Valikoima runoelmia

1. Äidilleni. 2. Tyttö. 3. Pääskysten laulu. 4. Merimiespojan jäähyväiset morsiamelleen. 5. Ellille. 6. Kuivunut puu. 7. Kerran. 8. Turun linna. 9. Sa tohditko? 10. Nuorukaisen rukous. 11. Täysin purjein. 12. Ruusuja ja suuteloita. 13. Tähti. 14. Sotavanhuksen joulu. 15. Tyrannin yö. 16. Syysmyrsky. 17. Elokuun-ilta. 18. Jumalan puutarha. 19. Schiller-juhlassa Helsingissä. 20. Enkelit. 21. Huokaus. 22. Iloisessa seurassa. 23. Vertailu. 24. Suomenlahden kalliot. 25. G. A. Wallinin muistokiveä vihittäessä. 26. Lintu. 27. Timantti maaliskuun lumella. 28. Valvova äiti. 29. Helmille. 30. Tytön hyvästijättö. 31. Jäähyväiset. 32. Siniset silmät. 33. Vain untako? 34. Sydämen laulu. 35. Yksinäisyydessä. 36. Varoitus. 37. Virsi. 38. Onnellinen perhe. 39. Aasi tutkinnossa. 40. Kääpiön kosto. 41. Maaliskuun lumi. 42. Isänmaallinen laulu. 434. Ruukku. 44. Vanhoista kätköistä. 45. Espanjalaisen albumiin. 46. Itselleni. 47. Kaikk' ei ole paistetta. 48. Amorin hautaus. 49. Ystäväni. 50. Almqvist. 51. Don Juanin jäähyväiset elämälle. 52. Mä keskiyön lapsi.

1. Äidilleni.

Kas, päivä kultasäteitään Jo maahan lähettääpi, Ja kaste välkkyy lehdellään Ja ilma heläjääpi. Soi aalto, tuuli suloisaan, Ja tuoksuu kukkakin, Luo poskillemme vilppauttaan Puut, nurmen nukkasin.

Kas, iloon herää luontokin, Kun kevät saapuu maille. Siks ilo kaikkiin mielihin, Sit' ettemme jäis vaille! Oi äiti, olkoon osanas Täst' asti ilo vain, Ei tosiaan päivä murheikas, Mutt' elo onnekkain!

On luonnossa niin ihanaa! Nyt tuuli huokuu puissa, Ja maa, se vihreen verhon saa. Soi aallot salmein suissa.

Nyt luonto itse iloiten Käy sulle lupaamaan Teit' onnen, sulon, hauskuuden, Kun kuljet päällä maan.

15 p:nä'toukok. 1852.

2. Tyttö.

Kävi niityllä tyttönen kaunoinen, niin kaunoinen. Näki nurmella vihreellä ruususen, näki ruususen. "Kukka", hän lausui, "sa poimitaan." "Poimi vaan, poimi vaan", Sanoi Julia.

Waan lilja kainona lausui näin, se lausui näin: "Ota minut, olet onnekas, ystäväin, minun ystäväin." "No kukkaset, kumpiko poimitaan?" "Minut vaan, minut vaan!" Niin ne lausui.

"Tule, riemuja punainen ruusu suo, se riemuja suo, Ilon, onnen, ja rakkauden hehkun tuo, ne se sinulle tuo!" "No, kukkaset, kumpiko poimitaan?" "Minut vaan, minut vaan!" Sanoi ruusu.

"Ei, tyttö, tulkosi luokseni mun, niin, luokseni mun, Niin rauha versovi tielläs sun, aina tielläsi sun!" "No, kukkaset, kumpiko poimitaan?" "Minut vaan, minut vaan!" Sanoi lilja.

Hän seisoi nurmella arvellen, niin, arvellen. Oli kumpikin hänestä kaunoinen, yhtä kaunoinen! Ja kuu hän mietti, mi vietävä ois, Tuli poika, ja — hän Wei neidon tän.

1852.

3. Pääskysten laulu.

Nyt kuultavi taivas, on verhollaan Kevät Pohjolan peittänyt, Siell' loistavi kukkaset kasteessaan, Soi lintujen laulelot nyt Siell' ylhässä tunturimaassa.

Tääll' lähellä 'Niilin rantaman Niin helteist' on, mielemme ois Täält' isänmaahamme, Pohjolaan: On talvi jo lähtenyt pois Sielt' ylhästä tunturimaasta.

Isä syntyi sieltä ja äitikin, Ja hautansa siellä on. Siell' ensi kerran me lauleltihin, Ja opimme lentohon Siell' ylhässä tunturimaassa.

Pois helmasta Etelän runsauden Siis tiemme nyt kulkehon Ja sinestä kirkkahan taivaan sen Luo raikkahan rannikon Eiell' ylhässä tunturimaassa.

Siell' ihmiset meitä jo vuottavat — Ja me sinne kaivataan. Eiell' ilmat on kuultavat, kirkkahat, Puut, kukkaset kaunieimmaan Siell' ylhässä tunturimaassa.

1852.

4. Merimiespojan jäähyväiset morsiamelleen.

Hyvästi, nuori armahain, Pois täytyy rientää mun! Ja Luoja yksin tietää vain, Ma milloin kohtaan sun. On lähdön hetki lähennyt. Oi, kuivaa simäs kyynel nyt!

Ei, suo sen loistaa vieläkin Mua vastaan hetkinen. On uskollisuus kirkkahin Ja lempi loisteess' sen. Ja yö kun saapuu syksyinen, Tuo rauhan mieleen hohde sen.

Sen lehdon tumman muistatko Min tummiin siimeisiin Me käytiin tulless' illan jo. Ja missä vannottiin Me lempi luja, ikuinen — Sait suukon merkiks liiton sen.

Nyt kellastui jo lehto tuo, Syysmyrskyt ulvovat, Waan muisto, toivo mieleen luo Taas ajat armahat. Me erotaan — vaan luottaen Me luomme ylös katsehen.

Suo ruusuhuultes suukko nyt Yks, armas, mulle vain. Ja lepää, niinkuin levännyt Oot ennen rinnallain, Niin sinust' unta nähdä saan. Kun myrsky ulvoo raivoissaan.

Kun pikku pääsky istahtaa Sun ikkunasi luo Ja lauluansa kauneimpaa Sun kuultavakses suo, Niin usko: lähetin mä sen Sun luokses, armas ainainen.

Äl' itke, joskin vaipuisin Mä mereen myrskyisään. Woit muistaa mua kuitenkin Jos et voi käydäkään Sa haudallani, viedäkses Sen kumpuun kukat, kyyneles!

Waan sormukses jos ruoste syö Ja uskos, lempeskin, Niin rantaan siihen risti lyö, Min kuohu raivoisin. Oi, silloin vasta kuollut oon, Ja silloin mua surtakoon!

Sa kalvenet! Oi, tunnenhan Niin ettei käydä voi! On sielus puhdas; puhtaimman Myös katseen silmäs soi. Oot elon uni ihanin Ja sielun aarre kallehin!

Nyt suudelma — yks ainut vain, Ja sitten — hyvästi! Ja katse yksi — lohduttain Se tunkee sieluuni. Oot ruusuni — ma tuulonen. Sua lemmin yli kaikkien!

1850.

5. Ellille.

Tyttö, kauniimpi kuuni lähteen- Kirkas, vapaa aaltonen, Raikas lapsenmieli aina Säilyttäös lailla sen!

Tyttö, kauniimpi kuin tähti, Lempeenä mi kimmeltää, — Säilyttäös aina paikkas Taivaassa kuin tähti tää!

Tyttö, kauniimpi kuin ruusun Kevät kasiehelmineen, — Tuoksu sen sa ainiaaksi Kätke nuoreen sydämeen!

Aina joskus sentään muista Myöskin huimaa perhoas, — Hellästi sen siivet kietoi Yösen-armaat suortuvas.

1856.

6. Kuivunut puu.