoksi tie helisi, Kangas kultainen kulisi, Reki rautainen ramisi, Wemmel piukki pihlajainen, 45 Ulwoit ukset Uuden[1] Linnan Winkuit Wiipurin weräjät, Tuota neittä wietäessä, Kulta'a kul'ettaessa.

[1] Itä ja pohjais Suomessa e pidä' d lu'ettamankaan taikka esim. uuden, jouda pitää lu'ettaman: uuen joua' j.n.e. Siksi onkin d niin pieneksi tehty. Hämeen paikoilla lu'etaan se omalla äänellänsä taikka l-ksi ja r-ksi, esim. uulen, uuren, joulan, jouran j.n.e. Peräti toinen kuin d on t ja aina äänensä pitäwä.

2. Pellawaan kylwäjä.

Puistin maata welloltani, Anoin ainoaiseltani. Wello wasten wastaeli: "Mitä maata neitoselle, 5 Ja mitä pakenewalle? Neiden maa on esliinassa, Sarka toisessa talossa, Pitkä piennar palmikossa. Mitäs sisko! maalla te'et"? 10 Mie siitt' wasten wastaelin: "Lusikan sinoista kylwän, Toisen kylwän pellawaista." Antoi kuitenkin wähäisen Risukkoa, raasikkoa, 15 Ja palasen pasikkoa, Ja sirusen siiwon maata. Tuon mie kynsin kynsilläni, Warpahillani wakosin, Tuohon kylwelin sinoja, 20 Pilaelin pellawaista. Kului tuosta yötä kaksi, Yötä kaksi, yötä kolme, Jopa wiipyit wiikonpäiwät. Menin katsomaan sinoista; 25 Sinonen kukalle kaswoi, Pellerwoinen marjuelle; Sino itki kitkijäistä, Pellawas puhdastajaista. Käin mä kitkemään sinoja, 30 Puhdastamaan pellawaista, Sai sinonen kitketyksi, Pellerwo puhdastetuksi. Ajoi Luoja tietä myöten, Maariainen maata myöten; 35 Luoja anteli apua: "Jumal' auksi neito nuori! Kuin sä tietäisit wähäisen, Arwajaisit pikkaraisen, Et sä kitkisi sinoja, 40 Puhdastaisi pellawaista, Jo emois kotonta kuoli." Minä itkien kotihin, Itkien ison majoille; Käin mä käyten juoksin juosten, 45 Hyppäsin hypyn jal'oilla, Jo kuului kotonta kalkeʿ, Wello westi lastumaolla. Mie kyselin welloltani: "Mitäs westät welloseni? 50 Wain westät sotiwenettä, Sotalaiwa'a lakutat?" Wello wasten wastaeli: "Ei ooʿ niitä maitakaana; En westäʿ wesiwenettä, 55 Sotilaiwa'a lakuta, Westän kuolleelle kotia, Kadonneelle kartanoa." "Ken meiltä kotonta kuoli"? "Jo emo kotonta kuoli." 60 Minä itkien tupahan: "Millä mie pesen emoni? Ostan saksan saippuaista, Sillä mie pesen emoni. Millä waatitsen emoni? 65 Ostan linnan liessinkiä, Sillä waatitsen emoni. Millä wyötitsen emoni? Ostan silkkiä syleltä, Sillä wyötitsen emoni."

3. Eroitus mailla.

Katsos meidän rannan maita, Ne on kaikki täyteläiset, Ne on maita mairehia, Maita mairuteltawia; 5 Kuin nuo kaswaat kastikasta, Apilasta aina tuowat, Otrapellot ottanehet, Kaurapellot kaswanehet. Katsos maasydämmen maita, 10 Maita muiruteltawia; Ne on hallan hautomia, Pakkasen palelemia. Otrat ei oleʿ ottanehet, Kaurapellot ei kaswanehet, 15 Nokipäät rukihissamme, Ohdakkeita otrissamme. Ei tuo lemppuleipä lopuʿ, Eikä tähkä taikinasta. Katsos maasydämmen miestä; 20 Paarmat syöwät paidan päältä, Itikat hewon edestä, Kädet käärmehet repiiwät, Sänget säärykset jal'asta. Saaress' on hywä elämä, 25 Päiwäpaisteʿ, hiekkaranta, Siell' ei sänki säärtä lyötäʿ, Sirpp' ei sormea sipaseʿ, Kesäll' ei kekoa tehdäʿ, Talwell' ei tapetaʿ riihtä, 30 Paksuin leiwin paistetahan, Hoikin pytkyin leikatahan.

4. Kauhea sika.

Lauri poika Lappalainen Möi hän maansa, joi elonsa, Itse rengiksi rupesi; Mitä otti palkastansa? 5 Otti pieniä sikoja, Kirjawia porsahia; Talwet syötti tahtahalla, Kesät woilla, wehnäsillä. Sika suureksi sikesi, 10 Posso kaswoi kauheaksi, Selk' oli seitsentä as'elta, Kärsä kuutta kirweswartta. Läksi Ukko tappamahan, Kultaisen kurikan kanssa, 15 Katajaisen kangen kanssa, Haapaisen hal'on keralla. Ukko sikaa sipasi, Otsakieroa ol'otti. Sika käänsi kärsä'änsä, 20 Tölläytti saparoansa, Ukko kuusehen pakohon. Siitt' Ukko uh'itteleepi: "Maltaʿ, maltaʿ, posso parka, Et sie tongi' toissa wuonna, 25 Tongiʿ et toisena kesänä, Et tongiʿ Torajokea, Torajo'en pientaria."

5. Lappalaisen hiihdäntö.

Lauri poika Lappalainen Teki suksia sykyen, Kesäkauden keppilöitä, Sekä selkkoja kewäen, 5 Kesän säästi wuohen woita, Kesän toisen lehmän woita, Kolmannen pukin talia; woisi woilla suksiansa, Talmasi pukin talilla. 10 Läksi niillä liukumahan, Liukui linnat, liukui lännet, Liukui soita, liukui maita, Liukui maat meren takaiset, Liukui maita liu'uttuja, 15 Liukui liukumattomia, Liukui surman suun editse, Kalman kartanon peritse, Jäi tuo liuska liukumatta, Korwen kolkka koskematta. 20 "Las mie liu'un tuonki luiskan, Ja kos'etan tuonki kolkan." Läksi tuota liukumahan; Tullut ei korwelle perä'ä. Sitt' Lauri ajatteleepi: 25 "Mihin nyt menen polonen, Jos lähden jänön jäl'ille, Koukkupolwen polkemille, Jänö peittääpi jäl'ensä, Koukkupolwi polkemansa, 30 Lähden suden suksiloille, Suden suksille pakenen, Sudel' on sileät sukset, Niill' en kestäʿ mie poloinen." Kuuli koiran haukahtawan, 35 willahännän wiukahtawan, Liukui koiran haukuntahan, willahännän wiukuntahan, Katsoi kuusen latwasehen; Istui oksalla orawa, 40 Näkyi näätä rekkorinta. Ampui kerran, käi ylitse, Ampui toisen, käi alatse. "Lieko tää te'ossa tehty, wain lieko panoissa pantu, 45 wain lieko kowa osani." Pyyhki pyssynsä lumehen, Hawuksilla harjaeli, Katajoilla kampaeli, Ampui kohta kolmannesti. 50 Jo putos' puhdas lumelle, Raha hangelle hajosi. Tuon kokosi kourihinsa', Sieppasi sisälehensä, Läksi koitonen kotihin, 55 wanhempansa wainiolle. Lauri poika Lappalainen Emoseltansa kysyypi: "Emoseni waimo wanha, Mihin pannen mie rahani, 60 Kuhun saatan saalihini, Ostankos sotiorosen"? Emo wasten wastaeli. "On oronen entinenkin, Ison ostama oronen." 65 Lauri poika Lappalainen Kysyypi emoseltansa: "Emoseni waimo wanha, Mihin pannen mie rahani, Kuhun suuren saalihini; 70 Ostankos sotisatulan"? Emo wasten wastaeli: "On satula entinenkin, Ison ostama satula: Totteleʿ emon sana'a: 75 Lähdeʿ mustalle merelle, Tuoll' on neidot kylpemässä, waskipäät walenemassa; Katsoʿ kuudesta parahin, Sekä selwin seitsemästä." 80 Lauri poika Lappalainen Totteli emon sana'a, Meni mustalle merelle. Siell' oli neidot kylpemässä, waskipäät walenemassa. 85 Katsoi kuudesta parahan, Sekä selwän seitsemästä, Rahoi neidon, toi kotihin, Kotiansa katsomahan. Anopp' ol' ani kawala, 90 Toi hän tuoreita rukiita, Laittoi neidon jauhamahan. Anopp' ol' ani kawala, Meni kohta katsomahan, Pisti jauhoihin kätensä, 95 "Sie huora homeʿsykerö! Pilasit hywät jywäni, Las'it puolen lastumoiksi, Toisen puolen puoljywiksi, Kolmannen koko jywiksi." 100 Anopp' ol' ani kawala, Meni hän elo tupahan, "Lauri poika Lappalainen Otaʿ ruoska naulasesta, Jolla neuwot neitoaisi, 105 Ottamaistasi opetat." Lauri poika Lappalainen Totteli emon sana'a; Otti ruoskan naulasesta, Jolla neuwoi neitoansa, 110 Ottamaistansa opetti. Anop' ol' ani kawala, Meni hän kiwitupahan, Pisti jauhoihin kätensä. Niin on jauhoja kiwellä, 115 Kuin on lunta Kulwehessa, Niin on kyyneltä kiwellä, Kuin wettä Herajoessa. Anopp' ol' ani kawala. woisi woita leiwän päälle, 120 "Syöʿ tuota lewätessäsi, Hieroʿ henkäellessäsi."

6. Oinon luinen kantele.

Olin orjana Wirossa, Käin Wirossa käskyläisnä, Otin otrat palkastani, Kaurat kau'an oltuani, 5 Kylwin otrat Ruotsin maahan, Wiskasin Wiron sar'alle, Wiron pellon pientareelle. Menin kohta katsomahan, Kahden, kolmen yön perästä, 10 Wiiden, kuuden wiimestänsä. Oli miun oino otrassani, Sinisarwi saaressani; Otin oinon toin kotihin, Panin oinon karsinahan, 15 Syötin oinon, juotin oinon, Oinon kyllällä pitelin, Otin oinon päästä sarwen, wein sarwen sepän pajahan. "Seppueni selwueni, 20 Taitawa takojaseni! Ta'oit eilen, ta'oit ennen, Ta'oʿ nyt tänäkin päänä, Ta'oʿ minulle kanteloinen, Mill' mä soittelen sodassa, 25 Alla linnan liirettellen." "Minkä luinen kanteloinen"? "Oinon luinen kanteloinen." Takoi seppä taksutteli, Tietäjäinen tiksutteli, 30 Takoi miulle kanteloisen. Uupui kantta kanteloinen. Läksin kantta etsimähän, Löysin suolta suuren koiwun, Niityltä niwerän koiwun, 35 Te'in tuost' kannen kanteleehen. Uupui kannel kahta kieltä, Yhtä kieltä reunimmaista, Toista kieltä keskimäistä. Läksin kieltä etsimähän, 40 Menin tietä pikkaraisen, Tuli neito wastahani, Al'oin neidolta kyselläʿ: "Annas neito tukkiasi, Hilpiöitä hiuksiasi," 45 Neito wasten wastaeli: "Mihis miun on tukkiani, Hilpiöitä hiuksiani?" "Uupui kannel kahta kieltä." "Kuta kieltä kannel uupui"? 50 "Uupui kieltä reunimmaista, Sekä toista keskimäistä." Antoi neito tukkiansa, Hilpiöita hiuksiansa; Sai tuo kannel walmeheksi. 55 Wein mä kanteleen kadulle; Soitti yksi, soitti toinen, Ei ilolle milläkäänä. Wein mä kanteleen tupahan; Soittiit nuoret, soittiit wanhat, 60 Soittiit miehet naimattomat, Soittiit nainehet urohot, Ei ilolle millekäänä. Sokea sopessa istui Itse wanha Wäinämöinen, 65 Sokea sopesta lausui, Nurkasta wähänäkönen: "Tuokaas tänne kanteloinen Sormille uron sokean, Näpille wähänäkösen." 70 Se sitte somasti soitti, Kuin sokea soitteleepi, Soitti kuin sormikintahalla, Laski kuin lapikkahalla. Kaikki kansa kuunteleepi, 75 Kuin sokea soitteleepi. Mit' oli miehiä tuwassa, Ne kaikki hatuttapäin, Mit' oli akkoja tuwassa, Ne kaikki käsi pos'ella, 80 Mit' oli poikia tuwassa, Ne kaikki wesissä silmin, Mit' oli tyttöjä tuwassa, Ne oli maassa polwillansa, Kanteloista kuunteleewat, 85 Soittoa uron sokean; Se siitte somasti soitti, Kuin sokea soitteleepi, Soitti kuin sormikintahalla, Laski kuin lapikkahalla. 90 Matosetkin maanalaiset Mullalla muhotteleiwat, Kanteloista kuunnellessa; Soittoa uron sokean. Jäniksetkin juoksewaiset, 95 Kynsilleen kykisteleiwät, Kanteloa kuulemahan, Soittoa uron sokean. Kalasetkin kaikellaiset Rannalle rakenteleiwat, 100 Lintusetkin lentäwäiset Oksille ojenteleiwat, Warwuille warusteleiwat, Kanteloista kuulemahan. Mik' oli metsässä eläwä 105 Kykistyypi kynsillensä. Susi juoksi suuret metsät, Karhu kankahat samosi; Susi särki suuren päänsä, Karhu kankean nis'ansa, 110 Järwen jäätä juostessansa, Iljentä hypätessänsä, Kanteloista kuulemahan, Soittoa poj'an sokean. Se sitte somasti soitti, 115 Kuin sokea soitteleepi, Soitti kuin sormikintahalla, Laski kuin lapikkahalla.